Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pikku Prinssi

Kirjoitettu 25.09.17
Esseen kirjoittaja: Anne Palmu
Kirjapisteet: 1
Kirja: Pikku Prinssi
Kirjan kirjoittaja: Antoine de Saint-Exupéry
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ensimmäinen kirjapiste on monella tapaa haastava keissi. Alkuun ei millään meinaa saada rutiinia kirjan lukemiseen, kun kaikki on uutta ja sekavaa ja informaatiota tulee joka tuutista. Sitten saattaa käydä niin kuin minulle, että laina-aika kuluu umpeen ja kirja on palautettava kesken kaiken, koska sille on varauksia. Reflektiovaiheessa opin, että muistiinpanoja kannattaa kirjoitella pitkin matkaa, ettei kirjaa tarvitse lukea käytännössä uudestaan reflektiota tehdessä..

 

Monien mutkien kautta tartuin siis Pikku Prinssi –kirjaan, jonka olin aiemmin lukenut yli kymmenen vuotta sitten. Kyseinen kirja on haastava näennäisessä yksinkertaisuudessaan, jonka alla piilee yllättävää syvällisyyttä. Haastetta tuo myös se, että niistäkin lauseista, joissa ei syvällisempää merkitystä ole, sitä yrittää väkisin löytää.

 

Ensimmäinen viisaus Pikku Prinssi-kirjassa, jota voi toteuttaa tiimissäkin käytännössä, on tämä boa ja elefantti versus hattu –asia. Eli ei kannata jumittaa ajatukseen, joka tulee ensimmäisenä mieleen. Helpointa on päättää, että ”hattu se on”, mutta kyseenalaistaminen ja mielikuvituksen käyttö vie varmasti mielenkiintoisempiin lopputuloksiin. Tarina kirjassa meni niin, että kertojahenkilö piirsi lapsena boan, joka oli syönyt elefantin ja koska piirros käytännössä näytti sivuprofiililtaan ihan hatulta, kaikki aikuiset poikkeuksetta sanoivat sen esittävän hattua. Ainoastaan Pikku Prinssi lapsen mielikuvituksella huomasi sen esittävän boaa, jonka vatsassa on elefantti.

 

Toinen asia, jonka koen tärkeäksi tiimissä, on huomion kiinnittäminen oikeisiin asioihin. Pikku Prinssi ihmettelee, miksi aikuiset ajattelevat tuntevansa toisen ihmisen tietäessään mm. hänen ikänsä ja varallisuutensa. Itse pohdin samaa ja lisäisin listaan vielä ulkonäön, koulutuksen/työn ja ehkä siviilisäädynkin. Ihmisen ikä ja varallisuus eivät kerro kovin tarkasti persoonasta, ei myöskään ulkonäkö (joka on usein johonkin pisteeseen asti syntymälahja) tai edes koulutus tai työpaikka. Myöskään se, onko naimisissa, perheellinen vai sinkku, ei anna luotettavaa kuvaa ihmisen syvemmästä olemuksesta. Tärkeämpiä asioita ovatkin mm. harrastukset, kiinnostuksen kohteet, elämänarvot, huumorintaju ja temperamentti. Jos nämä asiat osaa kertoa jostain henkilöstä, niin tietää jo aika paljon! Tarkoitukseni on siis sanoa, että väärillä perusteilla ei kannata tehdä (tiimiläisistä/asiakkaista ym. sidosryhmistä) johtopäätöksiä: vanha ei ole aina kalkkis, nuori ei ole aina lapsellinen, koulutettu ei ole aina sivistynyt eikä kouluja käymätön ole aina sivistymätön. Myös sukupuoleen sidotut olettamukset menevät nykypäivänä usein metsään.

 

Pikku Prinssissä tavataan joitain ihmistyyppejä, joista voi ottaa oppia kaikenlaiseen työskentelyyn. Juoposta (joka joi, koska häpesi sitä, että joi), voimme oppia, että pitää hoitaa syy eikä seuraus. Tai mikäli haluaa, voi hoitaa seurauksia loputtomiin. Toinen kirjassa esiin tuleva ihmistyyppi, Sytyttäjä, toteuttaa järjettömiä ohjeita, koska ”niin on aina toimittu”. Totutun kyseenalaistamisen tärkeyttä voidaan oppia tästä hahmosta. On tärkeää osata toimia toisin, kun aika alkaa ajaa vanhojen toimintamallien ohi. Mieluummin tietysti jo vähän ennen. Pankkiiri kerää rahaa (tähtiä), jotta voi hankkia lisää rahaa, jotta voi hankkia lisää rahaa jne jne. En usko, että raha itsessään tuo hyvää mieltä, eikä varmasti loputon materiakaan. Että voi kasvaa, rahaa on uskallettava myös käyttää. Uskon, että kasvun todistaminen ja sen aikaansaaminen, tuo suurempaa tyydytystä, kuin rahakasan päällä istuminen. Kirjassa Kettu sanookin Pikku Prinssille, että aika jonka ihminen käyttää jonkin asian parissa tekee siitä tärkeän, ei asia itsessään. Pikku Prinssikin toteaa, että ihmiset kasvattavat jopa viittä tuhatta ruusua, eivätkä silti tiedä mitä haluavat. Pikku Prinssillä on yksi ruusu, johon hän on uhrannut paljon aikaansa ja josta on tullut hänelle sitä mukaan hyvin tärkeä. Pikku Prinssin ja ketun sanomisia voi aika suoraan soveltaa tiimikavereihin sekä projekteihin, joista varmasti tulee läheisiä uhrattujen työtuntien myötä. Kirjassa puhutaan myös ”kesyttämisestä”, jonka voi mielestäni korvata vaikka lähentymisellä tai ystävystymisellä. Toimitusta kuvataan kirjassa kärsivällisyyttä vaativaksi ja aikaa vieväksi operaatioksi, jossa kesyttämisen kohde nousee esiin yhtenevästä massasta ja muuttuu merkittäväksi ja erityislaatuiseksi yksilöksi. Myös tiimiytymisen kannalta on tärkeää, että kaikki tutustuvat toisiinsa niin, että toisarvoisiin seikkoihin (mm. ikä, sukupuoli, ulkonäkö) perustuvat olettamukset väistyvät ja tilalle tulevat todellinen tieto ja todellinen lähentyminen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!