Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sano se someksi

Kirjoitettu 24.10.17
Esseen kirjoittaja: Anne Palmu
Kirjapisteet: 2
Kirja: Sano se someksi
Kirjan kirjoittaja: Katleena Kortesuo
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Hain kirjaa, josta saisin tukea ja ideoita Facebook- ja Instagram-päivityksiin, joita hoidan kolmesti viikossa lypsylehmäprojektinani. Instagram on itselläni ollut käytössä jo muutaman vuoden ja se on aika tuttu juttu, mutta Facebookista olin seitsemän vuotta pois ja tuona aikana se on muuttunut paljon. Sano se someksi on kohtalainen ensimmäiseksi somekirjaksi, mikäli ei tiedä somesta ennestään juuri mitään. Kirja on kirjoitettu 2010 ja sen huomaa. Blogien suosio on laskenut tuosta ajasta, ja Instagram on noussut suosituimpien kanavien joukkoon. Kirjassa ei mainita Instagramia tai Whatsappia, joten niitä ei ilmeisesti ollut vielä olemassa ainakaan läheskään nykyisessä mittakaavassa. Blogit sen sijaan ovat kirjassa erittäin tärkeällä sijalla ja niihin löytyy paljon vinkkejä ja ohjeita. Lisäksi kirjassa mainitaan nykyään jo vanhentuneita somekanavia, kuten irc-galleria, Qaiku ja Habbo.

Kirjassa esiteltävät somemaailman perusperiaatteet pätevät edelleen, mutta tässä vaiheessa (2017) lähes kaikilla on jo sen verran somekokemusta, että ainakin perusjutut ovat hallussa. Kirja siis tuo hyvin vähän mitään uutta. Listailin joitain hyvien somepostausten elementtejä, joissa koin olevan itselleni edes vähän uutuusarvoa:

 

  1. Silmäiltävyys. Fb- ja instapostauksen tulisi olla helposti silmäiltäviä. Tämä onnistuu kirjoittamalla kappaleen pääasia/ydinvirke heti kappaleen alkuun ja kyseisen lauseen voi vaikka lihavoida. Tosin juuri Facebookissa ja Instassa lihavointi ei onnistu.
  2. Helppolukuisuus. Somepostauksissa tulisi välttää kirjakieltä ja korporaatiojargonia. Itse lipsahdan helposti kirjoittamaan kuivaa asiatekstiä. Helppolukuisuutta lisää myös sinä- ja minämuotojen käyttäminen teitittelemisen ja passiivin sijaan.
  3. ”Ironia ja sarkasmi eivät sovi yritysviestintään”. Tämän olen joskus itsekin todennut selaillessani joidenkin pienten yritysten nettisivuja. Vitsikkyyskin on hankala laji, joka ei sovi kaikentyyppisestä liiketoiminnasta viestimiseen. Kirjan mukaan ironian ja sarkasmin ymmärrys edellyttää ihmisiltä toisen syvällistä tuntemista, joka yritys vs. asiakas -tilanteessa on usein mahdotonta. Tutkimusten mukaan viesti ei myöskään välity ironian ja sarkasmin avulla halutusti, vaan nämä ”kielteisen huumorin lajit” muodostavat yrityksestä ja viestistä helposti negatiivisen mielikuvan.
  4. Oma aihe & tyyli. Kirjassa viitattiin erityisesti blogimaailmaan, jossa on ensiarvoisen tärkeää löytää oma niche, eli aihealue, johon panostamalla voi erottua massasta. Muihinkin kanaviin pätee oman tyylin valinta, eli on hyvä pyrkiä ylläpitämään valittu tyyli, eikä toisinaan kirjoita rennosti puhekielellä ja taas toisinaan asiallista kirjakieltä. Samoin instagramissa näyttää paremmalta, jos pitäydytään aina saman tyyppisissä filttereissä, eikä valita sitä jokaiseen postaukseen erikseen.
  5. Aitous. Olen samaa mieltä siinä, että henkilökohtaisen tuntuinen juttu on aina mielenkiintoisempi kuin persoonaton. Tätä on tietenkin hankalampaa tuoda ilmi lyhyissä julkaisuissa, kuin pitkissä blogikirjoituksissa. Itse pyrin tuomaan aitouden tuntua postauksiin kertomalla kokemukseen pohjautuvat perustelut sille, miksi jokin tuote on hyvä. Perustelemattomat kehut tuntuvat aina epäilyttäviltä. Olen lisäksi saanut vapauden tehdä postauksia kampanjatuotteiden lisäksi itseäni henkilökohtaisesti inspiroivista tuotteista, joista on helppoa kirjoittaa innostuneesti.

