Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

sailing-3388184_640

Purjehtimassa

Kirjoitettu 17.05.18
Esseen kirjoittaja: Juuso Nieminen
Kirjapisteet: 3
Kirja: The Knowledge Creating Company
Kirjan kirjoittaja: Hirotaka Takeuchi & Ikujiro Nonaka
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 2.1. Verkostot ja sosiaalinen pääoma, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut, 2.5. Yhteisöllisyyden klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiakatemia perustuu kokemukselliseen oppimiseen. Käytännössä tekeminen, jatkuvat kokeilut ja oppimisen reflektointi ovat selkeä pohjarakenne sekä meidän tiimitoiminnan ydin, josta versoaa jokaisen pinkun tai kokeneemman tiimiyrittäjän oppimisprosessi. Henkilökohtaiset kokemukset ovat arvokasta jokaisen tiimiyrittäjän ”hiljaista tietoa”, joka on hankittu elämän aallokossa, läpi käyden sen tyrskyjä ja karikoita. Ei purjehtimaan opita satamassa seisoskellen ja samalla ulapalle kaihoisin katsein haikaillen.

Kirjan The Knowledge Creating Company kirjoittajien Nonakan & Takeuchin mukaan tietoa on kahdenlaista: hiljaista, subjektiivista tietoa sekä täsmällistä, objektiivista tietoa. Voidaankin puhua erilaisista tiedonlajeista, joista molemmilla on omat selkeät ominaisuutensa, hiljaisen tiedon ollessa enemmän kokemukseen perustuvaa ja täsmällisen tiedon pohjautuessa teoriaan ja mieleen. Tiimitoiminnassa ja muiden ihmisten kanssa vuorovaikuttaessa näille tiedonlajeille on omat käyttötarkoituksensa, joihin perustuu myös Tiimiakatemian oppimismallin yksi pohjimmaisista teorioista, hiljaisen tiedon teoria:

400px-SECI-malli

Tähän teoriaan pohjautuen Japanin autoteollisuus nousi markkinoiden huipulle 60-luvulle mentäessä ja teoria on edelleen erittäin olennainen osa yritystoimintaa sekä tiedonjakamista. Kuitenkin tämän teorian merkitystä ei mielestäni ymmärretä tarpeeksi tällä hetkellä Tiimiakatemialla. En itsekään luonnollisesti ole sitä ymmärtänyt, ennen kuin luin tämän kirjan The Knowledge Creating Company. Mieleeni nouseekin kysymys siitä, miten jakaa ymmärrystä tästä teoriasta muille tiimissä ja kuinka sitä hyödynnetään käytännössä? Kuinka jaan omaa hiljaista tietoani?

Arki

Tiimiakatemian arki pohjautuu kolmen eri osa-alueen vuorovaikutteiseen tasapainoiluun: tekeminen, treenaus ja teoria. Jos jokin näistä yhtälön palasista puuttuu, vaikuttaa se tehokkaaseen oppimiseen negatiivisesti. Miksi hiljaisen tiedon teoria on oleellinen osa tätä kokonaisuutta?

Kuten vertauskuvallisesti alussa totesin, ei purjehtimaan opita satamassa seisten. Kun sitten lopulta nostetaan purje mastoon ja lähdetään vesille, syntyy hiljaista kokemukseen perustuvaa tietoa; vesi pärskyy laitojen yli vasten kasvoja, jotkin solmut soveltuvat erilaisiin käyttötarkoituksiin ja tuulen suunta vaikuttaa oleellisesti matkantekoon. Jos matkassa on mukana kokeneempi kanssamatkustaja, jakaa hän sinulle omaa hiljaista tietoaan esimerkiksi siitä, miten solmut kiristetään oikeaoppisesti sekä minkälainen vaatetus soveltuu parhaiten vaihteleviin säätiloihin. Kun kerrytät itsellesi ymmärrystä näistä asioista kuuntelemalla, näkemällä ja ennen kaikkea itse kokeilemalla, olet vastaanottanut itsellesi hiljaista tietoa. Tähän ajatukseen perustuu oppiminen myös perinteisessä kisälli-mestari tavassa.

Tiimiyrityksessä hiljaista tietoa syntyy omista kokemuksista kuten asiakaskäynneistä, käytännön kokeiluista ja oppimisen reflektoinnista. Miksi tämä tiedon laji on tärkeää ja miksi sitä on tärkeä jakaa tiimiyrityksessä höpöttelemällä sekä käymällä dialogia treeneissä? Syy tähän on selkeä; hiljaisella tiedolla on suora yhteys käytäntöön eli siihen miten asioita kannattaa tai pitää tehdä onnistuakseen. Asiakaskäynneillä toimimiseen oppii käymällä asiakaskäynneillä ja tässä kokemuksellisessa oppimisessa voi hyödyntää teoriaa apuna. Treeneissä puolestaan voidaan jakaa nämä kokemukset ja tehdä oppimisesta kokonaisvaltaista. Erinomaista pullaakaan ei opi leipomaan pelkästään ohjetta tutkiskelemalla; täytyy tehdä käytännön kokeiluja ja oppia ymmärtämään miten sitkosta käsitellään oikean lopputuloksen aikaan saamiseksi. Voimakkaimmat oppimiskokemukset syntyvät näin käytännön kautta ja varsinkin niin kutsutut epäonnistumiset vauhdittavat oppimista. Hiljaisella tiedolla on kuitenkin se ominaispiirre, ettei sitä välttämättä aluksi edes tiedosta oppimiseksi. Tästä syystä kaikkea siihen liittyvää ei aina voi jakaa kertomalla tai edes näyttämällä esimerkkiä; on kuitenkin olennaista tiedostaa miten asioita kannattaa tehdä, jotta voi auttaa muita ymmärtämään saman.

