Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Railakas(ko?) rahakirja

Kirjoitettu 17.12.18
Esseen kirjoittaja: Veera Hakaste
Kirjapisteet: 2
Kirja: Railakas rahakirja
Kirjan kirjoittaja: Saara Henriksson
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.01. Oppiminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen jo pitkään pohtinut oman rahankäyttöni kaipaavan pientä järkevöittämistä ja olenkin etsinyt tämän haasteen käynnistämiseen ja vauhdittamiseen yksilön rahankäyttöä käsittelevää kirjaa. Osuvan kirjan etsiminen tähän tarpeeseen osoittautuikin yllättävän vaikeaksi haasteeksi, sillä taloudenhallintaan liittyvät kirjat tuntuivat omaan silmään omaavan kaikki jonkin suhteellisen kovan käsittelykärjen tai sitten tarjolla on taloushallinnon teoriakirjallisuutta, jotka tuntuivat tähän käytännön tarpeeseen liian kaukaisilta. Lopulta bongasin Bookbeatista Helsingin Sanomissakin kehutun ”yleispätevän taloudenhallintakirjan”, Saara Henrikssonin Railakkaan rahakirjan ja pistin napit korville odottaen rahankäytön oivalluksen railakkuutta. Sitä railakkuutta saikin sitten odottaa..

Kirja on selkeästi kirjoitettu säästämisvinkit mielessä ja kohderyhmänä selkeästi vähempituloiset ihmiset. ”Railakas rahakirja opastaa oman talouden asioihin, auttaa tasapainoittamaan tulot ja menot ja tarjoaa neuvot parempaan arkeen ilman häpeää” lupaillaan kirjan kuvauksessa ja konkreettisia vinkkejä kyllä riittää eurotehokkaista ruokavinkeistä aina itse tehtyihin lahjoihin. Toki kirjassa käsitellään myös suurimpia yksityishenkilöiden kuluja eli asumiskustannuksia ja niistä säästämisen mahdollisuuksia. Myös sijoittamista ja säästämistä käsitellään lyhyesti ohimennen, mistä olisin mieluusti itse lukenut lisää käytännön vinkkejä.

Jos ei vielä tekstin sävystäni käynyt ilmi, ei kirja täysin vastannut odotuksiini. Meinasin pariin kertaan jättää äänikirjan kuuntelun kesken, mutta olen huono antamaan periksi ja haluan antaa jokaiselle kirjalle mahdollisuuden kehittyä loppua kohden (tiedän, että itselle tarpeettomien kirjojen hylkäämistä kesken kaiken pitäisi harjoitella, tässä se ei vielä onnistunut). Siksi tämän esseen kirjoittaminen tuntuu hankalalta, sillä kirjan perusasia oli aika peruskauraa itselle. Tahto oman talouden hallinnan parantamiseen on kuitenkin sen verran kova, että hakemalla kirjasta löytyi muutama jatkotyöstettävä ajatuskolahdus.

