Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Reflektio Jari Parantaisen kirjasta Pölli tästä

Kirjoitettu 10.12.17
Esseen kirjoittaja: Antti Stolt
Kirjapisteet: 2
Kirja: Pölli tästä - 101 rusinaa bisnespullasta
Kirjan kirjoittaja: Jari Parantainen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 6. Markkinointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kaikkien luovien, vaarallisia ideoita käsittelevien selfhelp-kirjojen jälkeen oli raikasta lukea Jari Parantaisen Pölli tästä. Kyseessä on siis eräänlainen työkalu – tai kuten kirjan takakanteen oli kirjoitettu, ideapakki – antamaan lisää virtaa lukijan bisnekseen.

Luettuani muutaman luovuutta käsittelevän kirjan näen tietynlaisia samankaltaisuuksia tätä käsittelevissä kirjoissa. Vaikka ne olisivatkin loistavia kirjoja, tämän aihealueen kirjoissa voi toisinaan olla heikosti mitään konkreettisia ohjeita joita viedä käytäntöön. Parantaisen kirja on tässä suhteessa täysin päinvastainen. Kirja on täynnä lyhyitä kertomuksia, jotka eivät erityisemmin ole missään tietyssä järjestyksessä ja jokaisen jutun loppuun on vielä laatikoitu sen syvin olemus, se kaikkein olennaisin ajatus tai idea jonka esimerkiksi minunkaltaiseni tiimiyrittäjä voi viedä käytäntöön. Nostan siis tässä esiin ne itselleni merkittävimmät kolahdukset.

Kirjan alun Miss Matchedin pariton sukkabisnes oli mielestäni huikea idea. Parantainen kuitenkin kirjoittaa ”punaisessa laatikossaan” ettei täsmälleen ottaen osaa sanoa mitä tämä tapaus itseasiassa kertoo. Minua se puhutteli hyvin paljon. Samankaltaiseen ajattelutapaan, jossa yksinäisistä parittomista sukista tehdään miljoona bisnes, haluan itsekin pyrkiä.

”Viikkokausia täydellistä pimeyttä” oli kirjoitus, jossa puhuttiin diibadaaba-työpaikkailmoituksista ja erottuvuudesta. Olen itsekin lukenut kymmeniä tällaisia ilmoituksia, joissa esimerkiksi kaikin mahdollisin tavoin vältetään sanaa puhelinmyyjä. Itse aion käyttää suoraa puhetta erottuakseni joukosta. Itseasiassa olenkin käyttänyt muun muassa nettisivujemme esittelyosiossa.

Kirjassa myös puhuttiin tästä valheellisesta, mutta suhteellisen yleisestä hyvän myyjän käsityksestä. Tämän näkemyksen mukaan firma ei voi menestyä, ellei sillä ole ärhäkkää myyjää, joka kylmäpuheluissa vääntää asiakkaalta tilauksen. Itseäni lievästi sanottuna ärsyttää puhelinmyynti, niin asiakkaan, kuin yrityksen näkökulmasta. Itse olen asiakkaana sellainen ihminen, joka haluaa itse rauhassa valita asiakaskohtaamisen ja mielestäni tätä asiakkaan oikeutta tulisikin kunnioittaa tyrkyttämisen sijaan. Itse lähestyisin tämän kaltaista ongelmaa juuri kuten kirjassa puhutaankin, eli eliminoimalla kylmät puhelut kokonaan. Tällä tavalla säästyisi soittojen työtunnit ja hermot, jolloin säästetty aika voidaan käyttää muuhun hyödylliseen. Itse tuntisin jonkin sortin ylpeyttä siitä, että asiakkaat tulisivat tuotteen tai palvelun luokse eikä minun tarvitsisi tyrkyttää sitä. Suurempi kysymys sitten onkin miten saada tämä tapahtumaan itse tuotteen/palvelun tai markkinoinnin avulla.

