Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ravistettava ennen käyttöä

Kirjoitettu 28.05.17
Esseen kirjoittaja: Jarna Lehtola
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ravistettava, omskakas
Kirjan kirjoittaja: Saku Tuominen&Katja Lindroos
Kategoriat: 1.4. Uusia tuulia oppimiseen, 7. Innovointi, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ravistettava, omskakas –kuten appelsiinimehupurkin kyljessä. Täytyy ravistaa, että hedelmäliha liikkuu purkin pohjalta. Kirja ei ole opas mehupurkin ravistamiseen vaan ihmismielen, kuinka muuttaa tapaa ajatella ja toimia, toisinajatella. Kyseinen kirja on ollut lukulistallani pitkään, joten ajattelin lukaista eli vilkuilla sen nopeasti läpi. Mitä edemmäs kirjaa vilkuilin, sitä enemmän teki mieleni hidastaa ja lukea. Lukea rauhassa, ajatella.

Ympärillämme tapahtuu koko ajan muutoksia, joita emme voineet ennen edes ajatella. Miten me voimme tulla toimeen tämän kaiken ennakoimattomuuden kanssa? Yksinkertaisesti hyväksymällä tilanteen.

”Tiedämme kaksi asiaa odottamattomista tapahtumista: ensinäkin, niitä tapahtuu koko ajan, ja toiseksi, kun ne tapahtuvat, ne ovat aina odottamattomia.” –Don A. Norman

 

KELLO KÄY, VAUHTIA!

Muuttuva maailma on kiireinen. Kun kysytään, mitä kuuluu, vastauksena on kiire. Niin paljon hommia, ettei keretä just nyt jutella. Palataan. Kiireestä on tullut ikään kuin status, kalentereissa ei saa olla ilmaa. Ihmisen nopeus ja tehokkuus määrittelevät menestymistämme. Menestyvä ihminen on kiireinen ja aina menossa. Tämä käsitys on varsin monella, itsellänikin. Maailmamme nopeutuu, palvelut on tehty entistä nopeammaksi ja kaikki on saatavilla heti. Aika on rahaa mutta arvo on pieni. Yritämme jatkuvasti nopeuttaa arkeamme, jotta säästäisimme aikaa. Säästäisimme aikaa mihin? Kiirehtien uuden asian kimppuun. Omasta elämästäni on tullut jatkuvaa suorittamista, kiirehtimistä. Ikinä ei ole aikaa. Ja jos on, tulee tunne, että pitäisi silti olla tekemässä jotain muuta kuin vain olla. Hyvä ihminen tekee ja menee, ei vain ole ja ajattele.

Entä jos kalenteriin jättäisikin aikaa ajattelulle? Tai jos päivä olisikin täynnä, kun se näyttää kalenterissa tyhjälle? Taannoin treeneissä pelasimme mielenmallipeliä, eli periaatteessa vain ajattelimme ja keskustelimme. Se oli ihanaa! Havahduin jälleen siihen, etten ole ottanut aikaa ajattelulle. Tästä edes en vähättele ajattelun merkitystä ja uskallan sanoa käyttäväni iltapäivän pelkästään ajatteluun. Ja kyllä, ajattelukin pitäisi alkaa näkemään yhtä tärkeänä kuin konkreettinen tekeminenkin.

 

AINA VALMIINA!

Maailma muuttuu, pystymmekö muuttumaan siinä mukana ja sopeutumaan. Olemme ehkä jollain tapaa tulleet sokeaksi muutokselle, hyväksymme sen kyseenalaistamatta. Aivomme eivät kykene käsittelemään muutosta yhtä nopeaa kun se tapahtuu. Kirjassa sanotaankin, että aikamme tunnusomaisia piirteitä ovatkin ahdistus ja stressi. Enkä yhtään epäile sitä. Stressi on raskasta erityisesti heille, ketkä altistuvat suurelle määrälle tietoa. Ihan ymmärrettävää. Aiheutamme itse kuitenkin suurimmaksi osaksi tätä ongelmaa. Itseäni stressaa suuresti kirjassakin puhuttu tavoitettavuus. Saan lukuisia viestejä ja sähköposteja päivittäin. Infoa suorastaan satelee, ja annan sen aina osua. Avaan sähköpostia useita kertoja päivässä, puhelinta vilkuilen tauotta, jos on sattunut tulemaan viesti, jota en huomannut. Olen koko ajan tavoitettavissa ja koen huonoa omatuntoa jos pistän puhelimen pois päältä tai en vastaa heti tulleisiin viesteihin. Tämä johtaa taas siihen, etten koskaan ole vapaalla, vaan aina valmiina vastaamaan puhelimeen.