Hiljainen tieto ja sanojen rajallisuus on mielestäni korostunut hyvin viime aikoina tiimissäni. Itse olen tainnut sanojen rajallisuudesta puhua ensimmäisenä, mutta tämän jälkeen se on tullut entistä useammin ja selkeämmin esiin kaikkien keskuudessa. Sana on ilmaus, joka pyrkii kuvaamaan meidän ajatuksiamme ja tunteitamme. Mutta koska sanalla on tietty muotonsa, se ei kuvasta läheskään aina tarkasti sitä mitä tarkoitetaan. Tai sanottu asia on mahdollista tulkita väärin, koska sanaksi muunnettu ajatus ei ole yksiselitteinen.

Esimerkkinä voidaan käyttää sanaa avoin. Itse käytin tuota sanaa eräässä yhteydessä kuvaamaan sitä, kuinka koen ihmisten mielten olevan harvoin avoimia, eli vastahakoisia ottamaan vastaan uutta ymmärrystä. Tämä sana, ja samalla minun ilmaus kuitenkin tulkittiin niin, että tarkoitin avoimuudella asioiden jakamista, eli valmiutta kertoa omista kokemuksistaan. Kyseessä oli siis sama sana, mutta kaksi täysin erilaista merkitystä. Tässä päästään myös mielestäni Nonakan ja Takeuchin teorian ytimeen, ja siihen miksi hiljaisella, sanattomalla tiedolla on niin tärkeä merkitys. Kokemuksellinen tiedon jakaminen on aivan omaa laatuaan yhteisen ymmärryksen luomisessa.

”We can know more than we can tell”

– Michael Polanyi

Mielestäni meidän tiimillä on erinomainen kyky käsitellä ja keskustella asioista. Pystymme antamaan tilaa dialogille ja ajatuksille. Tämä kaikki vahvistui, kun päätimme luopua tiimiliiderin roolista tiimissä, jolloin jokainen on samanlaisessa vastuussa niin tiimistä kuin itsestään. Muutamat viime treenit, jotka olemme vielä vetäneet ilman valmentajaa ovat olleet loistavia, ja kaikilla on ollut erityisen hyvä ja latautunut fiilis. Olemme mielestäni uskaltaneet viimein antaa itsellemme tilaa kasvaa sellaisiksi kuin olemme. Tämä kaikki luo meille edellytykset kehittyä aidoksi huipputiimiksi.

Viestintä

Kommunikointi ja viestintä tiimissä on omaan kokemukseeni perustuen haastava laji. Periaatteessa se on hyvinkin helppoa, mutta käytännössä kuitenkin niin kovin vaikeaa. Oman tiimin keskuudessa siinä on haasteita, mutta uskon, että kaikki tulee kehittymään huimasti seuraavan puolen vuoden aikana. Olemme palautekeskusteluissa painottaneet hyvin sitä, kuinka omaa kokemuksellista oppimista ja tekemistä on tärkeää jokaisen tuoda tiimille. Tällä hetkellä se ei vielä toteudu parhaimmalla mahdollisella tavalla, enkä esimerkiksi itse ole täysin kunnostautunut siinä. Sen lisäksi jaetusta tiedosta ja ymmärryksestä meidän tulee muodostaa itsellemme soveltuvia kokonaisuuksia, jotka voimme ottaa käytäntöön kirjan teorian mukaisesti. Tällä hetkellä mielestäni olemme vaiheessa, jossa puhumme hyvistä käytänteistä, mutta emme ole vielä tehneet niistä itsellemme käytäntöön vietäviä konsepteja. Se on omasta mielestäni meidän seuraava kehitysaskel, jos haluamme sen ottaa, koska kaikkinensa muuten käsittelemme tietoa hyvällä ja ymmärtävällä tavalla.

Avoimuus, eli asioiden jakaminen näyttelee yhtälailla tärkeää osaa meidän tiimissä. Pystymme jakamaan kokemuksiamme monipuolisesti, mutta tämä kokemusten jakaminen ei ole vielä täysin tasapainossa, esimerkiksi treenitilanteissa. Uskon kuitenkin, että kyseinen epätasapaino saadaan käännettyä kokonaisvaltaiseen toimintamalliin, kunhan vain annamme itselle vielä hieman aikaa toteuttaa se. Joka tapauksessa itselläni on varsinkin paljon petrattavaa tiedon jakamisessa ja sen kristallisoimisessa. Jokainen ihminen käsittelee mielessään päivän aikana hirmu määrän tietoa ja itselleni on muodostunut siitä eräänlainen este, koska en tiedä mistä aloitan purkamaan käsittelemääni tietoa muille. Näen asiat mielessäni vain suurena kokonaisuutena, enkä sitten oikein halua tai osaa aloittaa kertomaan mistään. Mutta kun asian tiedostaa nyt paremmin, pystyy siihen myös vaikuttamaan omalla toiminnallaan.

