Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pölli tästä 101 rusinaa bisnespullasta, Parantainen

Kirjoitettu 25.10.15
Esseen kirjoittaja: Sirkka Kivi
Kirjapisteet: 2
Kirja: Pölli tästä - 101 rusinaa bisnespullasta
Kirjan kirjoittaja: Jari Parantainen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jari Parantaisen mielestä monta oivallusta ja yllättävää näkökulmaa on jo keksitty eikä niitä enää tarvitse enää uudelleen keksiä. Ideoita voi kuka tahansa soveltaa itsellensä parhaaksi katsomallaan tavalla, omaan uuteen toimintaympäristöön. Tarina koostuu lyhyistä tarinoista mielenkiintoisista liikeideoista, palvelukonsepteista, tuotteista, kampanjoista ja ajatuksista. Juttujen tarkoitus on herättää ajatuksia ja ehkä luoda uutta. Kirjoittaja uskoo, että idean ollessa riittävän hyvä asiakkaat maksavat siitä mitä tahansa. Pieni uusi idea, ja sinulla voi olla kukoistava liikeidea odottamassa tekijäänsä. Onnea ja oivaltamaan!

Heti kirjan ensimmäinen tarina herättää mielenkiintoni. Sukat jotka ovat aina eripareja! Idean kehitti yhdysvaltalainen Miss Matched, Inc. vuonna 2004. Liikeidea on myydä yksittäin sukkia jolle ei koskaan tule vastaavaa paria. Sukat ovat siis aina erilaiset. Myytävistä sukista saa tehtyä yhteensä 8911 erilaista paria eli sukkapari 24 vuoden jokaiselle päivälle. Aina siivotessani sukkahyllyjä voin allekirjoittaa, että tässä ideassa on itua; parittomat sukat voisi jättää käyttöön sen sijaan, että ne aina heittää roskiin. Suomessakin idea on otettu käyttöön ja siitä on tullut ihan tavaramerkkikin; nuorisotähti Robin käyttää aina eriparisia kenkiä esiintyessään. Idea siis toimii myös käytännössä, Robin lisää tunnettavuuttaan tällä lainatulla idealla.

Pölli tästä lounaspakettia olen useinkin miettinyt. Takavuosina Saksalaiset Nordkapp – matkustajat kunnostautuivat tässä lajissa matkalla pohjoiseen ja pohjoisesta takaisin. Eli kirjan kirjoittanut on miettinyt tätä asiaa ollessaan aamiaisella Hotelli Ilveksessä Tampereella. Totta on, että lähestulkoon aina aamupalasalissa on läsnä joku, joka salakavalasti rakentaa pikku nyyttejä salaa hotellin henkilökunnalta. Nyytteihin päätyvät leivät, leikkeet, hedelmät jne. Vuosia sitten seurasimme huvittuneina saksalaisten turistien nyyttimaniaa. Laukut ja taskut täytettiin ennen kun poistuttiin tyytyväisinä aamupalalta. Samaan syyllistyvät usein eläkeläiset ulkomailla hotelleissa, jossa pakettiin sisältyy vain aamupala. Tosin siellä harrasteeseen sisältyy riskikin; jos leikkeleitä ei pidä kylmässä voi nurkan takana vaania turistiripuli… Kuitenkin usein näimme onnellisia hotelliasukkaita mutustelemassa saalistaan iltapäivällä rannalla. Tosiaan, koska salaeväiden tekeminen ja mukaan vieminen on edelleen yleistä, voisiko siitä luoda virallisen aamupalakonseptin. Pölli laillisesti aamupala? Voisihan siitä ehkä tietty kuluttajaryhmä maksaa ylimääräistä. Olisihan se hienoa tehdä laillisesti superisot evään. Mutta olisiko se samaa jos konseptista puuttuisi jännitys?

Matkustatko mieluummin junassa juttuseuran kera? Ranskalainen junayhtiö SNCF käynnisti Internet-pohjaisen lipunvarausjärjestelmänsä alkuvuodesta 2006. Osalla reiteillä pystyi paikan lisäksi varaaman myös itselle matkaseuraa vain puolentoista euron lisämaksulla. Keskustelun aihepiiritkin oli valittavissa; jutellaanko jalkapallosta, kirjallisuudesta vai politiikasta? Tarkoituksena ei ollut perustaa kuitenkaan seuralaispalvelua, joten liian innokkaat yrittäjät seulottiin pois (rakkaudenkipeät, rasistit ja väkivaltaisiksi epäillyt). Myös hiljaisuudesta pitäviä kunnioitettiin; he voivat valita hiljaisen vaunun. Veikkaan että Suomen rautateille enemmistö valitsisi hiljaisen vaunun? Vaiko onko maailma sittenkin muuttumassa ja toivotusta seurasta oltaisiin kiinnostuneita maksaa lisähintaa? Itse ehkä veisin ideaa johonkin vapaa-ajanviettopalveluun; bingo-iltoihin tai iltapäivätansseihin vanhemmalle väelle? Mutta idea toimii, erottua voi hyvinkin pienellä oivalluksella. Kun erottuu ja hinta on kohdillaan, kysyntä lisääntyy ja omistaja hymyilee.