Oman kulutusajattelun tarkastelu

Kriittinen kuluttamisen ja minimalismin nostaessaan kuluttamistrendeinä hattuaan nykyisessä kulutusyhteiskunnassa, on myös tässä kirjassa pyhitetty kappale kulutusajattelun tarkastelulle. Myös itse olen jo muutaman vuoden ajan pyrkinyt kriittisesti tarkastelemaan omaa kuluttamistani yhä tietoisemmin ja pyrkinyt karsimaan turhaa tuhlailua pois. Ikinä ei ole oma rahatilanteeni kuitenkaan ollut niin ylitsepääsemättömän huono tai kriittinen, että kulutustottumukseni olisivat varsinaisesti joutuneet koetukselle tosielämän rahakriisin vuoksi, joten muutos on jäänyt mentaalisten ajatusmallien muutosten varaan. Tunnistan itsessäni länsimaisen status-kulutusajattelun, jonka mukaan omaa ulkoista statusta voi nostattaa tietynmerkkisiä vaatteita tai asusteita käyttämällä tai kallista erikoiskahvia juomalla. Me olemme hurahtaneet rakentamaan identiteettejämme tavaroiden ympärille, kiitos taidokkaan brändityön, minkä markkinoijat ovat tuotteidensa kanssa tehneet. Itse en kuitenkaan ole koskaan ollut merkkiuskollinen tai kalliisiin merkkeihin panostava kuluttaja vaan pikemminkin olen korvannut laadun määrällä tavaroiden suhteen. Minulta löytyy tavaraa enemmän kuin tarvitsen ja omistamieni tavaroiden käyttöaste on keskimäärin kovin heikko. Huomaan tavaroitani läpikäydessä ja turhista tavaroista karsimaan pyrkiessäni usein ajattelemaan, että ”ehkä vielä joku päivän tarvitsen tätä johonkin”, mikä on aivan pöhkö ja päätön ajatus. Jos en ole kyseistä tavaraa tarvinnut siihen hetkeen asti, niin miksi tarvitsisin sitä tulevaisuudessakaan? Toisaalta monen muuton läpikäynyt lampunliitin koki parrasvalohetkensä ja pääsi kuin pääsikin käyttöön nykyisessä asunnossani, mutta saman liittimen olisin voinut ostaa myös tarpeen huomatessani.

Tässä ehkä onkin oman kulutusajattelun kompastuskivi, ostan usein yli oman sen hetkisen tarpeen, oli sitten kyse tavarasta tai ruoasta. Kun pääsen ostamisen moodiin (mikä omalla tavallaan rentouttaa minua), ostan helposti kerralla enemmän ja vuoden päästä aurinkorasvaa ostaessani olen unohtanut hamstranneeni viime vuonna ylimääräisen pullon säästöön ensi kesää varten. Ruokaostosten kanssa olen tästä päässyt pikkuhiljaa eroon ja asettanut itselleni tavaksi mennä kauppaan selkeän ostoslistan kanssa, johon ei kuulu kuivakaappiin varatomaattimurskan ostaminen tai kilon satsumapussin ostaminen. Olen myös pyrkinyt tekemään pidempiaikaisten kulutustuotteiden säilyttämisestäni järjestelmällisempää, että tiedän mistä voin nopeasti tarkistaa saippuan loppuessa onko minulla täyttöpussia valmiina vai ei. Oman kuluttamisen ennakointi on helpottunut iän saatossa, kun omat kuluttamistottumukset ovat muovautuneet ja vakiintuneet, mikä on osaltaan helpottanut niihin puuttumista. Vaatteiden osalta olen yhä vähän liiankin usein tunneostaja; saatan palkita tai parantaa oloani ostamalla heräteostoksena uuden kivan paidan tai huivin. Käytän usein onneksi tähän tunneshoppailuun kirpputoreja tai facebookin kierrätysryhmiä, mutta en silti ole ylpeä asiasta ja tiedostan, että tunteiden käsittelylle olisi järkevämpikin tapa. Pitäisi kehittää jokin muu aktiviteetti shoppailun tilalle itseni piristämiseksi tai palkitsemiseksi, sillä shoppailun ilo kestää itselläni usein vain pienen hetken, ennen kuin syyllisyydentunto iskee rahankäyttämisestä ja siitä, että vaatekaappi muutenkin jo pursuilee käyttämättömistä vaatteista. Vaatteet kun eivät loppupeleissä meitä ihmisiä muuta muiksi kuin olemme, vaikka kuinka mielikuvissamme ne niin tekevätkin.

