Saavutusten seikkailu

07.06.11 Esseen kirjoittaja: Juho Deb
Kirjapisteet: 1
Kirja: Saavutusten seikkailu
Kirjan kirjoittaja: Juhani Töytäri
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.08. Henkinen kasvu

Juho Debin essee Juhani Töytärin kirjasta Saavutusten seikkailu 09.05.2010

 

Olen kuunnellut useaan otteeseen Juhani Töytärin hupaisan äänikirjan Saavutusten seikkailu ystäväni Tommin suosituksesta. Alussa luulin, että mikähän tämä nyt on, kun kuulin Töytärin ensimmäiset sanat nauhalta, mutta pian huomasinkin tykkääväni hänen rauhallisesta ja viisaalta kuulostavasta äänestään. Kirjassa hän kertoo lukuisia ajatuksia herättäviä anekdootteja yrittäessään herättää ihmisiä ymmärtämään, että tämä maailma ja elämämme on saavutusten seikkailu. Hän kertoo monia tarinoita joiden ajatuksena on saada ihmiset ajattelemaan oikeasti, eikä vain toistamaan, koska muutkin tekevät tai koska aina on tehty niin.

En haluaisi kertoa kirjan parasta osaa heti esseen alussa, mutta nyt on pakko. Käsiteltyään ensin omaa elämäntarinaansa sekä kerrottuaan muutamia yrittäjämäisiä lakeja kuten kylvämisen ja korjaamisen lain, hän mainitsee asioita jotka hän uskoo olevan hyvän elämän tiellä. Nämä ovat: välinpitämättömyys, päättämättömyys, epäily, huolestuminen, ylivarovaisuus, pessimismi ja valittaminen. Jokaiselle aiheelle on omistettu kappaleensa, jossa hän selittää mietteitään aiheesta. Kirjan lopussa hän kuitenkin kertoo ehkä parhaimman tarinansa. Siinä eräs torimyyjä päästää torilla heliumilmapalloja ilmaan, koska tietää, että lapset pallot taivaalla nähdessään haluavat omansa. Pian hänen kojulleen saapukiin eräs musta poika, joka kysyy torikauppiaalta, että lentävätkö mustat pallot yhtä korkealle kuin muunkin väriset pallot? Torikauppias viisaana miehenä toteaa: Voi poika, ei ole mitään väliä minkä värinen se pallo on, ainoa millä on väliä on sillä, mitä sen pallon sisällä on.

Tätä aihetta haluaisinkin pohtia tässä esseessä enemmälti. Vasta lukuisia yrittäjyydestä puhuvia luentoja, tapahtumia, pohdintoja ja kirjoja myöhemmin, olen alkanut vihdoin sisäistämään sen ajatuksen, että maailma on minulle avoin. Loppujen lopuksi kysymys ei edes kuulu, että mitä siellä sisällä on, vaan että mitä sinne ilmapallon sisälle laittaa. Sitäpaitsi, tilaan mahtuu vain tietty määrä ilmaa, kun täytät sitä ilmaa kevyemmällä kaasulla, niin sen vanhan on pakko tulla pois. Muuten sinne ei mahdu enää lisää. Pointtini on, että olen vähentänyt omien kyvykkyyksieni arvioimista ja pohtimista. On ihan turha pohtia sitä, että onko minusta johonkin tai että mihin olisi, kuin ainoa millä on oikeasti merkitystä on, että haluat saavuttaa jotain ja menet siihen suuntaan. Että toimii sillä hetkellä kun on aika. Jos ei toimi, niin on toimittava seuraavalla, mutta jos ei koskaan tee mitään, niin ei koskaan saavuta mitään.

Yksi ajatus tuli mieleen tätä kirjoittaessani, jonka haluan kirjata tähän esseeseen. Olen alkanut pitää tyhmyyttä illuusiona. En tarkoita sitä, ettäkö kaikki olisivat samalla viivalla henkisten kykyjen suhteen. Tarkoitan sitä, että kelle tahansa perus-älyn omaavalle ihmisille, pystyy opettamaan minkä tahansa asian. Toisin sanoen jos joskus ei ymmärrä tai osaa jotain asiaa, niin se voi ainoastaan johtua seuraavista asioista: joko et ymmärrä tarpeeksi alan käsitteitä, pystyäksesi yhdistämään asiat, tai sitten mielesi on sillä hetkellä liian ahdas tai jumittunut tiettyyn ajatusmalliin. Jos kumpikaan ei täsmää, niin silloin sinua ei vain osata opettaa. Tämä on vahva ja inspiroiva ajatus. Koulussa lapset miettivät, että en osaa sitä tai tätä, kai olen tässä paska. Näille lapsille kannattaisi sanoa, että jos et ymmärrä jotain fysiikan tai matematiikan tai yhteiskuntaopin teoriaa, niin vika ei ole sinussa. Sinua ei vain olla opetettu oikealla tavalla. Tämä on voimistava ajattelumalli, koska se vie turhan itsesyytöksen pois ja tuo tilalle realistisemman mallin. Keskustelin tästä kämppikseni kanssa, ja väitänkin, että pystyn kelle tahansa perusjampalle selittämään minkä tahansa osaamani asian ymmärrettävästi.

Tästä syystä Tiimiakatemian ensimmäinen vuosi on ollut minulle hyvin voimistava kokemus. Se on laajentanut maailmaani ja opettanut minulle, että monet asiat joita olen ennen pitänyt mahdottomina tai huippuvaikeina, ei itseasiassa olekaan ulottumattomissani. Kaikki on kiinni unelmista ja tahdosta. Sen lisäksi oppiminen on käsitteistä, mielen avoimuudesta sekä opetustyylistä kiinni. Tyhmyys on illuusio. Kanna sun ajatukses kaunelaan, niin tää maailma sulle aukeaa.

 

VN:F [1.9.8_1114]
Arvio: 0.0/5 (0 ääntä)
VN:F [1.9.8_1114]
Peukut: 0 (0 ääntä)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!

captcha