Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Rohtoja raatajille

Kirjoitettu 01.02.19
Esseen kirjoittaja: Arttu Laaksokari
Kirjapisteet: 3
Kirja: Rohtoja raatajille
Kirjan kirjoittaja: Heikki Peltola
Kategoriat: 4.1. Johtavat ajatukset, 6.1. Asiakkuuden työkalut, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Vuoden vaihtuessa uuteen, tuli tiimimme ensimmäisissä treeneissä ajankohtaiseksi miettiä johtoryhmän kokoonpanoa sekä jokaisen tiimiyrittäjän pelipaikkaa. Ehdin viime vuoden loppupuolella hieman väsähtää tiimin vetäjän tehtävissä ja olinkin vihjaillut olevani avoin roolin vaihdokselle tiimin sisällä. Eniten minua puudutti oma asenteeni esimerkillä johtamiseen: omasta mielestäni minun piti olla kaikessa mukana ja näin näyttää, millaista panostusta toivoin muilta tiimiläisiltä. Ajauduin tekemään paljon erilaisia nakkihommia promootiotyöstä pahvihyllyjen kasaamiseen. Paiskiessani hommia syyt Tiimiakatemialle tulemiseen hautautuivat työmäärän ja johtamishaasteiden alle. Koko syksy meni pitkälti pohtiessa, miten koko tiimin saisi motivoitua kiinni tekemiseen, ja mitä hommia voisimme tehdä kerryttääksemme tiimin kassaa. Useimmiten työtehtävät olivat varsin yksinkertaisia ja vähän luovuutta vaativia. Näin laskutussummatkin jäivät hyvin pieniksi. Emme luoneet mitään omaa ja innostavaa. Tämä kävi ilmi myös kirjatessani opintoja viimeisillä viikoilla. Töitä oli kyllä tehty, mutta käytännöstä saadut opit ja konkreettiset näytöt tehdyistä asiakasprojekteista jäivät aika ohuiksi. Peltola sanoo kirjassaan, että huipulla on annettava muiden loistaa. Hyppäsin auton ratista takapenkille ja jättäydyin ulos johtoryhmästä antaen kuitenkin samalla täyden tukeni sen jäsenille. Vaikka johtotehtävien vastuu on nyt muilla, eivät rukkaset tipu kädestä. Tänä vuonna on nimenomaan aika alkaa painamaan kunnolla hommia ja tehdä innostavia projekteja.

Luin paljon markkinoinnin ja johtamisen teoriaa, eikä kaikkea ole päästy vielä ulosmittaamaan. Vaikka syksy meni vielä pitkälti harjoitellessa, koen kehittyneeni eniten asiakkaiden kanssa toimimisessa. Alkusyksystä kylmäsoitot kauhistuttivat, nyt pystyn suhtautumaan niihin jo rennommin. Jos vielä syksyllä tein yksittäisiä asiakasprojekteja, haluan jatkossa olla luomassa pitkäaikaisia kumppanuuksia. Parhaimmillaan asiakkuudet jatkuvat myös Tiimiakatemian jälkeen tai näistä verkostoista löytyy tulevaisuuden työpaikka. Tietyllä tavalla Peltola sai minut ymmärtämään asiakkaiden merkityksen. Asiakkaat eivät ole vain rahanlähde, vaan yrityksen elinehto. Millään ei ole merkitystä ilman asiakkaita. Tuotteistamme palveluitamme, jotta asiakkaan olisi helppo ostaa ja teemme markkinointisuunnitelmia ja strategioita, jotta saisimme asiakkaita ja, jotta he myös pysyisivät asiakkainamme. Voimme suunnitella päämme puhki, mutta ilman asiakkaita ja käytännön tekemistä suunnitelmamme eivät ole minkään arvoisia.