Tiimiprosessi

Nonakan ja Takeuchin tiedon jakamisen teorian kannalta olemme esimerkiksi muovanneet synnytysprosessiamme aina entistä toimivampaan muotoon. Ensimmäisiä synnytyksiä tehtäessä meillä on ollut jonkinlainen ajatus siitä, mitä ja miten asiat tulisi tehdä, jotta pääsemme hyvään lopputulokseen. Näin olemme muodostaneet asiasta itsellemme prosessikuvauksen ja aikataulun, jonka mukaan päätämme toimia. Kuitenkin, koska meiltä on puuttunut ensimmäisiä synnytyksiä tehtäessä riittävä määrä kokemukseen pohjautuvaa tietoa, ei tekemämme konsepti ole ollut täysin toimiva. Sen vuoksi aina synnytyksen jälkeen käymämme motorolakeskustelu tuo jokaisen tiimin jäsenen oleellisen kokemukseen pohjautuvan tiedon yhteisesti esille. Ja kun tämä hiljainen tieto tuodaan dialogin ja höpöttelyn kautta kaikkien kuultavaksi, olemme pystyneet luomaan uusia konsepteja ja muovaamaan omaa synnytysprosessiamme toimivampaan suuntaan. Sen pohjalta on tehty uusia aikatauluja, karsittu ja lisätty oleellisia ymmärrystä lisääviä osatekijöitä, ja hiottu lopputulokseen vaikuttavia ajatusmallejamme sekä toimintatapoja.

Yksi mielestäni kaikkein olennaisin tekijä tiimityössä on aina pyrkiä kirkastamaan yhteinen ymmärrys tekeillä olevasta asiasta. Tämä on yksi niistä seikoista, joka vaikuttaa synnytyksessä onnistumiseen, ja sen vuoksi olemme pyrkineet näin jatkossa kiinnittämään siihen entistä enemmän huomiota. Se miten tämä näyttäytyy meidän synnytysprosessin aikana, on säännölliset yhteistä ymmärrystä lisäävät koontihetket, jolloin puramme ajatuksiamme siitä, miten ja mihin suuntaan olemme edenneet. Tähän vaikuttaa myös yhtälailla se, että pyrimme aina ensimmäisenä määrittämään asiakkaan tuoman ongelman perinpohjaisesti ja muodostamaan siitä yhteisen ymmärryksen, jotta pystymme tuottamaan toimivan ratkaisun.

Tästä voidaan mielestäni vetää loppukaneetti siihen, mitä meidän tulee tehdä tiimitasolla ylipäätään. Synnytysprosessimme kehittäminen on oivallinen esimerkki siitä, kuinka meidän tulee yhtälailla kehittää tiimin toimintaa samanlaisella ajatuksella. Yhtälö on totta kai haastavampi, koska tiimissä tapahtuu niin monia eri asioita verrattuna siihen, että synnytysprosessissa keskitytään vain yhteen kokonaisuuteen. On joka tapauksessa kyse samoista elementeistä, mitä tulee tiimin kehittymiseen. Ensinnäkin meidän tulee tuoda tieto näkyväksi treeneissä. Tähän kuuluu mielestäni sellaisia asioita kuin, miten meillä menee ja perinteiset motorola-kysymykset. Näiden keskustelujen kautta pystymme luomaan itsellemme uusia konsepteja ja tavoitteita, sekä kiteyttämään tietoa. Sen jälkeen luomme itsellemme totuuden mukaisen suunnitelman ja viemme sen käytäntöön, jonka jälkeen jaamme taas kokemukseen perustuvan tiedon keskenämme. Siitä syntyy positiivinen kierre, joka kehittää toimintaamme eteenpäin.

Haasteet tässä ovat olleet se, että olemme käyttäneet mielestäni treeniprosessiamme liikaa yleisellä tasolla pyörivien asioiden käsittelyyn, ja toisekseen se, että kaikki (mukaan lukien minä) eivät ole olleet valmiit jakamaan tietoa. Dialogimme on ollut vajavaista, vaikka muuten hyvää, ja viimeisimmässä palautekeskustelussa pureuduimme hyvin tähän seikkaan. Nyt kun kuitenkin olemme luopuneet yksittäisestä tiimiliideristä, uskon että luottamus lisääntyy huomattavasti tiimin sisällä ja pystymme myös elämään treeniprosessissa paremmin ajan hermolla. Sen myötä tehtäväksi jää pitää huoli edellä kuvaamistani asioista, eli yhteisestä toiminnan kehittämisestä. Näihin asioihin kun kiinnitämme huomiota seuraavan puolen vuoden aikana olemme Tiimiakatemian seuraava huipputiimi.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!