Meillä on myös kyky sivuuttaa asioita, jopa noin 80% menee ohi. Saattaa kuulostaa hurjalta mutta oikeasti se on vaan selviytymismekanismi, jotta pysyisimme järjissämme. Samalla meille avautuu mahdollisuus löytää kaikkea uutta, jos vain maltamme olla sivuuttamatta. Voimme ohjata aivotoimintaamme yllättävän paljon. Se vaatii kuitenkin työtä, sillä monet asiat teemme tottumuksiemme mukaan. Onneksi pystymme muuttamaan näitä juurtuneita tapoja ja tottumuksia. Esimerkkinä mäen lasku. Kun laskemme kerran, toisella kerralla alamme mennä samaa uraa jos emme vaihda hieman reittiä. Mikäli tarpeeksi monta kertaa lasket samaa reittiä, urasta on vaikea päästä pois. Ja siitä ravistamisessa onkin kyse, uusien kytköksien aktivoinnista sekä totuttujen rajojen rikkomisesta.

 

VANHASSA VARA PAREMPI

Kirjassa puhuttiin myös ongelmasta nimeltään mukavuudenhalu. Se on asia, joka ainakin omalla kohdallani hidastaa ja jopa pysäyttää kehittymisen ja eteenpäin menemisen. Esimerkkinä kirjassa käytettiin James Dysonia, joka teki liki 20 000 prototyyppiä pölynimureista. Tuossa vaiheessa ollaan jo kaukana mukavuuden halusta, eikä monella riittäisi pinna noinkaan pitkälle. Mukavuusaste ylttää usein ideoimiseen asti mutta toteuttaminen on yli rajojen, sillä siitä vasta alkaakin se likainen työ.

Lapset rakastavat sotkea ja leikkien jälkeen huone onkin kuin pommin jäljiltä. Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun lapsi on tarpeeksi iso siivotakseen sotkunsa itse. Tällöin ennen leikkiä mielessä jo siintää ikävä siivousvaihe, jolloin leikit voi jäädä helposti väliin. Sama pätee ideointiin, pelottaa että idea pitäisi myös toteuttaa. Tiimiakatemialla tykätään kokeilla ja luoda protoja. Toimivat ideat etenevätkin kokeilun kautta käytäntöön, osa jää pelkälle kokeilutasolle. Surkeimpia tilanteita ovat ne, kun ei edes kokeilla. Olen itse paininut ongelman kanssa lukuisia kertoja. Pelkäsin keksiä mitään, koska tiesin tulevan paineen kokeilla. Siitä jatkui pelko epäonnistumiseen. Samalla kun pelkäsin mokaamista, suljin myös mahdolliset onnistumiset pois. Seilasinkin pitkään mukavuuden aalloilla vaikka saatoinkin välillä vilkuilla isoille, myrskyäville aalloille.

 

Kirja oli kyllä hyvä, suosittelen kaikille. Omat mielenmallitkin ovat aika juuttuneita, joten nyt on taas ajateltavaa. Tee siis itsellesi kuten mehupurkille ennen käyttöä. Ravistele oikein kunnolla. Ja tee niin aina vaan uudelleen ja uudelleen. Sillä jos lakkaat ravistamasta, käy mielellesi kuten hedelmälihalle −se jähmettyy purkin pohjalle ja purkista tulee ulos vain laihaa litkua. Ethän halua sinulle käyvän samoin?

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!