Tuotteistamisesta puhuttaessa, olen itsekin huomannut tiimiyrityksemme arjessa monesti ajattelevamme sen liian monimutkaisena rakettitieteenä. Ajattelemme sen itsellemme ja ainoastaan itsemme kautta turhan monimutkaisesti, kun tosiasiassa se pitäisi nähdä asiakkaan näkökulmasta. Asiakasta ei kiinnosta kaikki pienet yksityiskohdat, päinvastoin se aiheuttaa ylikuormitusta. Tuotteistaessa pitäisi siis aina pitää asiakas mielessä ja tehdä asioista hänelle mahdollisimman helppoa. Yksinkertaisuus on kaunista.

Kiinnostava teksti oli myös ”Tuotteistajan hintatesti.” Tässä puhuttiin asiasta, jonka kanssa – tuotteistamisen lisäksi – olemme painineet jonkin verran, eli hinnoittelusta ja kuinka se tuntuu olevan vaikeaa. Itseänikin ärsyttää, jos jollain nettisivulla tarjotaan palvelua, mutta siinä ei lue hintaa. Ostaminen pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi ja yksinkertaiseksi asiakkaalle ja mielestäni edes jonkinlaisen hinta-arvion näkyminen edesauttaisi tätä.

Musta laatikko-periaate ei ollut minulle entuudestaan tuttu käsitteenä. Tietenkin se osoittautui tutuksi luettuani mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Kuten kirjassa mainitaan, tämän kaltainen toimintamenetelmä on yleistä esimerkiksi monissa huoltopalveluissa. Mutta voisiko tätä periaatetta soveltaa myös muun kaltaiseen toimintaan? Joskus saattaa käydä niin, että asiakkaan kanssa jatkuva yhteydenpito voi häiritä projektia ja lopputulosta. Tietenkin yhteydenpito ja välicheckit ovat erittäin tärkeitä, mutta kuten kirjassa sanotaan ”mitä enemmän asiakas on mukana palvelun tuotantovaiheessa, sitä enemmän laatu (ja lopputulos) riippuu asiakkaasta itsestään.” Asiakas ei aina ole oikeassa. Jos asiakas olisi aina oikeassa, meillä olisi tänä päivänä nopeampia hevosia autojen sijaan. Lisäksi jos asiakkaaseen on yhteydessä vain todistaakseen tekevänsä jotain, jokin on pielessä.

Tällä periaatteella tietenkin on huonot puolensa. Kun palvelun eri vaiheet tai osat ovat asiakkaalta peitossa, lopputulos saattaa olla epätoivottu tai se saattaa yllättää asiakkaan huonolla tavalla. Tämänkin takia välicheckit ovat tärkeitä, jotta näitä ikäviä yllätyksiä ei tapahdu. Mustan laatikon ongelmasta puhuttaessa sivuttiin myös samaa mistä itse mainitsin tuotteistamisessa; Asiakasempatia ja asiakasymmärrys ovat erittäin tärkeitä. Etenkin silloin, kun kyseessä on mustan laatikon periaate. Joka tapauksessa, minua kuitenkin kiinnostaa jatkossa tämän menetelmän hyödyntäminen. Saisiko sillä luotua esimerkiksi jotain mystisyyttä tekemiseen vai ovatko aivoni vain väsyneet tätä kirjoittaessa? Ehkä se selviää joskus.

Luontaisista taipumuksistani johtuen ”Neljän tunnin työviikko” oli ensimmäinen teksti, johon silmäni tarkentuivat silmäillessäni kirjan sisällysluetteloa. Tekstin luettuani huomasin, että kyse oli tarkemmin ottaen delegoinnista. Tämä on myös taito, jota mielestäni tiimiyrityksemme tulisi harjoittaa paremmin. Toisinaan yritämme liikaa tehdä stressaantuneena ja yksin, kun merkittävin voimavaramme on nimenomaan tiimimme ja tiimihenkemme sekä monipuolinen osaamisemme. Itse en myöskään näkisi välttämättä ongelmana sitä, että yritykseni kasvaisi niin suureksi, että minun pitäisi ulkoistaa itseni. Tietenkin aluksi ohjaksista irti päästäminen voisi olla vaikeaa, mutta ajatus siitä, että yritykseni niin sanotusti alkaisi elämään täysin omaa elämäänsä herättää minussa ylpeyden tunteita. Mutta ajatus neljän tunnin työviikosta on kieltämättä mielenkiintoinen. Ja mukava.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!