Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pikku Prinssi

Kirjoitettu 11.03.18
Esseen kirjoittaja: Katariina Kiviniemi
Kirjapisteet: 1
Kirja: Pikku Prinssi
Kirjan kirjoittaja: Antoine De Saint-Exupéry
Kategoriat: 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Vietän paljon aikaa auton ratissa ja usein tykkään käyttää tämän ajan hyväkseni äänikirjojen parissa. Tällä kertaa ennen tulevaa ajoreissua huomasin kuitenkin, ettei käyttämissäni Bookbeatissa ja Storytellissa ollut juurikaan enää mitään reflektio kelpoista kuunneltavaa. Olin jo luovuttamassa ja siirtymässä radion puolelle, kunnes huomasin sen: Pikku PrinssI! Senhän minä kuuntelen! Lähtökohdat Pikku Prinssiin olivat itselläni todella hatarat, mutta jostain syystä (luultavasti kirjan saavuttaman kulttimaineen vuoksi) olin aina halunnut lukea sen mutten vain ollut saanut aikaiseksi.

 

Tarinan alussa, kirjan kertoja kertoo omasta lapsuudestaan. Kun hän oli pieni, hän tykkäsi piirtää kovasti ja halusi isona tulla taiteilijaksi. Aikuiset eivät kuitenkaan käsittäneet hänen piirroksiaan ja käskivät häntä keskittymään oikeisiin asioihin, kuten maantietoon ja biologiaan. Aikuiset eivät näe piirroksessa boakäärmettä, joka on nielaissut elefantin vaan aivan tavallisen hatun. Kuinka ahdasmielistä.

 

Jos isot ihmiset eivät estäisi pieniä ihmisiä haaveilemasta ja toteuttamasta unelmiaan, millaisessa maailmassa eläisimme? Jos pienen minän unelmiin olisi aikoinaan uskottu isojen ihmisten toiveiden sijaan, voisin olla hyvinkin eri tiellä tällä hetkellä ja uskon monen jakavan tämän ajatuksen kanssani. Isot ihmiset eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta liiallisella järjen käytöllään kuitenkin murskaavat pienet unelmat ja tappavat mielikuvituksen. Miksi näin pitää olla? Miksi ihmiset opiskelevat maantietoa ja biologiaa, vaikka haluaisivat olla luovia taiteilijoita? Jokin tässä hommassa nyt mättää.

 

Olen melko realistinen ja ja välillä jopa hieman pessimismiin taipuvainen ihminen, eikä minulta lentele hulluja unelmia ja ideoita, vaikka haluaisin. Haluaisin olla se innovatiivinen unelmiensa seuraaja, mutta en vain ole ja olen hyväksynyt asian. Koen olevani kertojan kaltainen iso ihminen, jonka ajatusmaailman isot ihmiset ovat aikoinaan syövyttäneet. Tämä on kuitenkin osa-alue, jota pyrin tietoisesti kehittämään ottamatta siitä kuitenkaan itselleni suurempia paineita. Olen edelleen ajatuksissani iso ihminen, mutta jos vertaan itseäni muutaman vuoden takaiseen minääni, on matkaa jo jonkin verran taitettu.

 

Kirjan varsinainen tarina osuus alkaa, kun kirjan kertoja joutuu tekemään pakkolaskun keskelle Saharan aavikkoa, jossa hän tapaa Pikku Prinssin. Kun Pikku Prinssi pyytää kertojaa piirtämään hänelle lampaan, kertoja piirtää laatikon ja kertoo lampaan olevan laatikon sisällä, Pikku Prinssi suorastaan riemastuu. Tällaiseen reaktioon kertoja ei ollut tottunut.

 

Pikku Prinssi on kotoisin B612 nimiseltä tähdeltä, jossa Pikku Prinssin seurana asuu myös kaunis ruusu.  Eräänä päivänä Pikku Prinssi päättää kuitenkin lähteä tähdeltään tutkimaan myös muuta maailmaa. Matkallaan hän vierailee kuudella eri tähdellä, jossa hän kohtaa monenmoista persoonaa: Ensimmäisellä tähdellä Pikku Prinssi tapaa Kuninkaan, joka haluaa hallita. Toisella tähdellä Turhamaisen, joka tahtoo tulla ihailluksi. Kolmannella Juopon, joka haluaa unohtaa häpeän juomisen avulla. Neljännellä Liikemiehen, joka kertoo omistavansa tähdet. Viidennellä Henkilön, joka sytyttää ja sammuttaa valoa ilman mitään suurempaa syytä, sillä näin hänen oli käsketty tehdä. Kuudennella tähdellä hän tapaa Maantieteilijän, joka tutkii vain kirjoja ilman havaintoja ulkomaailmasta. Vaikka kaikki henkilöt olivat keskenään varsin erilaisia, kaikkia yhdisti yksi tekijä: He keskittyivät kaikki vain yhteen, heille tärkeään asiaan näkemättä kuitenkaan isoa kokonaiskuvaa.