Itsensä markkinointi sekä oma asiantuntijuus vaikuttaa mielenkiintoiselta ajatukselta. Kirjoittajan mielestä monet suomalaiset eivät ota kunniaa omasta asiantuntijuudestaan. Hänen mukaansa helpot rutiinityöt valuvat Kiinaan ja Intiaan, Suomeen jää vain asiantuntiatehtävät ja erikoistuneiden osaajien kysyntä kasvaa jatkuvasti. Uskotaan, että asiantuntija tarvitaan jostain ulkopuolelta, unohtaen, että vain harva todellisuudessa on asiantuntija. Esimerkkinä kirjoittaja käytti Phenomena Helsinki Oy yritystä. Yritys on jo vuosia ollut kasvun tiellä Shopper-markkinoinnissa. Yrittäjien Ville Mailan ja Markus Ståhlbergin kirjahylly ulottuu kahdelle seinälle. Hyllyssä on vain business-kirjoja, alkaen 40-luvulta. Kaikki kirjat on luettu ja opit on omaksuttu. Ja he osaavat soveltaa omaksumaansa tietoa käytäntöön. Eli oppi tarinassa on se, että pitkäjänteisellä työllä ja riittävällä lukemisella kenestä tahansa voi tulla asiantuntija. Jos vielä osaat soveltaa omaksumaasi tietoa käytäntöön kuka tahansa voi laitta hintalapun asiantuntijuudelleen. Kannustava ajatus.

Hotelleihin liittyvä asiakaspalvelu kiinnostaa aina. Pölli tästä kirjassa oli hyvä huomio siitä, miten massiivisen ja kalliin IT-järjestelmän voi korvata maalaisjärjellä sopivassa tilanteessa. Roger Dow on Marriot-hotelliketjun (itsellenikin tuttu ketju) markkinointijohtaja. Hän pyysi IT-osastolta ehdotusta siitä, miten rakentaa vastaavaa asiakkaiden tunnistamisjärjestelmää. Kilpailevalla Ritz-Carlton-hotelliketjulla oli toimiva järjestelmä. Hänen toiveensa oli suhteellisen vaatimaton; miten vastaanottovirkailija tunnistaisi hotelliin palaavan asiakkaan ja osaisi toivottaa saapujan uudelleen tervetulleeksi. IT-osasto pähkäili asiaa ja esitti ratkaisuksi massiivista 1.3 miljoonaa dollaria ja 18 kuukautta kestävää projektia. Dow raivostui. Vähän myöhemmin hän majoittui ketjunsa hotelliin. Tiskille mennessään, virkailija hymyili ja toivotti hänet lämpimästi tervetulleeksi uudelleen. Dow hämmästyi. Miten vastaanottovirkailija tunnisti hänet? Yksinkertaisesti; kun kantaja nostaa laukut autosta, hän kysyy saapujalta onko tämä vieraillut hotellissa aiemmin. Dow:lta kysymys jäi huomaamatta. Mutta kantaja sai vastauksensa ja välitti tiedon vastaanottovirkailijalle tuodessaan laukut vastaanoton lähelle. Viesti vastaanottovirkailijalle hoitui huomaamattomalla silmäiskulla. Saman olemme itse kokeneet monessa hotellissa; usein vain toteutus on hieman erilainen. Lempihotelleissamme kantajat eivät vaihdu, vaan ovat pitkäaikaisia työntekijöitä. He oppivat muistamaan vakioasukkaat ja tervehtivät tuttavallisesti saapujaa. Rupattelu asiakkaan ja kantajan välillä viestittää vastaanottovirkailijoille, että kyseessä on vakioasiakas. Saapujat tuntevat olonsa kotoisaksi. Hyvä palvelu hotellissa syntyy henkilökunnan teoista.

Oivalluksia voi olla monenlaisia. Sen osoittaa pienen Denveriläisen tarina. Pizzeria oli perheen omistama pieni paikka. He menestyivät tarjoamalla kotiinkuljetusta ja mainostivat itseään keltaisilla sivuilla. Paikkakunnalle saapui suuren pizzaketjun liikkeitä (Domino’s). Kalliilla mainoskampanjalla paikallisen lehden etusivulla ja uutuusarvollaan uusi ketju vei asiakkaat. Kunnes pieni pizzeria oivalsi; he lanseerasivat tarjouskampanjan 2 yhden hinnalla jos asiakkaat tuovat mukanaan kilpailevan pizzaketjun mainoksen. Pikkuhiljaa mainokset hävisivät katukuvasta ja pienen pizzerian tulos kohosi ja suuren ketjun liikevaihto laski. Liike teki loistavasti toteutetun kilpailijan markkinoinnin kääntämisen omaksi edukseen. Pieni pizzeria toimi nerokkaasti ja teki ovelan asiakkaiden takaisinvedon. Kaikki tarvittava oli olemassa, piti vain keksiä se toimiva juttu senhetkiseen markkinatilanteeseen. Sitä elämä on, mutta valitettavan usein mahdollisuudet eivät hahmotu meille vaikka kaikki olisi ympärillä käytettävissä.

