Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Rahaviisaus

Kirjoitettu 16.05.21
Esseen kirjoittaja: Lassi Pohtola
Kirjapisteet: 3
Kirja: Rahaviisaus
Kirjan kirjoittaja: Maarit Lassander
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Raha on yksi puhutuimpia, salatuimpia, halutuimpia ja tabuimpia puheenaiheita mitä löytyy. Valitsin kirjan koska koen, että voisin käyttää rahaani paremmin ja että oppisin ymmärtämään millainen ajattelumaailmani rahaa kohtaan on. Rahaviisaus kirjassa pohditaan millaisia erilaisia suhteita ihmisellä voi olla rahaan ja mistä ne ovat tulleet.

 

Paljon rahaa vai sen verran rahaa, että pärjää?

Minun vastaukseni olisi varmasti, että paljon. Kuitenkin itse rahalla pankkitilillä ei mielestäni juurikaan tee mitään. Sillä maksetaan elämisestä tulevia kuluja kuten laskut, ruoka, vaatteet jne. siinäpä oikeastaan se. Ihmisiä on kuitenkin paljon erilaisia ja jokainen kokee omalla tavallansa millaista elämää, haluaisi elää. Minun unelmieni toteutukset vaativat rahaa, mutta unelmanani ei ole raha, se on vain vaihtokaupan väline mikä mahdollistaa haaveilemiani asioita. Raha itsessään pankkitilillä ei juurikaan omaa mieltäni saa värähtämään, mutta asiat, joita raha mahdollistaa saavat.

Raha ei tee onnelliseksi vai tekeekö?

Minusta rahan voi vaihtaa onnellisuuteen, jos sitä käyttää esimerkiksi omien intohimojen toteuttamiseen. Minun kohdallani, jos joku sanoisi, että raha ei tee onnelliseksi voisin sanoa, että jos minulla olisi rajaton määrä rahaa käytettävänä, asuisin luultavasti talvet lasketellen vuorilla matkustellen hyvien lumisateiden perässä ystävieni kanssa. Tiedän että olisin onnellinen, jos pääsisin toteuttamaan tätä suurinta intohimoani juuri haluamallani tavalla. Se vaatii vain rahaa, joka toimii mielestäni ns. menolippuna onnellisuuteen. On olemassa silti monia asioita, jotka tekevät onnelliseksi, jotka eivät vaadi rahaa, mutta tällaisten spesiaali haaveiden kohdalla rahan voi muuttaa onneksi.

 

Miten suhtaudut rahaan?

Ihmisten suhtautuminen rahaan tulee monesti omasta lapsuudesta ja lähipiiristä, se onko rahasta puhuttu kotona ja mihin tapaan siitä on puhuttu muovaavat kuvaa, miten aikuisenakin ajattelemme siitä.

En muista mahdottomasti raha aiheisia keskusteluja lapsuudestani, mutta minua kannustettiin aina tekemään jotain työtä josta vastineeksi jotain haluamaani, vaikkapa karkkia. Karkki tai joku muu toimi silloin ¨rahana¨ ja näin opin että työtä tekemällä saa vastineeksi jotain mitä haluaa tai tarvitsee.

Nykyään ajattelen raha-asioita paljon ja punnitsenkin mielessäni mihin sitä rahaa olisi sitten viisasta laittaa. En tiedä kuinka viisaita päätöksiä olen tehnyt, mutta mielestäni ylimääräistä rahaa on hyvä säästää aina vähän ¨pahan päivän varalle¨ ja sijoittaa omiin harrastuksiin, kuten autoihin niin, että tiedät että voit tehdä niillä myös voittoa myydessä. Yritän tehdä mahdollisimman paljon henkilökohtaisia ostoksiani niin, että mietin kuinka häviäisin mahdollisimman vähän rahaa tai miten tekisin käytetyllä rahalla voittoa. Esimerkiksi ostamalla huonokuntoisen klassikko auton selvitän sen markkina-arvon hyväkuntoisena ja lasken mitä korjaus tulisi maksamaan ja voisiko sillä tehdä voittoa. Näin pääsen harrastamaan autojen parissa ja tekemään hieman rahaakin siinä sivussa.

Se miten nuorena on voinut jäädä muistikuvia, että on ollut hienoa käydä ostamassa perheen kanssa, vaikka uusi polkupyörä, voi helposti välittyä aikuisiälläkin ostoksista tulleeseen hetkelliseen materiaalionnellisuuteen. Koen että materiaalionnellisuus on sopivissa määrin varsin hyvä ja motivoivakin juttu, liiallisena se voi johtaa todella tukaliinkin taloudellisiin tilanteisiin kun ostelusta tulee pakonomaista. Esimerkiksi jos on asettanut tavoitteeksi saada hankittua uuden fillarin ja tehnyt töitä sen eteen niin saahan sitä nyt fiilistellä ja hehkuttaa kavereille kuinka hyvä ja mukava se onkaan. Suomessa kuitenkin jostain syystä esim. ihmisiä, jotka ajavat kirkkaan punaisella Ferrarilla kesällä katto auki kaupungilla halveksitaan usein. Se johtuu kai kateudesta, mutta halveksijat eivät voi tietää olisiko kenties omistaja haaveillut jo 10-vuotiaasta asti sellaisesta autosta ja pyörittänyt 40 vuotta omaa yritystä ja tehnyt kovan työn, jonka ansiosta on päässyt tilanteeseen, että voi toteuttaa lapsuuden unelmansa. Tällaisessa tilanteessa punainen Ferrari on mielestäni ollut mahtava motivaation lähde yrittäjälle ja sitä saa ja pitääkin fiilistellä.

Jos kotona on ollut rahan kanssa huolta niin kirjan mukaan sellaisista tilanteista tulleiden ihmisten on helppo ajautua itse aikuisiällä lähes pakonomaiseen säästämiseen. Pelko joutumisesta samaan tilanteeseen voi siis huomaamatta johtaa tarpeettomaan huolehtimiseen ja säästämiseen. On siis hyvä tunnistaa erilaisissa tilanteissa, onko esim rahasta jatkuva murehtiminen oikeasti tarpeellista, vai murehditko rahasta vain sen takia että olet tottunut murehtimaan siitä ettei sitä ole tarpeeksi vaikka kuitenkin katat kaikki elämiskulusi ilman ongelmia.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!