Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Rework

Kirjoitettu 05.01.17
Esseen kirjoittaja: Jake Vitikainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Rework - Tee työsi toisin
Kirjan kirjoittaja: Jason Fried & David Heinemeier Hansson
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 4. Johtaminen, 6. Markkinointi, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Menestymiseen tarvitaan vähän.”

 

Tämän syksyn viimeiseksi kirjaksi valitsin meidän tiimin, muistaakseni Allun suositteleman kirjan nimeltä; Rework- Tee työsi toisin. Kirjan on kirjoittanut Jason Fried ja David Heinemeier Hansson. Kirja kertoo, kuinka kyseenalaistaa ”normaalit” liiketoiminta- ja työmallit mielenkiintoisella tavalla. Entä jos asioita pohtisi toisesta näkökulmasta, eikä vaan perinteiden mukaan toimisi. Arvostankin itse sellaisia ajattelumalleja, että ”miksi näin tai niin pitäisi muka tehdä”, entä jos tekisimmekin toisella tavalla!

 

Näin alkuun täytyy heti sanoa, että pidän kirjaa yhtenä parhaana, joita olen lukenut. Kirja oli vedetty aivan törkeän tiiviiseen pakettiin, ja vielä niin että turha bullshit ja jargoni oli jätetty pois. Toki, hiukan ehkä pintaraapaisuna jotkin asiat käsiteltiin, mutta kuitenkin tarpeeksi syvälle mentiin, jotta asiat ymmärsi selkeästi. Sivuille oli hyvin myös jaettu kokemuksia kirjailijoiden oman yrityksen toiminnasta, sekä muista yrityksistä esimerkkejä, kuinka he toimivat rework- tavalla ja ovat sillä menestyneet.

 

Perustana kirjassa on siis ajattelumalli ”vähemmän on enemmän”. Kirjailijat ovat itse eläviä esimerkkejä siitä, kuinka yritysmaailmassa voi menestyä rahallisesti myös ilman valtavan suurta yritystä. Kirjasta sai jotenkin valtavasti motivaatiota ja oppeja omiin bisneksiin ja aionkin niitä hyödyntää tulevaisuudessa. Aionkin lukea kirjan uudestaan seuraavan kerran, kun on omalla polulla pimeää ja vaikeaa niin sanotusti. Aion nyt tähän reflektioon poimia muutamat tärkeimmät pointit, vaikka pointeista ja niihin liittyvistä omista ajatuksista voisi varmaan omankin kirjan kirjoittaa.

 

”Virheistä oppiminen on yliarvostettua. Menestyäkseen ei tarvitse ensin epäonnistua. Toisten epäonnistumiset ovat vain ja ainoastaan toisten epäonnistumisia.”

 

Seminaareissa, monissa kirjoissa ja vaikka missä monesti puhutaan, että on epäonnistuttava, jotta voi menestyä. Tämä kohta pisti minut tutkiskelemaan omaa ajattelumaailmaani, että onko asia muka näin. Olen itsekin rehellisesti sanottuna aina ajatellut, että ensin on hävittävä, jotta voi voittaa. Jo jääkiekko urallani valmentajat jauhoivat, että virheistä pitää ottaa opiksi. Se pisti ajattelemaan, että mitä niistä oppii? Kirjassa pohditaan juuri tätä, että mitä niistä virheistä muka oppii? Mahdollisesti vain sen, että mitä ei kannata tehdä. Kertooko se kuitenkaan sitä, mitä seuraavaksi tai seuraavalla kerralla pitäisi tehdä? Ei.. Vain sen mitä ei pidä tehdä. Pohjois-Amerikassa taas urheiluvalmentajat (ja Suomessa aikaisemmin ehkä vain ”Aurinkokuningas” Tamminen, nykyään mentaali puoleen ovat muutkin heränneet) painottavat voittamisen kulttuuria. Siellä seurataan hyvin paljon sitä, mitä voidaan oppia menestyneiltä. Aionkin jatkossa kiinnittää enemmän huomiota siihen, että mitä on tehty, jotta on onnistuttu. Paskaako sitä katsomaan kiinteistönvälitysalalla, että mitä epäonnistuneet ovat tehneet. Mieluummin tutkii kuinka menestyneet ovat onnistuneet.

 

”Hieno tuote tai palvelu on helpointa ja mutkattominta luoda alun alkaen omaan tarpeeseen.”

 

Tästä päästiinkin mukavasti liiketoimintaan, jossa olen itse mukana. Eli kiinteistönvälitysalan yrittäjyyteen ja siinä piileviin mahdollisuuksiin. Olen jonkin verran jo alkanut pohtia sitä, mitä uutta voisimme tehdä tällä alalla, jotta saamme jalkaa markkinoihin tällä alalla ja mahdollisesti myös kasvuun lähitulevaisuudessa. Monesti uudet ideat syntyvät omasta tarpeesta. Tarvitsemme ajatuksia hautumaan päähän, että jos itse olisimme ostamassa tai myymässä asuntoa, mikä palvelu tai keino erottaisi meidät muista kilpailijoista, jotta se vastaisi asiakkaidemme tarpeisiin paremmin. Kirjassa on mielenkiintoisia esimerkkejä yrittäjistä, jotka menestyivät, kun keksivät omaa päätä ärsyttäneeseen ongelmaan ratkaisun. Yksinkertainenkin ratkaisu voi olla paras.

 

”Liiketoiminnan ydin kannattaa rakentaa pysyvien asioiden varaan. Siihen mitä ihmiset haluavat paitsi tänään, myös kymmenen vuoden päästä.”

