Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Rakas Wedia

Kirjoitettu 07.09.17
Esseen kirjoittaja: Janita Mikkola
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ei kirjaa. Riikan hyväksymä aihe Wedian matkasta.
Kirjan kirjoittaja: Ei kirjaa.
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tämä on tosikertomus Osuuskunta Wedian taipaleesta minun näkökulmastani.

Kuten moni Tiimiakatemialla varmaan tietääkin, opiskelin TAMKissa ensimmäisen vuoden liiketaloutta. Siellä kuulin ensimmäisen kerran tästä oppimismuodosta. Ensin tutustuin Proakatemiaan kärkiopintoesittelyjen kautta, ja sitten opin, että Jyväskylässä olisi aito ja alkuperäinen Tiimiakatemia. Sydän veti Jyväskylään muutenkin, sillä sielunkumppanini asuu täällä. Hain siis siirtoa tänne, vaikka kipeää tekikin jättää rakkaat ystävät Tampereelle. Päätös oli silti elämäni parhain.

Olin muuttanut Jyväskylään keväällä 2015 poikaystäväni kanssa uuteen kämppään jo ennen kuin olin saanut päätöstä siirrosta. Olin niin varma halustani päästä Tiimiakatemialle.

Työskentelin sen kesän puhelinmyyntihommissa. Eräänä päivänä tauolla puhelimeni soi. Valmentaja Riikka Ahmaniemi soitti minulle, että potentiaalinen tuleva tiimini haluaisi haastatella minua. En muista, kiljuinko, hihitinkö vai sainko ääntä suustani ollenkaan, mutta sen muistan, että olin ikionnellinen mahdollisuudesta! Joku tiimi tosiaan halusi minut mukaan porukkaansa!

Minua haastattelemassa oli Mika Tiusanen, Noora “Noppa” Suokas ja Eetu Huosianmaa. Minua jännitti aivan hulluna. Kuvittelin heidät ylienergisiksi, vaadin-tuloksia-heti -tyyppisiksi yrittäjänaluiksi, mutta näin jälkikäteen olen huomannut, että päädyinkin Wedian kolmen viilipytyn eteen. He kutsuivat minut kesätapaamiseen keksimään nimeä tulevalle kahden tiimin kombo-osuuskunnalle (osuuskunnat Mukia + Täpinä yhdistyivät sinä kesänä), ja samalla tapaisin myös loput tiimiläiset.

Kesätapaaminen meni hyvin, vaikkei nimeä vielä keksittykään. Jälkeenpäin kuulin, että Eetu oli laittanut tiimin whatsappiin viestin: “Laittakaa <3, jos haluatte Janitan tiimiin”. Ja nehän laittoi. Sydämeni suli viimeistään silloin.

 

Tabuja ja klikkejä ja niiden purkamista

TAMKissa sain todellisen huipputiimikokemuksen. Harjoitusyrityksessämme oli 10 henkeä, joiden kanssa kaikki sujui loistavasti ja voitimme lähes jokaisen harjoitusyritysten välisen kilpailun (yrityksiä oli yhteensä 16). Se oli niin huikea kokemus, että odotin sen vuoden jälkeen vain entistä kovemmin pääsyä Tiimiakatemialle. Tiesin kuitenkin, että itselläni tulisi olemaan haasteita tiimiytyä wedialaisten kanssa, he kun kuitenkin jo tunsivat toisensa. Onneksi he ottivat minut kuitenkin mukaan projekteihin ja tiimitapahtumiin avosylin.

