Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Puhelinpäivystäjän päiväkirja

Kirjoitettu 18.02.14
Esseen kirjoittaja: Antti Reijonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kirjan kirjoittaja: Heikki Toivanen
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pitkästä aikaa luin kirjan. Ihan fyysisen kirjan, jossa on kirjaimia ja se on painettu paperille. Yleensä kuuntelen kirjat, koska ne ovat itselleni helpompia sisäistää. Tämä kirja oli helppo lukea, koska kaikki työkalut ovat Tiimiakateemikoille tuttuja. Jumppaammehan näitä työkaluja joka päivä.

Kuitenkin, kun ajattelen asiaa, olen vasta kaverijohtajuuden ensimmäisellä portaalla “Johda itseäsi”. Olen aina laahannut tiimiyrityksessäni takana jossakin, esimerkiksi kirjapisteet ovat taas kuralla, mutta toisissa asioissa taas loistan, esimerkiksi rahan tuomisessa. En ole koskaan onnistunut löytämään tasapainoa siinä, miten pystyisin olla tasapainoisesti hyvä vähän kaikessa.

Tämä taas on johtanut siihen, että en ole hirvittävän hyvä vaatimaan johdettaviltani. Tuntuu suorastaan tekopyhältä lähteä vaatimaan muilta asioita, joita et edes itse täytä. Tästä syystä johtamiseni näkyy ajoittain erittäin passiivisena tai ei ollenkaan.

Osittain tähän tilanteeseen joutuminen johtuu siitä, etten ole vielä oppinut, miten asioita delegoidaan johtajana, vaan keskityn itse tekemään asioita, esimerkiksi projektin eteen. Tämä johtaa siihen, että asioita kasaantuu, enkä pysty keskittymään siihen, mitä minun oikeasti pitäisi tehdä.

Nyt AM:ää tehdessäni, olen huomannut, että minun ei oikeastaan pitäisi tehdä mitään. Tämä saattaa kuulostaa hullulta, mutta näin on. Olen alkanut hahmottaa, nyt kun minulla on kaksi projektipäällikkyyttä ja yksi projekti, jota hoidan yksin, että minun pitäisi keskittyä olemaan saatavilla. Tämä taas tarkoittaa sitä, ettei omalla lautasellani saisi olla mitään, mikä veisi minulta aikaa siltä, että olen projektiryhmäni saatavilla ja pystyisin mahdollistamaan heidän onnistumisensa siinä, mitä he ikinä tekevätkään.

Tällainen “työnteko” tuntuu erittäin oudolta, koska olen tottunut tekemään aina jotakin. Jos ei ole ollut tekemistä, olen hankkinut sitä lisää tai katsonut työpäivän päättyneeksi ja suunnannut kotia kohti. Tässä minun tuleekin petrata, sillä olen huomannut, että tärkeintä tällä hetkellä projektiryhmilleni on, että he saavat minut kiinni, kun he sitä tarvitsevat.

Useimmiten kysyttävät asiat ovat pieniä, esimerkiksi minkä eräpäivän laitan laskuun. Nämäkin pienet asiat hidastavat toimintaa, jos ne eivät saa vastausta. Esimerkiksi laskun teko lykkääntyy viikonlopun yli tai nettisivujen viimeistely lykkääntyy. Toisinaan asiat ovat suurempia, esimerkiksi markkinointisuunnitelman teko. Näiden asioiden ei kannata antaa olla, vaan niihin on löydyttävä aikaa, koska se pahimmillaan hidastaa projektia viikkoja. Tästä syystä kalenterissa kannattaa olla päivittäin hyvä lohko yllätyspalavereille.

Mutta mitä minä voin tehdä sillä ajalla, kun “puhelinpäivystän”? Tässähän tulee vastaus ensimmäiseen kysymykseeni, miten painottaa rahanteko ja oppiminen. Voin tehdä ollessani saatavilla joitain knoppihommia, esimerkiksi tuntienkirjaus tai lukeminen, jotka on helppo keskeyttää, jos joku minua tarvitsee. Näin ollen minusta ei (välttämättä) tunnu siltä, etten tee mitään, vaikka tekisinkin asioita, jotka eivät suoranaisesti veisi projektia eteenpäin.

Veikkaan, että aikani tulee pitkäksi, koska puhelin ei soi tarpeeksi usein, mutta se tarkoittaa sitä, että pystyn ottamaan taas uuden projektin. Se taas vaatii sitä, että joudun olemaan taas enemmän saatavilla ja puhelimeni soi enemmän. Todennäköisesti työpäivistäni tulisi pelkkää palaverointia, mutta mitä sitten?

Tiedän, että omat vahvuuteni ovat Face-2-Face tilanteet. Tiedän, että pystyn täyttämään MIHAR -teorian kaikki kohdat, kunhan vain pystyn olemaan paikalla. Tiedän olevani hyvä kuuntelija, kunhan vain minut tavoittaa. Miksi en siis käyttäisi vahvuuttani hyväksi ja toisi sitä kautta oman työpanokseni ja lisäarvon projekteihin? Siinäpä vasta kysymys.

Joten, summa summarum, mitä minun pitää tehdä:
1. Vähennä suoritettavien töiden määrää, jotta aikasi vapautuu. Näin ollen pystyt olemaan tavoitettavissa paremmin.
2. “Luppoaika” ei tarkoita, ettet ole töissä. Sitä voi hyödyntää oppimista edistäviin asioihin, esimerkiksi kirjojen lukuun.
3. Jos huomaat “luppoaikaa” olevan liikaa, voit hyvillä mielin ottaa itsellesi uuden projektin. Näin “luppoaikasi” taas vähenee.

Antti Reijonen
Osuuskunta Innomo
Antti(ät)Innomo.fi

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!