Käytäntöön vietävät kolahdukset

Kirjassa suositellaan tekemään kulutustapojen muuttamiseksi menojen ja tulojen kuukausiseurantaa. Se on rehellinen kulutustapojen seurantatapa, mikä ei valehtele tai mairistele; tämän tiedän kokemuksesta. Viime vuonna excelin tehokäytön kurssilla yhtenä tehtävänä oli tehdä talouden excel-seurantaulukko itselle, ja käytinkin tätä taulukkoa jopa 4 kuukautta putkeen! Se oli iso saavutus itselle ja toi hyvin esiin sen, mihin ansaitut rahani käytän. Eniten seurannasta kolahti se, kuinka paljon rahaa menee itselläni ulkona syömiseen; olen usein pitkiä päiviä liikkeessä ja silloin tulee syötyä parhaimmillaan 2 ateriaa, välipala ja kahvit liikkeessä. Ruokaan käytettyä rahaa en ole koskaan mieltänyt tuhlaamisena ja olen aina säästänyt jostain muusta kuin syömisestä. Kiireellisimpinä kausina syöminen saattaa kallistua ulkona syömisen puolelle, mutta normaali arjessa teen usein ruokaa kotona ja tykkään ruoanlaitosta.  Kaverien näkeminen tapahtuu usein kahviloissa tai ravintoloissa istuskellen, jonka tiedostan olevan yksi suurimmista selittävistä tekijöistä korkeiden ulkona syömisen kustannusten takana. Tämän olen tiedostanut ja asiaa miettinyt, mutta samalla kokenut ulkona syömisen olevan eräänlainen palkitseminen itselle, josta ei ole halunnut päästää irti. Kyse ei ole siitä, ettemmekö kavereideni kanssa osaisi muuta tehdä, sillä käymme kyllä ulkoilemassa ja urheilemassa yhdessä myös. Se on vaan arjen pientä luksusta käydä kaverin kanssa perjantaina syömässä hyvin viinilasin äärellä. Tästä ”luksuksesta” on tullut niin tapa jo, että siitä luopuminen tuntuisi vaikealta. Ehkä tässä kohtaa viimeistään voin myöntää olevani hyvinkin länsimaalainen nautiskelija ja hyväosaisessa perheessä kasvatettu, kun olen tällaisen tavan itselleni voinut rakentaa. Toisaalta taas on ehkä ihan hyvä merkki omasta taloudenhallinnastani, että minulta löytyy moiseen ulkona syömiseen rahaa? Samalla huomaan miettiväni, että jokainen maksettu euro on tiedostamatta tai tiedostetusti jonkinlainen arvovalinta ja toisesta asiasta pois. Ja kyllä kavereiden kanssa ajan viettäminen ja pienestä arjen luksuksesta nauttiminen ovat sellaisia asioita, joihin tulevaisuudessakin meinaan rahojani käyttää. Niin kuin myös muutenkin ruokaan, liikuntaan ja omaan hyvinvointiin.

Miten sitten muuttaa omaa rahan käyttöään turhien vaatteiden ostamisen kanssa? Kirja neuvoo lopussa näin: ”Älä muutu, tee asiat niin kuin tähän asti mutta fiksummin. Mieti mikä on itselle tärkeää. Etene pienin askelin”.  Ehkä on aloitettava pitämään taas kuukausiseurantaa omasta rahankäytöstä ja otettava sen realiteetit oman pohdinnan lähtökohdaksi siitä, mihin haluan rahani käyttää. Tiedostavampi kuluttaminen voisi tepsiä itselleni eli se, että pohtisin ostopäätöksiäni ja pohjaisin ne aina aidolle tarpeelle enkä heräteostoksiin ajaville tunteille. Tämän tunnekierteen muuttamiseksi voinkin hyödyntää edellisen esseeni oppeja tapojen syntymisestä ja niiden muuttamisesta ja tutkia tarkemmin heräteostoksiin ajavia tilanteita ja shoppailuun ajavia ärsykkeitä.

Lopuksi vielä kirjassa hyvin mutoiltu loppukineetit siitä kuinka raha on vain välinearvo hyvään elämään ja tulee sellaisena toivottavasti myös pysymään omassa elämässäni.

”Raha ei välitä” ja ”Työllä rikastuvat vain yrityssijoittajat ja organisaatio-omistajat”