Mitä hinta viestii palvelusta tai tuotteesta. Itse sekä ostossa ja myynnissä olleena olen oppinut sen, että halvin hinta todennäköisesti ei ole paras ratkaisu. Paras ratkaisu on se paketti, jonka kokonaisuus toimii. Yleensä hieman kalliimman hinnan kokonaisuus on parempi ostos. Jari Parantaisen miettii yhdessä osiossa, voiko kalliiksi ryhtyä noin vain. Mietin esimerkiksi rikkaiden venäläisten ja kiinalaisten ostoskäyttäytymistä. Rikkaille kelpaa vain paras ja kallein. Itse olen miettinyt hinta-asiaa esimerkiksi kotiin tehtyjen remonttien yhteydessä; tuttu tee-se-itse-korjaaja halvalla vai ammattilaiset kotitalousvähennyksineen. Vastaus on itsestään selviö; firman ihmiset kalliimmalla hinnalla. Samalla toimii takuut ja saan kotitalousvähennyksen. Hinnalla kilpaillaan, se on selvä. Mutta jos asianajaja ilmoittaa tuntipalkkansa olevan 150€ vs. 50€, joku hälyttää ainakin minulla. Tulee heti tunne ettei 50€ asianajaja ole luotettava tai alansa ammattilainen. Joku juttu täytyy olla kun hinta on liian halpa. Myös Jari Parantaisen mukaan kalliimmaksi ryhtyminen voi olla hyvä päätös. Esimerkkinä tapauksessa käytettiin Pennsylvanian maaseudulla olevaa Ursinus Collegea. Opiskelijapula uhkasi ja jotain piti tehdä. He nostivat lukukausimaksuja 18 % vuonna 2000. Hinnan nousun jälkeen opiskelijoiden määrä nousi kolmanneksen. Todellisuudessa kävi kuitenkin niin, että koulu lisäsi myös opiskelijoiden apurahoja 20 %. Kaikki siis voittivat; kouluun tuli enemmän opiskelijoita ja opiskelijat saivat enemmän apurahaa. Win-win tilanne. Eli joskus kannattaa myös nostaa hintoja pärjätäkseen kilpailussa.

Mielenkiintoinen case oli myös kirjassa mainittu ”renkaita foliopussissa”. Esimerkki omituisista käytänteistä, joiden alkuperää ei muisteta. Tavat elävät, koska kukaan ei hoksaa niitä kyseenalaistaa. On lukematon määrä yrityksiä, jossa edelleen toimitaan näin. Esimerkkitarina meni näin; rengasfirmaan tuli harjoittelija. Tehtäväksi annettiin pakata renkaat muovipussiin. Pian harjoittelija alkoi ihmetellä, miksi näin tehdään. Vastaus oli tyypillinen; näin on aina tehty. Harjoittelija ei luovuttanut. Hän jatkoi kyselyään. Miksi pakataan pussiin? Mitä hyötyä toimenpiteestä on? Koska harjoittelija ei luovuttanut, esimies lupasi selvittää asiaa. Pakkaamistapa on otettu käyttöön sodan jälkeisellä ajalla. Renkaissa oli valkoiset sivut, joten renkaat piti pakata pussiin koska valkoisiin sivuihin tarttuu mustaa muista renkaista. Harjoittelijan sinnikkyys palkittiin. Linjalta karsittiin turha työvaihe turhine kustannuksineen. Varmaan moni yritys saisi säästöjä aikaan pyytämällä paikalle vieraita ihmisiä kyseenalaistamaan työvaiheita. Oma väki rutinoituu, eikä huomaa aina tekevänsä turhaa työtä. Tai työn voi tehdä toisin, nopeammin ja vähemmin työvaihein. Halvemmin.

Tämä kirja on mukavaa luettavaa. Tekstit ovat lyhyitä ja tarinat mielenkiintoisia. Kirja herättää ajatuksia. Muutamaan otteeseen piti palata tarinaan ja miettiä uudemman kerran mikä tarinan ydin oli. Toisaalta kirja antaa paljon. Kuten kirjailija sanoo; ”pyörää ei tarvitse keksiä itse”. Maailma on täynnä asioita jotka voi lainata muilta omaan ajatteluun ja liiketoimintaan. Vaihtoehtoja on lukematon määrä. Vaikeutena on vain pysähtyä ja keksiä omat mahdollisuuteni. Kannustava ajatus!

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!