Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pikkupomosta johtajaksi

Kirjoitettu 14.05.20
Esseen kirjoittaja: Riikka Niemelä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Pikkupomosta johtajaksi
Kirjan kirjoittaja: Helena Kastikainen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4. Johtaminen, 4.4. Johtamisen haasteet, 4.5. Projektien johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pikkupomosta johtajaksi

 

Tämä kirja oli ensimmäinen lukemani johtajuuden kirja. Olen iloinen, että valitsin tämän kirjan, sillä sain siitä todella paljon irti. En osaa vielä sanoa, onko kovin yleistä, että yhdestä kirjasta saa näin paljoa irti, mutta tämä kirja antoi minulle niin paljon ajateltavaa, että olen vähän jopa pökerryksissäni miettiessäni, kuinka tiivistän tämän kirjan opit tähän reflektioon. Kirjassa oli todella paljon listoja, joita pidin todella kivoina lisinä. Tiivistelmät oli helppo kirjata itselleen muistiin ja niitä on nyt helppo lueskella jälkikäteen.

Helena Kastikaisen tarina on tosi kiehtova ja innostava. On mahtavaa lukea, kuinka hän on luonut uraansa, vaikka on jättänyt koulut kesken ja lähtenyt vain suoraan työmaailmaan. Työnteon hän oli aloittanut todella nuorena, joka näkyy kyllä hänen tekemisessään. Oppeja on kerätty siis pitkältä ajalta nuoresta iästä huolimatta. Ajattelin kertoa kirjasta oppimistani johtajuuden opeista enemmänkin kuin Helenan tarinasta. Tarinan voitte lukea itsekin, minä keskityn vain siihen, mitä opin häneltä.

Muistiinpanoja kertyi niin paljon, että en varmaan niitä voi kaikkia edes tässä käydä läpi vaan täytyisi osata nyt valita ne kaikista päällimmäisiksi jääneet opit ja kopit. Tästä kirjasta sain mallin myös johtamisen kilvoitteluhaasteeseen. Nappasin itselleni käyttöön johtamisen SMART-kaavan. Tässä oli itseasiassa paljon samaa, kuin yhdessä tehtävässä yrittäjyydenkin kurssilla. Tätä kaavaa voi käyttää niin lyhyen, kuin pitkänkin aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen. Aivan, tämä on siis tavoitteiden saavuttamista varten kehitetty kaava. Lyhykäisyydessään kaavassa määritetään haluttu tavoite, voidaanko tätä mitata jotenkin laadullisesti tai määrällisesti, pystytäänkö tavoite saavuttamaan, onko tavoitteen saavuttaminen tarpeeksi houkuttelevaa ja mihin mennessä tavoite tulee olla saavutettuna. Aika yksinkertainen sanoisin.

Toinen malli, jonka häneltä opin oli Mema-malli, jota aion hyödyntää tulevaisuudessa ja olen jo hyödyntänytkin, markkinoinnin tiimimme kanssa. Mema-malli keskittyy positiivisiin asioihin torumisen sijasta. Olen huomannut, kuinka paljon enemmän tiimiä motivoi, kun muistan antaa heille tunnustusta. En voi olla varma menevätkö ne kuuroille korville, mutta koen, ettei siitä ole koskaan haittaakaan. Minun kannattaa myös opettaa tiimille asioita ja antaa vinkkejä. Palaverissa tämä näyttäytyy vähän samalla tavalla, kuin hampurilaispalaute. Ensin annetaan tunnustusta, sitten opetellaan uutta ja sen jälkeen taas motivoidaan tiimiä. Viimeisenä täytyy kuitenkin vielä muistaa antaa selkeät ohjeet jatkoa varten.

Nyt kun purin tämän mallin vielä tähän, niin koen pitäneeni jo muutaman palaverin tämän mallin mukaisesti. Hauska huomata, kuinka itsekin on huomaamattaan oppinut uutta ja ottanut jotain käytäntöön ja melkein jo tavaksi.