Kävi ilmi, että Wedialla tuntui olevan tiiminä enemmän vaikeuksia päästä vauhtiin kuin minulla henkilökohtaisesti. Tiimissä oli useita henkilöitä joilla oli paha olla, ja he jarruttivat tiimin kehitystä mm. puhumattomuudellaan. Tiimissä oli myös erittäin vahvat klikit: tytöt vs. pojat, sekä lukuisia tabuja, joista ei vain puhuttu, koska ei uskallettu. Treeniringistä tuli pelottava ja uhkaava ympäristö, jossa puhuttiin pinnallisia ja välteltiin syvällisiä keskusteluja. Tiimiytymistä yritettiin kovasti, mutta sehän ei väkisin onnistunut. Pojat halusivat keskittyä bisneksen tekemiseen, ja me tytöt tunsimme, että alisuoritamme bisneksissämme, kun meillä ei ole kunnon tiimiä taustalla ponnahduslautana. Ikuinen oravanpyörä. Tiimiytymisestä tuli kirosana, ja lopulta päädyimme siihen tulokseen, ettemme edes tarvitse tiimin kehityskeskustelua. Noppa, joka on Wedian kouluttautunein tiimivalmennuksen asiantuntija, ei ollut treeneissä kun tämä päätös tehtiin. Hän vaati siis kehityskeskustelun pitämistä, ja esittikin siihen erittäin hyvät perustelut sekä kätevän totta/tarua -lomakepohjan (Noora Suokas “KYLLÄ palautekeskustelulle, mutta miks?“), jonka hän oli kehitellyt varta vasten Wedian kehityskeskustelua varten. Noppa sai pitää kehityskeskustelun sillä ehdolla, ettei sen jälkeen enää yrittäisi pakolla tiimiyttää Wediaa. Niinpä pidimme kehityskeskustelun, ja pakostakin jouduimme puhumaan vaietuista tabuaiheista.

Keskustelu auttoi ainakin jonkin verran. Voi olla, että vielä enemmän auttoi se aikajakso kehityskeskustelun jälkeen, kun emme puhuneet tiimiytymisestä vaan keskityimme tiukasti toistemme projektien sparrailuun sekä uuden oppimiseen mm. Anttoni Kerkkosen tuomien verkkokurssien kautta. Ne olivat hyviä aikoja, hyviä treenejä. Erityisesti markkinoinnista tuntuivat kaikki syttyvän, ja sitä opeteltiinkin paljon. Harmi vain, että tiedon kuilu esimerkiksi Aleksi Halsaksen ja minun välillä oli niin suuri, että Aleksi ei välttämättä saanut digimarkkinoinnin treeneistä yhtä paljon irti kuin minä, joka taas imin uutta tietoa. Arvostan silti hänen tuomaa tietouttaan enemmän kuin hän edes tietääkään.

 

Kultainen askel

Juuri tuona vauhdikkaana ja hyvänä keväänä Wedialla meni paremmin kuin koskaan. Vaikka emme tehneet töitä yhdessä, treenimme olivat kultaa, ja nauroimme paljon yhdessä. Olimme niin hyvällä tuulella ja iloisia siitä, että suurimmat vaikeudet oli selätetty, että rohkenimme ehdottaa itseämme Tiimiakatemian halutuimman palkinnon, Golden Stepin, saajaksi (palkinto tiimille, joka on ottanut suuren harppauksen eteenpäin). Wedia ei ollut koskaan pitänyt itsestään juurikaan ääntä akatemian sisällä, mutta nyt päätimme pitää!

Kevään 2016 Golden Stepin voittamisen jälkeen emme vetäneet juttua edes lekkeriksi, vaan voitimme vielä Piinapäivien 2016 markkinointikisan pääpalkinnon onnistuneesta ja loppuun vedetystä Superfutiksen markkinointikampanjasta, jota olimme kaikki wedialaiset toteuttamassa alusta loppuun asti. Huikeeta!!

Syksyn 2016 alkuun mennessä tiimistämme tipahti kaksi henkilöä pois. Syksyllä vauhti oli ihan hyvä, jatkoimme mm. verkkokurssien parissa oppimista sekä juoksevien osuuskunnan asioiden hoitamista. Sparrailimme myös projekteja (varsinkin minun, Neea Takalan ja Iiris Nokkan aloittamaa Maru-projektia monesti), sekä kävimme läpi oppeja mm. omilta pojiltamme Eetulta ja Ville Töyryseltä, jotka olivat käyneet mieltä avartavan Inception Marketing -koulutuksen.