Kirjassa Peltola puhuu paljon nosteesta, hohdosta, ihmeistä ja loistosta. Minulle kyse on merkityksen löytämistä omasta päivittäisestä työstä. Uupumus ja turhautuminen olivat viedä värit ja tuoksut omasta työstäni, kunnes aloin ymmärtää omaa rooliani tiimimme haasteissa. Työystäville ärhentely tuskin tulisi viemään tiimiämme kovin pitkälle eteenpäin, joten olisi järkevää alkaa keskittyä tekemiseen ja arvon tuottamiseen asiakkaille muiden ihmisten työpanoksen sijaan. Kuten Peltola kirjassaan toteaakin, ihmiset ovat tavattoman taitavia näkemään syyt toisissa ihmisissä, ja näin minullekin on osittain käynyt. Varsinkin alkuvuodesta olen tuntenut, että osa tiimimme jäsenistä ei panosta työhön toivomallani tavalla. Näin kokeminen taas on aiheuttanut omasta puolestani turhautumista, joka on johtanut ärhentelyyn. Pitäisikö siis näistä tunteista puhua avoimesti vai sulkea tunteet pois ja keskittyä positiivisiin asioihin? Tunteiden sulkeminen johtaa yleensä siihen, että työyhteisön jäsenistä tulee harmaita ja säyseitä lampaita. Palveluammatissa (eli nykyisin käytännössä jokaisessa ammatissa) tämä on tuhoisaa. Toisaalta taas näyttämällä omaa turhautumistani luon huonoa ilmapiiriä. Tunteiden näyttäminen menikin mönkään tavassa, jolla sen tein. Vahvassa ryhmässä omien tunteiden näyttäminen on ok, mutta omilla tunnetiloilla ei voi terrorisoida muita. Turhautumisesta pääsee yli keskittymällä tekemiseen ja muuttamalla omaa ajattelua.

Heti alkuvuodesta syylini onkin pudonnut pari sosiaalisen median sisällöntuotannon projektia, joissa voisini päästä työskentelemään kiinnostusten kohteiden ja vahvuuksieni parissa. Olen saanut aiemmin jonkin verran kehuja kirjoitustaidoistani ja markkinointi on mielestäni mukavaa puuhaa. Tunnen olevani Peltolan sanoin Wau-hankkeen äärellä. Hänen mukaansa tekeminen on hyvä ajatella hankkeina. Oma ”toimenkuva” revitään ensin kappaleiksi ja huuhdellaan vessanpöntöstä ja tämän jälkeen kirjoitetaan itselleen uusi tehtävä. Näin omaa työtään lähestyy jo lähtökohtaisesti eri kulmasta. Olennaista on pohtia, mitä tärkeää maailmasta puuttuisi ilman omaa panosta. Tämän jälkeen kirjoitetaan ylös 20 asiakasta. Asiakkaita on tärkeä lähestyä yksilöinä eikä vain harmaana massana. Seuraavaksi tehdään lista hankkeista, joita itsellä on työn alla tai tulossa tehtäväksi. Rajaa pois liian pienet jutut, arkirutiinit ja ikuisuusprojektit, joihin et edes aio paneutua. Tämä auttoi minua muistamaan, millaista merkitystä työlläni voisi olla. Kenelle sitä teen ja miksi. Jari Sarasvuon sanoin ”menestys on muistamista”.

Tehdessäni sisältösuunnitelmaa asiakkaallemme mieleeni muistuivat ystäväni sanat parin kuukauden takaa. Hän kehotti minuakin miettimään, mitkä ovat ne taidot, joilla työllistän itseni valmistumisen jälkeen. Tiimiyrityksemme sosiaalisen median kanavat ovat toistaiseksi jääneet hyvin vähälle huomiolle, ei osaamisen vaan kiinnostuksen puutteen vuoksi. Aloinkin pohtimaan, miksen nostaisi rimaa ja alkaisi työskentelemään tiimiyrityksen sisällöntuottajana. Yhdessä tiimimme visuaalisten osaajien kanssa voisimme todella tehdä jotakin hienoa. Pelkkä visio sai minut syttymään. Tiimillämme on useita projekteja, joissa panoksestani voisi olla hyötyä. Koen löytäneeni uudelleen merkityksen tehdä tätä hommaa.