 

Ole armollinen itsellesi

 

Tätä tekstiä aloittaessani muistutin itselleni, että minun täytyy muistaa nyt olla itselleni armollinen. En aina voi kirjoittaa uutta parasta esseetäni. Toivon tämän reflektion kuitenkin muodostuvan kelvolliseksi, mutta johtamisfilosofiaa pohtiessani totesin, etten voi vaan vaatia itseltäni aina parasta. Ei se vaan toimi niin. Sellaiseen uupuu hyvin nopeasti. Muistiinpanoihini olin kirjoittanut ”Ole armollinen itsellesi” Tämä on lyhyt ja ytimekäs muistutus. Ehkä minun oli tärkeää saada lukea se paperilta. Kirjassa puhuttiinkin juuri tästä aiheesta. Epätäydellisyyden hyväksyminen on tärkeä taito. Kyllähän tuon toki ymmärtää, mutta eri asia on, olenko nyt jo oppinut läksyni vai opettelenko tätä asiaa kantapään kautta. Olen ollut aina vahvasti perfektionisti. Se näkyy tekemisessäni hyvin vahvasti. Pidän siitä, että kun töitä tehdään niin ne tehdään kunnolla ja huolella. Onhan se toki hyvä piirre ihmisessä, mutta liiallisuuksiin mennessään aikamoinen riesa.

Kirjassa puhuttiin siitä, kuinka virheiden tekemisestä tulisi nauttia. Siihen olen pikkuhiljaa nyt onneksi jo oppinut. Ymmärrän, että sitä kautta opin todella hyvin. Toivon, että meidän tiimissämmekin jatkuu läpi tämän kolmen ja puolen vuoden tuo sama teema. En tiedä olemmeko me vielä osanneet nauttia virheistämme tarpeeksi, mutta ainakin me olemme ymmärtäneet, että virheistä saa parhaat opit. Tähän kohtaan Kastikaisen käyttämä kantapääopisto sanana pätee todella hyvin. En jaksa enää lähteä avaamaan yhtään tapausta, sillä olemme niitä pyöritelleet jo aivan tarpeeksi tiimin kesken, mutta ehkä aiheesta kertoo tarpeeksi jo se, että nimesimme yhden omista projekteistamme kultamunaus -ehdokkaaksi. Tämä kertoo ehkä enemmän, kuin tuhat sanaa.

Vaikka itselleni armollisena oleminen on minulle vielä haastavaa, sanottiin kirjassa mielestäni tähänkin asiaan todella osuvasti. Epämukavuusalue kannattaisi nimetä ennemminkin uteliaisuusalueeksi. Tätä ajattelin jatkossa käyttää, jos en muuten niin oman pääni sisällä. Se auttaa ainakin minua ajattelemaan asioita hieman eri vinkkelistä. Toivon, että tulen itse oppimaan, että en tarvitsisi aina 100% suoritusta ja että ympärilläni tulee aina olemaan keskeneräisyyttä. Minun tulisikin nähdä tämä vain uteliaisuuden näkökulmasta.

 

Pilko tavoitteet palasiin

 

Tätä aiemmin mainittua keskeneräisyyttäkin voin hallita tulevaisuudessa paljon paremmin, sillä kirjassa muistutettiin minua jo oppimastani asiasta. Kun asetan itselleni tavoitteita kannattaa minun muistaa asettaa myös välitavoitteita. Tällöin työtaakka ei käy liian raskaaksi ja tekeminen on mielekkäämpää. Tavoitteisiin pääseminenkin on paljon helpompaa, kun muistaa pilkkoa sen pienempiin osiin. Esimerkiksi johtajuuden kurssin olen pilkkonut moneen osaan. Osina ovat niin kirjat, kuin esseiden kirjoituksetkin. Olen näin voinut aina tuntea olevani lähempänä tavoitetta yhden välietapin saavutettuani.

Tätä pitäisi muistaa hyödyntää jatkossakin esimerkiksi projekteissa. Projekteissa työtä on helppoa lähteä jakamaan osiin ja sitä voi vieläpä jakaa useammalle henkilölle. Odotan innolla sitä päivää, kun pääsen ensimmäistä kertaa johonkin projektiin projektipäälliköksi. En pidä projektipäällikon virkaa itsessään itselleni kovin suurena tavoitteena. Odotan sitä toki innolla, mutta olen aivan valmis odottamaan sitä vielä pidemmänkin aikaa. Mieluummin vaikka opettelen hieman lisää johtamisesta ensin.