 

Kultainen munaus

Syksyn 2016 Tiimiakatemian Rakettipäivillä Wedialle äänestettiin Kultamunaus-palkinto siitä, että saimme Golden Step -palkinnon olematta oikeasti harppauksen tehnyt tiimi.

Itkin. En ymmärtänyt, oliko tämä tarkoitus olla jokin loukkaus Wediaa kohtaan, hupaisaa pelleilyä, vai molempia? Äänestyksen perusteena oli: “Golden Stepin kuuluu voittaa tiimi, joka on ottanut suurimman harppauksen, eikä se, joka on markkinoinut itseään parhaiten”. Uskomattoman loukkaavaa. Kyllä, me “markkinoimme” eli kerroimme tiimimme tekemistä harppauksista. Eikö se ole sallittua, jos tavoitteena on Golden Step? On on, mutta tottahan se on, että vaikka olimme tosissamme Golden Stepistä, teimme markkinoinnista ilmeisesti liian selkeää. Niin, että koko Golden Stepin tavoittelu näytti jälkeenpäin muille tiimiakatemialaisille “vain vitsillä” tavoitetulta palkinnolta, jota se ei tosiaan ollut. Ainakaan minulle.

Lohduttauduin sillä, että Ideaosuuskunta Aiton Harri Mustonen sanoi osuvasti: “Ainakaan yksikään muu tiimi ei oo voittanut Golden Steppiä ja Kultamunausta samasta asiasta.”

Laiha lohtu, mutta onpahan jotain jolla ylpeillä ääneen.

 

Tiimin tukeen voi luottaa – mutta mitä jos tiimiä ei ole?

Pieni lannistus ja paha maku palkinnonjaosta jäi suuhun. Se oli jonkinlainen kääntymiskohta taas Wedialle, vaikkakin sellainen, josta syntyi tiimissä puhumaton tabu. Minulla oli silti vielä uskoa Wediaan. Järjestimme yhdessä mm. Dynaamialle 24h-loppunäytön eli innovoinnin ja shown. Olin järjestänyt yhdestä ylimääräisestä myymästämme 24h-keissistä Wedialle, ja viimein koitti sen aika. Meidän oli määrä synnyttää asiakkaalle uusia ideoita kohderyhmän laajentamiseen ja tavoittamiseen kahdeksan tunnin aikana. No, koko synnytyssessio gonahti aivan täysin. Totesin, että vaikka parhaani yritin, en osannut johtaa tiimiäni edes sen läpi. Myöskin asenne oli monilla hukassa, eikä hommaa tullut tehtyä loppuun ajoissa. Lopputuloksena meillä oli kymmeniä hajanaisia ideoita, eikä yhtäkään mietittynä loppuun saakka. Aika ja jaksaminen loppui, ja kun muut lähtivät treenitilasta pois, minä jäin vihaisena panikoimaan olematonta lopputulosta, jota kukaan muu kuin Neea ei sitoutunut tekemään kanssani loppuun.

Kirjoitimme Neean kanssa hajanaisen listan tuottamistamme ideoista puhtaaksi dokumentiksi. Puursimme sitä 12 tuntia kahdestaan, yömyöhään. Niin pahasti se oli jäänyt kesken. Viimein lähetin sen asiakkaallemme, enkä enää koskaan ottanut asiakkaaseen yhteyttä. Tarkoitus oli, mutta häpeän, pettymyksen ja vihan tunteet koko innovointisessiota kohtaan jäivät kytemään liian suureksi. Olin wedialaisille ja myös itselleni niin vihainen monen viikon ajan, että hyvä kun sain nukuttua. Uhmailin Riikka-valmentajallekin, että en enää tule Wedian treeneihin, vaan pölytän muita tiimejä koko loppuakatemian ajan. Mutta hän puhui minut ympäri, sillä Riikka oli oikeassa: olisin vain paennut. Kuitenkin sessio antoi minulle arvokasta tietoa ja ymmärrystä siitä, että vaikka meillä wedialaisilla on kyllä aina hauskaa keskenämme, me emme yksinkertaisesti osaa tehdä kunnolla töitä yhdessä.