 

Ihmiset haluavat ostaa joko esimerkiksi uudempia, parempia, isompia, pienempiä tai toisesta kaupungista asuntoja. Eli tehdä asuntokauppaa tai vuokrata niitä. Siitä meidän on ponnistettava. Kun pohdimme muista erottuvaa ydintä liiketoiminnallemme, olisi muistettava, että kaikkiin muoteihin tai trendeihin ei välttämättä kannata lähteä. Jos esimerkiksi asuntojen vuokraus on nousussa, niin onko se sitä kuitenkaan kymmenen vuoden päästä. Tai onko ”maalle” muuttaminen in silloin? Kannattaa meidänkin pienenä yrityksenä pohtia, mihin paukkuja laitamme. Meidän on keskityttävä ”pysyviin” ominaisuuksiin. Mitä ne ominaisuudet kokonaisuudessaan on meillä, se jää nähtäväksi.

 

”Luo vähemmän, mutta parempaa. Suuruuteen yltää vain karsimalla pois sen, mikä ei ole hyvää parempaa.”

 

Mikä tekee meidän kiinteistönvälitysyrityksestämme erilaisen? Mikä on se ydin, millä houkuttelemme asiakkaita ”meidän perheeseen”? Joitakin ideoita on jo tullut, mutta pitää muistaa, että kaikkia ei pysty samaan aikaan kuitenkaan toteuttamaan. Pitää tutkia niistä se paras tai ajankohtaisin. Muitakaan ideoita ei kannata heittää roskiin, sillä ne voi toteuttaa myöhemmin, jos tilanne sen vaatii. Jos lähdemme heti rysäyttämään monta uutta ideaa, on vaarana se, että mitään emme toteuta kunnolla.

 

”Tärkeintä on se, mitä jätetään pois. Tutkaile siis alituiseen, mitä voisit poistaa, yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa.”

 

Ajatus siitä, että yksinkertaistaisimme kyseistä alaa, on pyörinyt nyt hetken jo mielessäni. Mitä tekijöitä voisimme päättää poistaa? Loisimmeko asiakkaita meidän yrityksen asiakkaiksi, jos tekisimme vähemmän kuin kilpailijat. Olisiko siinä menestyksen aineksia.. Tämä kohta alkoi kiehtoa minua. Onko joitain olennaisuuksia tällä alalla, jotka ovat aivan turhia. Onko esimerkiksi aivan pakko maksaa lehtimainoksista? Onko asuntoa aina pakko käydä katsomassa paikan päällä? Onko myyntihinnan pakko olla aina esillä? Voisiko myytyjen asuntojen hinnat näkyä? Tässä joitain ajatuksia pintaraapaisuna.

 

”Vaihda äkkimenestyshaaveet hitaaseen ja hallittuun kasvuun.”

 

Moni yritys on tehnyt virheen hakiessaan jatkuvaa ja hallitsematonta kasvua. On parempi valita pitempi ja ehkä jopa vaikeampi tie. On riski, että kulut kasvavat valtavasti verrattuna tuottoon. Mielestäni Igglo-yritys teki siinä virheen, että he halusivat heti olla Suomen suurin kiinteistönvälitysyritys. Yritys kasvoi hallitsemattomaksi ja keskityttiin moneen uuteen ideaan, ja niihinkään ei kunnolla. Ei ehtinyt muodostua kulttuuria, eikä brändiä. Laitettiin miljoonia rahaa markkinointiin. En näe, että se on meidän tie. On parempi kasvaa hitaasti ja tunnustella, miltä tuntuu. ”Se kuka alussa hosuu, lopussa väsyy” 😀

 

Meidänkin on hyvä ottaa maltillinen rooli kasvussa. Palkataan uusia tyyppejä, kun tekee niin tiukkaa, että on pakko. Nykyään maailmassa kehuskellaan sillä, että ollaan suuri yritys. Tekeekö se siitä menestyvän? Ei välttämättä. Kun se aika meillekin tulee, on pohdittava, että voisiko jonkin homman yksinkertaistaa tai ulkoistaa. Tai ehkä on jokin teknologia siihen, että ei tarvitsekaan heti palkata uutta kaveria hommiin. Kirjassa oli mielenkiintoinen pointti, että ”kokeile aina ensin itse sitä tehtävää, johon aiot palkata uuden työntekijän. Siten ymmärrät kyseisen työn luonteen. Tiedät, milloin se on hyvin hoidettu.” Ei paskempi ajatus, sillä silloin tietää tarvitseeko siihen millaisen kaverin palkata vai tarvitseeko ollenkaan.

 

 

”Työnarkomania on paitsi turhaa myös typerää. Lisätunnit eivät ole tarpeen, vaan paremmin tehdyt työtunnit.”

 

Tämä kolahti minuun henkilökohtaisella tasolla. Maailmassa kun ihannoidaan sitä, että tekee pitkää päivää. Päivässä on kuitenkin tietty tuntimäärä, milloin pystyy tekemään töitä kunnolla. Sen on huomannut itsekin, sillä liian paljon menee aikaa paskan jauhamiseen ja siihen, että on uupunut eikä jaksa keskittyä kunnolla. On opeteltava tekemään tehokkaammin hommat. Se vaatii, keskeytysten minimoimisen. Ei aina tarvitse olla puhelimen ääressä tai tavoitettavissa. Toki meidän alaamme se kuuluu, mutta se ei tarkoita, että joka ilta on vastattava puhelimeen, jotta voi sopia ”kiireellisen” asuntonäytön. Se syö tehokkuutta, kun koko ajan on työt mielessä. Välillä on pystyttävä nollaamaan ja huilaamaan. Kyllä ne asuntonäytöt voi sopia sähköpostilla seuraavana päivänä tai kuunnella vastaajan viestit aamulla.

 

Työn ei pidä olla koko elämä.

 

Jake Vitikainen

Bisnera

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!