Muutoksien tekemiseen elämässä tuli Kastikaiselta hieno muistutus. Ei näitä asioita tule edes ajateltua päivittäisessä elämässä, mutta näistä tosiaan tarvitsee aina välillä muistutuksen. Jos haluaa siis saavuttaa omassa elämässään muutoksia, kannattaa niiden toteuttamiseen lähteä pienten muutosten sisäänajolla. Olen nyt saanut itse todella paljon uusia ideioita, joita haluaisin lähteä ottamaan käytäntöön. Minun täytyy nyt vain malttaa, että en tule haukanneeksi liian isoa palaa kerralla. On siis tärkeää muistaa, että et tule onnistumaan esimerkiksi säästämisessä, ruokavalion muutoksessa tai missään vastaavassa, jos lähdet muuttamaan kaiken kerralla. Innostus lopahtaa varsin herkästi, jos ruokavalionkin muuttaa kerralla hiilihydraattipohjaisesta, ei hiilihydraattiseen. Tulet olemaan todella uupunut hetkessä. Siksi täytyy tämän sijasta muistaa ottaa pieniä askelia kohti oikeaa suuntaa.

Itse ajattelin lähteä toteuttamaan samaa markkinointitiimin johtamisessa. En voi ottaa tiimille miljoonaa uutta käytäntöä tai tapaa käyttöön samalla kertaa. Kaikki menisivät siitä vain sekaisin ja kohta kukaan ei enää tietäisi mitä pitäisi tehdä. Voin sen sijaan pikkuhiljaa ajaa sisään uusia tapoja ja käytäntöjä ja testata hieman, mikä meillä voisi toimia.

Silmiini pisti muistiinpano, joka oli näinkin yksinkertainen ”no pain no gain on satua, johon ei tarvitse uskoa” Ihan hyvä muistutus tämäkin. Kastikainen on selkeästi ymmärtänyt, että uralla voi edetä ja saavuttaa hienoja ja mahtavia asioita ilman, että tinkii esimeriksi omasta hyvinvoinnistaan. Siitä kertoo esimerkiksi maininta, että matkanteosta voi tehdä itselleen hauskaa. Tässä palataan hieman välietappien asettamiseen mutta myös siihen, kuinka uusien rutiinien ja tapojen opettelusta voi tehdä mielekästä. Keinoiksi hän mainitsi juuri minunkin jo käyttämäni palkitsemisen ja toiseksi, uudelleen asennoitumisen. Olen kyllä välillä palkinnut itseäni aika paljonkin, mutta kaipa tuo on välillä ihan sallittua.

 

Uusia tapoja

 

Kirjassa oli lista, jossa Kastikainen oli luetellut omia tapoja, joita hän on vuosien varrella ottanut käyttöön itselleen. Osa on laajempia, mutta suurin osa todella konkreettisia asioita. Aionkin tehdä tähän alle nyt muutaman kohdan listan itselleni, joita tulen jatkossa toteuttamaan.

 

  1. Aion pitää puhelintani jatkossa mahdollisimman kaukana itsestäni työtä tehdessäni. Olen nimittäin huomannut sen välillä häiritsevän työni tekoa. Tiedän, että hairahtuminen puhelimen ääreen on itselläni häiritsevä tekijä ja varmasti myös monelle muullekin ystävälleni.
  2. Uni on itselleni niin tärkeä asia, että en todellakaan tiedä, miksi tingin siitä edelleen, vaikka ikää ja viisautta on vuosien mittaan ehkä kertynyt. Tavoite onkin, että tulen jatkossa nukkumaan vähintään kahdeksan tunnin yöunet, joka yö. Ei poikkeuksia.
  3. Näen joka viikko vähintään yhtä ystävääni. Mieluiten kunnolla useamman tunnin ajan, mutta itselleni vakiintuneet noin tunnin mittaiset kävelylenkit ystävien kanssa sallitaan myös. Saanpahan yhdistettyä tähän myös liikuntaa ja raitista ilmaa.
  4. Joka ikinen viikko, varaan tietyn verran aikaa kalenterini läpikäymiseen, päivän saan päättää itse. Kokeilemalla varmasti löydän itselleni parhaan ajankohdan seuraavan viikon läpikäymiseen. Näin seuraava viikko ei varmasti tunnu ylitsepääsemättömältä, kun tiedän sen sisällön tarkemmin. Totta kai merkkaan myös tärkeitä päiviä pidemmänkin ajan päähän.