Näin yli puoli vuotta jälkeenpäin, uskon, että vaikka olisimme saaneet tuotoksesta täydet pisteet, sekään ei helpottaisi oloani. Työskentelymme yhdessä oli niin ala-arvoista, että edes tieto tyytyväisestä asiakkaasta ei parantaisi sitä. Enkä jaksa vieläkään välittää siitä, että muut olisivat sen halunneet tietää asiakkaan arvosanan. Eivät hekään tuntuneet välittävän minun ja Neean työpanoksesta.

Tämän jälkeen Wediasta lähti harjoitteluun Aleksi Halsas, eli häntä ei näkynyt enää akatemialla taikka tiimin treeneissä. Keväällä 2017 myös Jasna-Liisa päätti jättää akatemiaopinnot ja keskittyä rakastamiinsa töihin, vaikka silti pysyykin yhä Wedian hengessä mukana. Samalla Riikka-valmentajankin voimat pitää Wediaa kasassa ehtyivät. Omista treeneistämme lähtivät viimeisetkin ns. “ajurit” eli ihmiset, jotka vaativat, että treeneissä ollaan kaikki paikalla ja että niissä käydään läpi oikeasti hyödyllisiä juttuja paikallaan istumisen sijasta. Niinpä Riikka ehdotti, että kun emme itse välitä tarpeeksi tuodaksemme kutistuneisiin treeneihimme sisältöä, niin jakautuisimme syksyllä pölyttämään muiden tiimien treenejä.

Tämä oli joillekin wedialaisille erittäin kova pala. Taistelu oli kova, ja nyt se oli hävitty. Jotkut sanoivat, että Wedia ei ole enää tiimi, ja on siinä kyllä perää. Minulle se taas oli paras ratkaisu jokaiselle henkilökohtaisesti siinä hetkessä. Olin takaraivossani ilmeisesti luovuttanut tiimityöskentelymme suhteen jo sen rajusti pieleen menneen synnytyssession jälkeen. Minulle jakautuminen muihin tiimeihin sopi siis mainiosti. Ei jäänyt traumoja, no hard feelings, rakastan jokaista wedialaista silti kuten ennenkin.

 

Hyväksyminen

Harmittaako, ettei Wediasta kehkeytynyt huipputiimiä? Tottakai. Minä kuitenkin sain sen kokemuksen jo TAMKissa opiskellessani, ja tiedän miten huikean energinen fiilis huipputiimissä työskentelemisestä voi tulla. Tällainen tiimi antaa energiaa, eikä vie sitä.

Lähinnä minua harmittaa toisten wedialaisten puolesta, jotka jäivät vieläkin vaille huipputiimikokemusta, vaikka sen tavoittamiseksi annetaan Tiimiakatemialla niin huiput edellytykset. Toivon, että he saavat sen jossain muualla, esimerkiksi työelämässä. Sillä se fiilis on todellakin kokemisen arvoinen.

Teemme kuitenkin loppukoitoksemme, 24h-synnytykset, yhdessä Wediana. Ehkä jokainen tietää jo viime synnytyksestä oppineena, miten toimisi itse toisin. Ihan vain omanarvontuntonsa vuoksi? No, itse tiedän ainakin millaiseen käytökseen ja toimintaan (tai toimimattomuuteen) pahimmillaan minun kannattaa varautua.

Uskomaton kokemus tämä Tiimiakatemia on joka tapauksessa ollut, sekä Wedian kanssa että ilman. En tiedä, osaisinko muiden kanssa ollakaan kuin wedialaisten. Meillä on kuitenkin se joku oma vinksahtanut spirit, joka yhdistää.

“Isosti ja ilman paitaa jo vuodesta 2014.”

 

Janita Mikkola

Osuuskunta Wedia
puh. 040 521 2920
j.mikkola@outlook.com
LinkedIn

Tagit: , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!