Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Reflektio James Wattin kirjasta Business for Punks

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tämä kirja vetosi minuun jo nimensä puolesta. Prologin luettuani tiesin olevani hengenheimolaisia kirjoittajan kanssa sekä saavani kirjasta paljon itselleni hyödyllistä tietoa irti. Kirjan luettuani minulla oli käsissäni paljon hyödyllistä tietoa tiimitoiminnasta ja ryhmähengestä.

”Missio on se mikä erottaa yrityksen toisista.”

Kirjassa puhutaan paljon missiosta. Tämä mysteerinen taikasana tarkoittaa sitä vahvaa ja helposti ymmärrettävää ankkuria, yrityksen ydinsanomaa, jota yritys lähtee toteuttamaan. Pelkkä palvelu tai tuote ei enää riitä asiakkaille. Ihmiset haluavat kuulua porukkaan tai yhteisöön, joka jakaa hänen arvonsa ja uskomuksensa. Esimerkiksi Vaffa ei tule tekemään pelkästään vaatteita, vaan loppujen lopuksi, se on kunnianosoitus niille yksilöille, jotka tekevät sitä mitä rakastavat. Tarkoituksenamme Vaffassa meillä onkin juuri luoda eräänlainen yhteisö. Itse pidän enemmän sanasta kultti, mutta yhteisökin käy. Jatkossa yritänkin ottaa tämän mission mukaan esimotorolaan tai ainakin muuten vaan pohdittavaksi ennen uuden projektin aloitusta. Kokisin, että tämä voi luoda uudenlaista energiaa ja puhtia projektin toteuttamiseen, varsinkin jos kyseessä olisi tylsemmän puoleinen projekti.

Ryhmähenkeä

Watt korostaa myös tiimityöskentelyn ja ryhmähengen tärkeyttä. Tiimiakatemialla tämä tietenkin tiedetään, mutta välillä se on hyvä herätellä itseäänkin tiimityöskentelyn etujen suhteen. Kuten kirjassa mainitaan ”huipputiimin osana oma fokus tarkentuu, omat suoritukset paranevat ja matkasta tulee hauskempi.” Vaikka huipputiimistä olemme vielä kaukana, pystyn siltä samaistumaan tähän väitteeseen. Vaikka välillä fokuksemme onkin hieman hakusessa, on se silti parempi kuin yksin. Koen myös, sen lisäksi, että oma suorittamiseni on parantunut, se on myös lisääntynyt. Teen enemmän ja saan enemmän aikaiseksi kuin aiemmin. Ja voin kertoa, että myös hauskaa meillä on ollut.

Kuten erään asiakkaankin kanssa puhuimme, se auttaa, että voi niin sanotusti peilata omia ajatuksiaan ja heitellä ideoita toiselle, joista ne sitten mahdollisesti kehkeytyvät joksikin vieläkin suuremmaksi. Tiimin takia haluaa myös itse kehittyä paremmaksi ja halun lisäksi tiimi myös auttaa olemaan parempi. Kirjassa puhutaan myös siitä, kuinka tärkeää on se, että on vastuussa jollekin muulle kuin itselleen. Omalla kohdalla tämä on todella samaistuttava ja merkittävä lause. Itselleni on erittäin tärkeää se, etten petä tiimiäni. Kirjapistetilanteessa (eli milloin meillä siis on tämän syksyn kirjapisteet kasassa ja palautettuna) päätimme aikaistaa palautuksen deadlinea muutamalla päivällä, jotta kaikki varmasti ehtisivät ja ettei tule mitään viime hetken säätöä. Itselleni tällainen ei olisi tullut mieleenkään, mutta koska tiiminä sovimme asiasta, sitä on ehdottomasti kunnioitettava. Jos olisin vastuussa pelkästään itselleni, tiedän, että lipsuisin tavoitteista ynnä muista erittäin todennäköisesti, mutta koska olen osa tiimiä siihen ei ole varaa.

Erittäin tärkeää on myös se, että kaikki ovat mukana puskemassa tiimiä eteenpäin. Kuten kirjassa sanotaan ”pidä vain huoli, että kaikki mahdolliset petikumppanisi ovat missiosi takana ja suhtautuvat kovaan työhön yhtä intohimoisesti.” Mekään emme pääse kohti huipputiimiä, elleivät kaikki puhalla yhteen hiileen. Vaikka se olisikin rankkaa ainakin olemme yhdessä. Ja yhdessä jaetut kokemukset tekevät sekä matkasta että tiimistä paremman.

”Ei budjettia? ei mitään.”

Tässä kappaleessa pidin erityisen paljon siitä ideasta, että nollabudjetti on ”hennon rajoitteen huntuun naamioitunut etulyöntiasema.” Mielestäni kaikki rajoitteet pitäisi nähdä tällä tavalla. Rajoitteet pitäisi nähdä positiivisessa valossa. Joskus niistä voi olla hyötyä. Kirjassa puhutaan etenkin nollabudjetista ja mainonnasta sekä erityisesti siitä, kuinka ”massamedia on vanha media” ja siitä kuinka ”ihmiset eivät halua hautautua idioottimaisiin, geneerisiin mainospommituksiin.” Allekirjoitan nämä väitteet täysin. Mikään ei ärsytä enempää kuin geneeriset mainoslauseet ja- lupaukset. Itse aion vältellä näitä niin paljon kuin mahdollista. Ja miksi tehdä tällaista, kun voi tehdä jotain räväkkää? Toisaalta kuten kirjassa mainitaan räväkät tempaukset ovat aivan yhtä tyhjiä kuin massamedian geneerinen pommitus, jos ne eivät edusta yrityksen missiota. Yrityksellä tulee olla vakuuttava brändi ja vahva yhteisö, jotta räväkkyys toimii. Asiakkaat tulee pitää aktiivisina ja yhteisöä pitää rakentaa ja laajentaa. Kaiken pitää tukea ja palvella missiota. Nämä ovat asioita, joita erityisesti voi hyödyntää Vaffassa.

Lopuksi…

”Älä tuhlaa aikaasi paskantärkeisiin toimintasuunnitelmiin” oli mielestäni mainio lause. Se kiteyttää kirjan viestin. Toinen väite mikä kolahti, oli se, että monet kasvuyritykset kaatuvat siihen, että ne tuhlaavat rahansa tarpeettomaan. Meidänkin tiimi voisi välillä miettiä mihin kaikkeen rahaa kannattaa pistää. Kaikkea rahaa ei tarvitse bilettää pois.

Pidin myös kirjan suhtautumisesta myymiseen. Se on välttämätöntä, mutta jos tekee jotain merkittävää, ne ihmiset keihin se kolahtaa saavat sen kyllä selville. Ja silloin he tulevat tuotteen tai palvelun luokse itse. Pitää tehdä jotain niin ilmiömäistä, että se vetää ihmisiä puoleensa, sillä kestävyys vaatii vetovoimaa ja sitä ei saavuteta myynnillä. Ihmisten suututtaminen on myös kannattavaa. Ja ”isoin virhe, jonka voi tehdä, on välittää muiden ajatuksista.”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!