 

Kirja käsitteli siis erityisesti bloggaamista ja monet vinkit ovat varmasti käyttökelpoisia siinä kontekstissa. Useat neuvot koskivatkin pitkiä tekstijulkaisuja, eivätkä tulleet itselleni niin tarpeeseen. Tällaisia olivat esimerkiksi ohje olla taustoittamatta tulevaa kirjoitusta sen alussa, joka ihan ymmärrettävästi tekee alusta hidastempoisen ja siirtää pääsemistä ”itse asiaan”. Toinen blogiohje oli jättää lukijalle tilaa kommentointiin, eli välttää käsittelemästä aihetta liian loppuun. En välttämättä allekirjoittaisi tätä. Tuntuu hieman erikoiselta jättää jotain sanomatta siksi, että lukija voi sanoa sen. Tällä ehkä viitattiin sellaiseen pitkälliseen ajatusten pyörittelyyn, jossa puljataan useiden vaihtoehtojen välillä ja jonka lopussa kirjoittaja päättää, että asia on näin ja piste.

Eräs blogeihin, mutta myös muihin somekanaviin liittyvä vinkki oli minusta erittäin tärkeä: anna itsellesi oikeus hylätä postaus! Toisinaan kun on päättänyt tehdä jutun tietystä aiheesta, ilmenee matkan varrella, että syystä tai toisesta aihe kannattaisi skipata suosiolla. Syitä voivat olla huonot kuvat (tehdään postaus kun on parempi valo), huono ajankohta (joku muu tekee vastaavan postauksen juuri ennen) tai vaikka riittämätön informaatio postattavasta asiasta. Tällaisia tilanteita varten täytyy olla mahdollisuus perua koko juttu ja tarttua varavaihtoehtoon, mieluummin kuin tuhlata aikaa kehnoon postaukseen.

Negatiivisesta/rakentavasta palautteesta tuli ilmi pari järkevää pointtia. Ensinnäkin se, että on erittäin tärkeää erottaa turha negatiivinen palaute sekä tarpeellinen rakentava palaute. Turhan negatiivisesta palautteesta tekee esimerkiksi se, että sen antaa joku, joka ei kuulu kohderyhmää, eli joku jota asia ei koske. Mikäli turha palaute on annettu jossain keskustelupalstalla, jossa se ei saa juurikaan huomiota, se on parempi jättää huomiotta. Tarpeellinen rakentava palaute tulee kohderyhmältä ja/tai koskee asiaa, jossa todella olisi parantamisen varaa. Tarpeellinen rakentava palaute saattaa sisältää jopa varteenotettavia kehitysideoita. Joka tapauksessa palautteeseen, sekä positiiviseen että negatiiviseen, on hyvä aina vastata ripeästi ja nöyrästi. Sarkasmi ja ironia on syytä jättää tässäkin tapauksessa johonkin muuhun yhteyteen, jos sinnekään. Googlasin kirjan vinkkaamia mielenkiintoisia tapauksia, joissa yrittäjä on hyökännyt negatiivista palautetta antaneen asiakkaan kimppuun. Verbaalisesti siis. Jokaisessa tapauksessa yrittäjä otti pahasti takkiin ja sai someyleisön vihat niskaansa. Nopeus ja nöyryys ovat siis ensiarvoisen tärkeitä somekritiikkiin vastatessa!

Sano se someksi –kirjassa tuotiin esille termi sisältömarkkinointi. Termiä kuvailtiin ”epäsuoraksi markkinoinniksi, jossa sisältö puhuu omasta puolestaan ja asiakas vaikuttuu omatoimisesti”. Tutkin hieman lisää sisältömarkkinoinnin merkitystä ja vakuutuin aika vahvasti siitä, että Ekolon markkinointi on hyvin pitkälti juuri sitä. Kohderyhmään kuuluu paljon vegaaneja, kasvissyöjiä ja luomusta kiinnostuneita ja tuotteet ovat erityisesti heidän toiveisiinsa sopivia. Postauksissa kerrotaan tuotteiden todellisista ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista ja annetaan tuotevinkkejä, joilla vastataan kasvissyöjien pähkäilemiin asioihin mm. proteiinin- ja vitamiininlähteistä. Vaikka lähteet viittaavat sisältömarkkinoinnin kovimman hypen olevan jo takana (?), vaikuttaa se edelleen olevan varsin pätevä näkökulma markkinointiin. Asiakaslähtöinen myynti ja markkinointi ovat lähempänä omaa näkemystäni, kuin keinotekoinen ostotarpeen luominen tyhjästä.

Pähkinänkuoressa sanoisin ajanhampaan haukanneet Sano se someksi –kirjaa aika lailla, enkä suosittelisi sitä somessa vapaa-ajallaan pyöriville nykyihmisille. Seuraavana aionkin etsiä käsiini jonkin syventävämmän opuksen, joka antaisi vähän vinkkejä myös somen markkinointiponnistelujen tulosten mittaamiseen ja analysointiin. Tällä hetkellä onnistumisten arviointi menee aika lailla mututuntumalla, kun tarkempaan analyysiin ei ole työkaluja eikä tietotaitoa. Samalla yritän viedä somepäivitysprojektiani lypsylehmästä enemmän oppimisprojektin suuntaan.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!