 

Tässä ei ollut edes puoliksi niin paljon kohtia mitä kirjan listassa oli, mutta en aio nyt ahmia itselleni liiaksi taakkaa näistä. Nämähän ovat kuitenkin minulla jo olemassa olevia asioita, joille nyt loin paremmat käytännöt jatkoa ajatellen.

Toisen listan teen heti perään niistä asioista, joihin voisin käyttää vähemmän aikaa tai jopa luopua kokonaan.

 

  1. Illalla puhelimen selaaminen. Tämä on tapa, josta olen välillä pyrkinyt pois, mutta en ole siinä onnistunut. Koen, etten pysty siitä täysin luopumaan heti, mutta vähemmäksi sitä voisi ainakin jättää.
  2. Television tai sarjojen katselu. En koe näitä siis täysin huonoina asioina, mutta niiden määrää voisi ehkä vähentää ja kellonaikaa, jolloin niitä yleensä katson, voisi hieman muuttaa.
  3. Jos jatkossa nukun kahdeksan tuntia per yö niin luulisi minun olevan aamulla virkeämpi. Miksi siis torkuttaa useampaan kertaan joka aamu. Olen toki tässä jo hieman parantanut. Enää en tarvitse kuin kaksi herätystä per aamu, mutta tästäkin voisi jättää toisen pois.

 

Tuntuu hassulta tehdä tällaisia listauksia, mutta jotkut asiat vaativat sitä, että ne kirjoitetaan ylös, jotta niitä alkaa noudattamaan. Kirjassa nämä listat ovatkin juuri todettu hyödyllisiksi. Ehkä niitä siksi onkin joukossa niin paljon. Näistä asioista voin siis jatkossa rakentaa itselleni uusia rutiineja, vaikka se toki vaatii hetken aikaa, että niistä on oikeasti tullut minulle tapoja. En vielä tiedä tulenko pysymään lupauksissani, ilman minkäänlaisia palkintoja. Todennäköisesti en. Olen oppinut niin vahvasti siihen, että voin työpäivän päätteeksi juuri katsoa jakson lempisarjaani tai jotain muuta vastaavaa. Ehkä kirjoitan nämä vaikka kalenterin takasivuille ylös ja aina, kun täytän kalenteria seuraavalle viikolle, jätän sinne tilaa ystäville ja lenkkeilylle. Lisäksi myös katson sen, että tulen saamaan yöuneni täyteen. Työtä nuokin pienet asiat vaativat, mutta onneksi minun ei tarvitsekaan olla tässä paras heti huomenna.

 

Kalenterin viisas käyttö

 

Kalenterin käyttöäni voisinkin tehostaa myös kirjan oppien mukaan. Ohje kirjasta oli, että tulisi laskea tunnit, joita käyttää muun muassa töihin, työmatkoihin, kotitöihin, kaupassa käyntiin, ruoanlaittoon, nukkumiseen ja niin edelleen. Listassa on siis kaikki asiat, jotka vievät aikaa. Nämä laskemalla, voit tarkastella mihin aikasi oikeasti kuluu. Viikossa on kuitenkin 168 tuntia.

Seuraavana oli ohje tehdä sama uudelleen ja suunnitella viikko sen mukaan mihin haluaisi käyttää aikaa. Näin voin juuri itse nyt tehdä ja priorisoida juuri tahtomani asiat kuten hyvät yöunet. Listaan on helppo näin merkata työntekoon käytettävä aika, harrastukset ja perheen sekä ystävien kanssa vietetty aika. Olen pitänyt kalenteria tärkeimpänä työkalunani jo hetken aikaa, enkä suotta. Kastikainen vain vahvistaa jo toteamani asian. Kalenterin avulla en ajelehdi, vaan se sanoo minulle tarvittaessa, mitä pitää seuraavaksi tehdä. Näin olen paljon aikaansaavampi ja ehdin myös pitää joka ilta useamman tunnin täysin vapaana minulle tärkeille asioille.