 

Miksi jotkut haluavat olla kuninkaita, miksi toiset kaipaavat ihailua? Mikä on niin suuri häpeä, että juoppo päätyy tuhoamaan elämänsä, koska ei pysty kohtaamaan totuutta? Tuoko tähtien omistaminen onnen? Tähdillä asuneet ihmiset toivat itselläni mieleen oman tähteni isot ihmiset, jotka käskevät meitä keskittymään taiteilijan uran sijaan laskentoon ja kielioppiin. Yllättäen Pikku Prinssi ei juurikaan pitänyt näistä tähdistä, kuten en minäkään. Hän päättää jatkaa matkaansa tähtitieteilijältä saamansa vinkin mukaan tähdelle nimeltä Maa, jossa hän tulee kohtaamaan myös tarinan kertojan.

 

Pikku Prinssi tapaa matkallaan maassa useita uusia ystäviä, mutta yhtenä tärkeimpänä ja itselleni mieleenpainuvimpina pidän kohtaamista Ketun kanssa.

 

Kettu: ”Jos kesytät minut, niin tarvitsemme toisiamme.”

 

Pikku Prinssi: ”Hän oli samanlainen kettu kuin satatuhatta muuta kettua. Mutta tein hänestä ystävän.”

 

Tähdellämme nimeltä Maa on 7,6 miljoonaa ihmistä. Kaikki samanlaisia, mutta kuitenkin erilaisia. Se, keiden kanssa jaamme elämämme tällä eriskummallisella tähdellämme, on mielestäni hyvin mielenkiintoista. Tapaamme elämämme aikana tuhansia ihmisiä, joista suurin osa on vain näitä ”samanlaisia ihmisiä”. Näistä tuhansien ihmisten joukosta poimimme kuitenkin ne tietyt, joista teemme erityisiä, ystäviä. Olemme kesyttäneet heidät ja tarvitsemme toisiamme. Tätä ajattelutapaa pystyy ystäviemme lisäksi soveltamaan myös asiakkaisiin. Miksi asiakas tarvitsee minua? Miksi minä tarvitsen asiakasta? Miten me voimme hyötyä toisistamme? Asiakkaan kesyttäminen vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä eikä se varmasti tapahdu yhdessä tapaamisessa. Pitkäjänteisyys ja luottamuksen rakentaminen on tässä tapauksessa kultaa.

 

”Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”

 

Tämä Ketun suusta soljunut lause osuus kirja yhden tärkeimpään sanomaan. Elämme hyvin hektisessä maailmassa, jossa ihmiset tekevät päätöksensä mieluummin rationaalisten ajatusten kautta kuin sydämellään. Mistä tämä sitten johtuu? Oma näkemykseni asiasta on yhteiskunnan luomat paineet, jotka löytyivätkin osakseen Pikku Prinssin aiemmin vierailemilta planeetoilta. Täytyy olla johtoasemassa, saadaa runsaasti ihailua, kylpeä rahassa sekä olla vielä kirjaviisas. Jos et sopeudu näihin, yrität unohtaa epäonnistumisesi (kuten juoppo) tai tyytymällä toisten alapuolelle käskytettäväksi (kuten valomies).

 

Maailma on täynnä erilaisia ihmisiä ja osa saattaakin löytää onnen suuresta omaisuudesta tai johtoasemasta, ei siinäkään ole mitään väärää. Haluaisin kuitenkin haastaa ihmiset hieman toisenlaiseen ajattelumalliin, siihen pienen ihmisen ajattelumalliin. Tee sitä, mikä oikeasti tekee sinun sydämesi onnelliseksi, ei sitä, mikä tuntuu järkevältä tai mitä muut pitävät arvossa. Arvostetaan toisiamme sekä erilaisuutta. Nähdään ne elefantit Boakäärmeen sisällä sekä lampaat laatikossa. Silloin elämä on paljon hauskempaa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!