Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pim! Olet luova! – Luovuuden täydennys edellisiin tarinankerronta teksteihini

Kirjoitettu 06.04.20
Esseen kirjoittaja: Elias Mäkinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Pim! Olet Luova!
Kirjan kirjoittaja: Lauri ja Paavo Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen, 7. Innovointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pim olet luova!

Lauri ja Paavo Järvilehdon kirja ”Pim! Olet luova” Täydensi täydellisesti osaamispankkini kohtaa, jonka en ymmärtänyt olevan boostin tarpeessa. Olen aina pitänyt itseäni aika luovana tyyppinä, mutta tämä antoi kyllä hyviä ajatuksia kahden aiemman tällä viikolla lukemani tarinankerronta-kirjan tueksi. (Storytelling työkaluna ja Sanojen supervoima). Sain aiemmista kirjoista ymmärryksen miksi tarinat pitää yhdistää visuaalisesti hyvännäköiseen videoon. Lyhyesti, ilman käännekohtia, video on geneerinen, eikä herätä tunteita, eli ei jää mieleen ja sen ohi kelataan somessa sekunneissa. Ongelmaksi minulle kuitenkin koitui, että tarinoiden raakapankkia on haastava kasvattaa. Mikä siihen auttaisi? Kirja luovuudesta. Vieläpä eräältä lempikirjailijaltani.

Mitä luovuus on?

Se on pohjimmiltaan uusien toimintatapojen löytämistä. Se on sitä miten saat tehtyä kaupassa käynnistä hauskaa. Se on sitä kun teet ruokaa ja huomaan kriittisen ainesosan puuttuvan ja improvisoit. Monesti luovuus yhdistetään taiteeseen, mutta yllä olevat esimerkit näyttävät sen olevan paljon muutakin. Lapset ovat luovia. He eivät pelkää epäonnistumista. Jos heille annetaan 30 sekuntia aikaa piirtää kaveri, he näyttävät lopputulosta ylpeinä, koska he eivät ole kuulleet miten piirtää mittasuhteet sopiviksi jne. Aikuinen samassa tilanteessa nolostelee lopputuotostaan ja pyytelee anteeksi miten epämääräiseltä se näyttää. Aikuisten luovuus on monesti turrutettu ajatuksilla, miten jonkun ”pitäisi olla”, ja siksi uusien näkökulmien omaksuminen muuttuu monella haastavammaksi ikääntyessä. Tietoisuus on luovuuden pahinta myrkkyä. Tätä hyypiöitymistä vastaan voi kuitenkin taistella kehittämällä omaa luovuuttaan tietoisesti.

Luovuuden prosessit

Järvilehdot sanovat kirjassaan, että älä pakoile kiusauksia, vaan rakenna sellaisia prosesseja, ettei kiusauksia tule. Sama luovuudessa. Henkilökohtaisesti iso haaste on, että osaan kyllä teknisesti toteuttaa alallani hatunnoston arvoisia ratkaisuja, mutta uudet ideat tarinoihin ovat raahanneet perässä. Olen tehnyt geneerisiä videoita; hyvännököistä kuvaa ”B-Rollia” ilman mieleenpainuvaa tarinaa. Muutamia prosesseja mitä itse otin videoaiheiden innovoimiseksi oli mindmap, jota täyttelen kerran viikossa ja aina mukana kulkeva idea-vihko. Siihen voin sysätä ne kaikki hetken mielijohteet ja inspiraatiot joihin en tartu heti. Unohdan ne muuten pian. Lisäksi niistä voi parhaimmillaan syntyä vielä uusia ideoita. Prosessi, jota en ole vielä ollenkaan kokeillut, mutta aion, on päinvastainen ajattelu, sekä hullut kysymykset. Mitä jos näin ei olisikaan? Mitä jos minulla olisikin miljoona euroa tämän toteutukseen? Mitä jos fysiikan lait eivät toimisikaan? Aikoinaan Einsteinkin kysyi itseltään, että mitä edes on samanaikaisuus ja siitä syntyi muutamalla väliaskeleella suhteellisuusteoria.

Loistavia tapoja saada uusia ideoita on matkustaa tai lukea kirjoja. Molemmat vievät sinut pois arkisesta ympäristöstäsi, ja saattavat sytyttää aivan uusia ideoita. Itse kuuntelin tätä kirjaa pihalla kävellessäni ja eksyin omassa naapurustossani alikulku-siltojen alle, josta sain inspiraatiota muutamaan videoon ja valokuviin mitä räpsin puhelimellani. Kirjat taas antavat ammattilaisten näkemyksiä ja ajatuksia pureskeltavassa muodossa. Toisaalta myös fiktiokirjallisuus lisää luovuutta uusilla ympäristöillään. Itse en ole kovin paljon fiktiota lukenut, mutta ajattelin koittaa sitäkin tässä karanteenin aikana.

Luovuus taitelijan silmin

Luovuus on sitä missä divergentti, eli uutta synnyttävä ajattelu yhdistyy konvergenttiin eli kiteyttävään ajatteluun. Jos sen haluaa jakaa väliaskeliin, se voisi mennä seuraavasti:

  • Kopioiminen
  • Muuntelu
  • Yhdistely

Kopioinnista saa hyvin ideoita ja toimintatapoja. Esimerkiksi videoissa katsoin usein, että hieno efekti, haluan tehdä itse samanlaisen ja pistän muistioon sen ylös. Muuntelu taas auttaa soveltamaan kopioitua. Harvoin minulla mahdollista tehdä täsmälleen samanlainen efekti kuin toinen, joten se on jotenkin sinnepäin tai enempikin aiemman kaltainen, ei sama. Lopuksi kun yhdistelen viiden videon siirtymä- ja efekti-ideat yhteen videoon, jotta saan jotain uutta ja omannäköistä.

Uuden luomisen kylkeen tarvitaan myös karsimista. Esimerkkinä minuutin video, joka on karsittu kuudesta minuutista on huomattavasti parempi, kuin minuutin videon joka on… minuutin video. Ehkä kaikkia kikkoja ei kannata tunkea samaan videoon, se voi jopa häiritä katselukokemusta. Lisäksi jos paljastan kaikki kikkani heti, millä yllätän seuraavalla videolla. Karsimista on hyvä toteuttaa, jos joku asia pomppaa silmille positiivisessa tai negatiivisessa. Se voi häiritä harmonista kokonaiskuvaa. Toki positiiviset pomput ovat usein ihan suotaviakin, mutta tarvitseeko niitä olla 10, jos kaksi riittää? Tuotos on myös huomattavasti nopeampi tehdä, kun ei tarvitse hifistellä useampaa kohtaa.

Moni taitelija varmasti samaistuu, kun sanon, että tuotos on valmis kun sitä ei enää jaksa muokata. Ikinä se ei ole täydellinen. Mutta johonkin se raja on vedettävä, jotta sen saa jakoon yleisölle tai vaikka omalle seinälle. Luovuus on mielestäni tärkeimpiä taitoja elämän mielekkäänä pitämiseen ja itselle kirja osui tähän hetkeen kuin nenä päähän. Miten sinä aiot kehittää luovuuttasi tällä viikolla?

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!