 

Johda ensin itseäsi

 

Tästä hyvänä aasinsiltana voimmekin palata enemmän johtamisen pariin. On siis tärkeää, että osaa johtaa ensin itseään. Muuten ei voi johtaa muita. Tämä on perusta aivan kaikelle. Esimerkillä johtaminen linkittyy tähänkin todella vahvasti, sillä kun huolehdin, että oma kalenterini toimii, voin jatkossa suositella kalenterin käyttöä myös muille. Jos en itse osaisi käyttää kalenteria apunani, olisi minun turha ehdottaa sen käyttöä muille.

Viimeisenä oppina kirjasta nostan ylös rakkaudella ja lempeydellä johtamisen. Kirjassa sanottiin, että juuri se erottaa pomot johtajista. Olen aivan samaa mieltä. Syksyllä, kun tulen jakamaan vastuuta markkinointitiimin sisällä, kokevat tiimin jäsenet itsensä varmasti jo heti paljon arvostetummiksi. Sen myötä suhtautuminen työn tekemiseen on varmasti parempaa, sillä jokainen voi alkaa opetella omaa vastuualuettaan ja siihen kuuluvia asioita. Vielä tärkeämpänä pidin itse muistutuksesta hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Heti kun luin sanan hyvinvointi, päässäni alkoi raksuttaa työhyvinvointipäivä ja sellaisen suunnitteleminen meidän viiden hengen tiimillemme heti syksyn alkuun. Työntekokin sujuu varmasti sitä paremmin, mitä paremmin me tunnemme toisemme keskenään. Hyvinvoinnista huolehtiminen on ollut itselleni henkilökohtaisesti niin tärkeä asia jo vuosia, että hieman jopa hätkähdin, kun en ollut tullut ajatelleeksi minkäänlaista hyvinvointipäivää tai vastaavaa aiemmin.

Itse työn tekeminenkin mielekkäästi on tosi tärkeää. Siksi aion jakaa vastuualueetkin mielenkiinnon kohteiden mukaan. Ei tästä tekemisestä tarvitse tehdä mitään pakkopullaa, kun sen voi pitää pienillä asioilla mielekkäänä. Tämän vuoksi kuuntelinkin tiimiläisten toiveita ja kiinnostuksen kohteita. Minusta on mahtava nähdä syksyllä, kuinka olen tässä roolien jaossa onnistunut ja ovatko kaikki saaneet itselleen mieleistä tekemistä.

 

Pohdintaa

 

Tunnen oloni tyhmäksi, kun toistan koko ajan reflektiossa, kuinka tärkeitä kaikki asiat ovat, mitä tästä kirjasta olen oppinut. Hieman jopa huvittaa näin jälkikäteen ajateltuna. Kai se vaan kielii siitä, kuinka paljon hyviä oppeja kirjasta sain. Suuri osa opeista jäi vielä tämän ulkopuolelle, mutta uskon osanneeni poimia ne pääpointit. Kirjasta jäi käteen todella paljon ja voin vain suositella sitä johtamisesta kiinnostuneille. En tiedä onko niin väliä, että kirja oli suunnattu nuorille naisille. Minun mielestäni tämä sopii kenelle tahansa, sukupuoleen katsomatta. Ymmärrän kyllä, että naisena tähän on ehkä hieman helpompi samaistua, mutta en näe sitä silti kirjan lukemisen esteenä millään tavalla.

Loppuun tahdon vielä sanoa kirjan lopussa mainitut sanat: Älä siis valita, ala valita. Tämä kiteyttää niin hyvin sen, että pienillä valinnoilla ja askelilla voit päästä pitkälle. Muutos, niin pieni kuin suurikin, lähtee juuri siitä, ensimmäisestä valinnasta. Minä aion tehdä sen nyt ja vaihtaa tältä päivältä vapaalle.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!