Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Psykopaatit eivät ajattele kuin me punaiset, keltaiset, vihreät ja siniset

Kirjoitettu 27.08.18
Esseen kirjoittaja: Petteri Vuorenmaa
Kirjapisteet: 2
Kirja: Psykopaatit ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Moni ihminen varmasti ymmärtää, kun puhutaan psykopaattisuudesta, että minkälaisesta henkilöstä on kyse. Psykopaatti on oman etunsa metsästäjä, joka käyttää muiden ihmisten emotionaalisuutta röyhkeästi omien intressien saavuttamiseksi. Psykopaattia ei kiinnosta, miten omille läheisillekään käy, jos hän voi itse hyötyä siitä.

Luettuani Idiootit Ympärilläni -kirjan, kiinnostuin saman tien Eriksonin toisesta kirjasta, Psykopaatit Ympärilläni,joka oli juuri julkaistu. Kirja on tietynlainen opastuskirja eri väripersoonille siitä, miten he voivat erottaa muiden ihmisten käytöksestä sen, että ovat he psykopaatteja, vaiko vain henkilöitä, jotka tietämättömästi manipuloivat muita ihmisiä.

Kirjaa lukiessa minulla heräsi kysymys, että voiko joku tämän kirjan lukenut ottaa kirjan opit omaan käyttöönsä manipuloidakseen muita. Varmasti on sellaisia ihmisiä, jotka näkevät tämän mahdollisuuden, mutta se porukka tulee olemaan todella pieni osuus koko lukijakunnasta.

Mutta itse asiaan.

Psykopaatit ovat pitkäjänteisiä kavereita, ja ovat valmiita tekemään paljon työtä sen eteen, että saavat sitä mitä hakevat. Mutta en kuitenkaan tarkoita sitä, että he käyttäisivät rehellisiä keinoja saavuttaakseen tavoitteensa. He ovat taitavia manipuloimaan ihmiset itsensä puoleen, joiden avulla he menevät kohti määränpäätä. Psykopaatin ymmärtävät nopeasti ihmisten heikkoudet ja kylmäpäiväisesti käyttävät hyväksi heidän heikkouksiaan. Heitä ei kiinnosta, että miten se vaikuttaa henkisesti ihmisiin. Ei ole väliä, vaikka manipuloitava ihminen olisikin lähisukulainen.

Psykopaattien manipulointi sinisiä persoonia vastaan on pitkän ajan työ, ja vie helposti eniten aikaa sen onnistumisessa. Erikson käytti kirjassa esimerkkinä työpaikkaa, jossa talousvastaavana toimii kauan firmassa ollut pilkun tarkka sininen henkilö. Yrityksessä ollut psykopaatti ei pitänyt talousvastaavasta ja halusi tämän pois yrityksestä. Hän alkoi pikkuhiljaa rakentaa itsellensä ympärilleen henkilöitä, jotka hän manipuloi sinistä henkilöä vastaan kertomalla pieniä valheita siitä, kuinka talousvastaavan tarkkaavaisuus oli alkanut lipsua. Loppujen lopuksi sininen sai lähteä yrityksestä.

Vihreä henkilö, muun muassa minä, on psykopaattien helpoin manipuloinnin kohde. Psykopaatilla on kaksi keinoa manipuloida vihreä henkilö. Ensimmäinen on konfliktin luominen. Jos vihreä alkaa epäilemään psykopaatin tekemisiä, ei hänen tule kuin kääntää vihreän antamat syytökset niin, että vihreä onkin yhtäkkiä syyllinen kaikkeen. Toinen keino on huonon itsetunnon omaavan vihreän itsetunnon heikentäminen. Kun vihreä ilmaisee huonoja puolia itsestään, ei psykopaatin tarvitse kuin vahvistaa vihreän sanomaa manipuloidakseen häntä.

Keltaisten suurin heikkous usein on pelko ihmissuhteiden päättymisestä. Tämän ymmärtäessään psykopaatti muuttuu ystävälliseksi ja pyrkii pääsemään mahdollisimman lähelle keltaisen elämää. Siinä samalla hän yrittää sabotoida keltaisen muita läheisiä ihmissuhteita. Kirjassa kerrottiin esimerkkinä, jossa psykopaatti kertoi valheellisia asioita keltaisen parhaan kaverin sanomisista, ja viilensi heidän välejänsä. Pitkän manipuloinnin jälkeen keltainen ja hänen paras kaverinsa ei ollut ollut yhteydessä vuoteen, ja keltaisella ei ollut enää muita kuin psykopaatti, jota hän ei tietenkään ymmärtänyt henkilön olevan.

Punaiset henkilöt tunnetaan äkkipikaisuudestaan, ja he yleensä ovat tietoisia tästä, sillä he saavat paljon kritiikkiä tästä ominaisuudesta. Manipuloidakseen punaista henkilöä, psykopaatti esimerkiksi kertoo ihailevansa punaisen äkkipikaisuutta luodakseen hyvän luottamussuhteen häneen. Psykopaatti antaa monia muita pieniä kehuja päästäkseen punaisen lähelle, mutta ne eivät ole koskaan suoria kehuja, sillä punaiset erottavat helposti, kun heidän persettä nuollaan.

Kirjasta on vaikea kirjoittaa reflektiota, koska en ole kokenut ikinä joutuneeni psykopaatin uhriksi. En tiedä, vaikuttaako minun vihreyteni siihen, mutta en osannut yhdistää itseäni mihinkään esimerkkiin, joita kirjassa tuotiin esille, en edes vihreän kohdalla kerrottuun tosi elämän esimerkkiin.

Suurin oppini kirjasta on se, miten päästä pois mahdollisesta manipuloinnista. Tämä on myös hyvä sen kannalta, että opin sanomaan välillä ei. Mikäli kokee olevansa jonkin henkilön manipuloitavana, Erikson kehottaa tekemään vastarintaa manipuloijalle. Tärkeintä on antaa itsellensä aikaa päätöksien tekoon, eikä hypätä pää kolmantena jalkana jokaiseen pyyntöön, joka annetaan. Ilmoita rauhallisesti manipuloijalle, mahdolliselle psykopaatille, palaavasi asiaan, kun olet ehtinyt miettiä asiaa. Vaikka henkilö yrittäisi kuinka kovasti saada myöntävää vastausta sinulta, tulee sinun pitää pääsi kylmänä ja mahdollisesti toitottaa useaan kertaan samaa virsiä: ”Palaan asiaan, kun olen ehtinyt miettiä asiaa.”

Toinen vaihtoehto manipuloinnin lopettamiseen on sanoa seuraava virke: ”Kun sinä ________, tunnen oloni _______. Jos lopettaisit _________, niin minusta tuntuisi _______.” Jos henkilö sinusta oikeasti välittää, hän lupaa muuttavansa käytöstään. Mikäli käytös ei muutu tämänkään jälkeen, tulee sinun vain lähteä pois tilanteesta, ja mahdollisesti lopettaa suhteenne, oli se sitten suhde henkilökohtaisesta elämästä, tai työelämästä. Psykopaatin kanssa oleminen ei mitään muuta tee, kuin heikentää sinun oloasi.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!