Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sanojen supervoima

Kirjoitettu 09.05.20
Esseen kirjoittaja: Jenni Suomalainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Sanojen supervoima
Kirjan kirjoittaja: Martti Vaalahti
Kategoriat: 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

“Kynä on miekkaa mahtavampi”

– Edward Bulwer-Lytton, 1839

 

Alkusanat

Moni meistä on varmasti kuullut edellä mainitun sananlaskun. On uskomatonta ajatella sitä vaikutusta, minkä toiseen ihmiseen voi jättää niin sanotuilla, kuin sanomatta jätetyilläkin sanoilla.

Martti Vaalahden teoksessa sanojen supervoima pureudutaan siihen, millaisia vaikutuksia sanoilla voi olla ja kuinka niihin kannattaisi/voisi vaikuttaa. Ymmärtääksesi kirjan sisällön pureudut siihen lukemalla, ymmärtääksesi ihmisiä tulee sinun kuunnella, sillä jokaisen sanan taakse kätkeytyy tunne ja ymmärtäessäsi tunteita ymmärrät ihmisiä. Sanat ovat itsessään jo voimakas ase, mutta niistä voimakkaan tekee nimenomaan niiden luomat tunteet, sillä tunteet jättävät ihmisiin voimakkaimman muistijäljen, jonka vaikutuksia voi olla mahdoton poistaa. Kuinka siis meidän tulisi käyttää sanojamme?

 

Tunteet

Olemme kaikki varmasti olleet tilanteissa, joissa jonkun toisen sanomat sanat ovat jääneet mieleemme voimakkaina ja vastapainona olemme varmasti usein miettineet omia sanojamme toivoen sanoneemme ne toisin tai jättäneemme jotain sanomatta. Ironista, että kirjoitettuani nämä sanat esseeseen menin täysin sanattomaan tilaan ruvetessani miettimään tilanteita, jotka vastaisivat äsken kirjoittamaani, jatkaminen tuntui haastavalta, sillä tilanteita tuli paljon mieleen, mutta kaikkien niistä pukeminen sanoiksi tuntui haastavalta, mutta tunteet taas nousivat selkeinä mieleen niin katumuksena, onnellisuutena, suruna, kuin rakkautenakin.

 

Sanat erottavat tai yhdistävät

Kirjassa puhutaan myös siitä, kuinka ihmiset, jotka käyttävät keskenänsä samoja sanoja ja sanontoja pysyvät todennäköisesti pidempään tekemisissä toistensa kanssa. Muistan ikuisesti sen tunteen, kun muutimme perheeni kanssa ala-asteen loppupuolella takaisin Suomeen. Vaikka sopeuduinkin suhteellisen nopeasti porukkaan, koin välistä epätoivon tunteita siitä, etten puhunut enää samaa kieltä ikätovereideni kanssa. Älkää ymmärtäkö väärin, puhuin kyllä suomea, mutta en tiennyt parin vuoden ajalta mitään uusia letkautuksia tai suomalaisia hittibiisejä, tästä ehkä parhaimpana esimerkkinä en ollut ikinä kuullutkaan Pikku G:n Me ollaan nuoriso.

Tästä johtuen edelleenkin koen oloni epämukavaksi ja hankalaksi toisinaan, kun en tiedä jotakin elokuvaa, biisiä tai meemiä. Nykyään olen kuitenkin sen verran oppinut hyväksymään näitä tilanteita, että uskallan avoimesti myöntää, jos en jotakin asiaa tiedä, kun nuorempana koin painetta esittää ymmärtäväni mistä puhutaan.

 

Hyväksyntä ja anteeksipyytäminen

Kirjassa sanotaan myös, että hyvä kertomus on ymmärrettävä, mutta elämä on kaikkea muuta. Siksi maailman tärkein sana on hyväksyntä, ensin itsesi ja sitten toisten. Tämän kanssa kamppailen toistuvasti, sillä usein tilanteiden jälkeen ylianalysoin sanomisiani ja uskon, että tämän kanssa painii myös moni muu. Olen pyrkinyt miettimään kuitenkin objektiivisesti tilannetta ja miettimään, että vaivaako asia niin paljon minua, että haluan oikaista sanani ja jos ei, niin miksi sitten murehdin. Jos asia kuitenkin ihan tosissaan jää vaivaamaan minua, niin olen opetellut pahoittelemaan sanomisiani tai selventämään tarkoittamaani rehellisesti, sillä vaikka toinen henkilö ei sitä vaatisi tai tarvitsisi, ei siitä yleensä voi mitään haittaakaan koitua.

Anteeksi. Tuo maailman vaikein sana, vai onko kuitenkaan? Miksi anteeksi pyytäminen on niin vaikeaa ja kuuluuko sen olla? Koen olevani etuoikeutettu, sen suhteen, että vaikka erityisesti teini-iässä kiivastuimme isäni kanssa usein toisillemme voimakkaiden temperamenttiemme vuoksi, pyysimme aina kuitenkin myös anteeksi ja sovimme riitamme pian sattuneen jälkeen. Isältäni olen oppinut sen, ettei ole heikkoutta pyytää anteeksi, vaan päinvastoin on vahvuutta kyetä myöntämään olleensa väärässä ja toimineensa väärin. Turhaudunkin herkästi tilanteissa, joissa ihminen ei kykene myöntämään virhettänsä tai pahoittelemaan vääriä sanojaan, sillä tiedän millaisen vapauden niiden sanojen sanominen tuottaa.

 

Huumori

Huumori on itselleni äärettömän tärkeä asia ja olennainen osa persoonaani. Nautin erityisesti tilannehuumorista ja yllätyksellisistä letkautuksista sopivissa hetkissä. Kavereideni kanssa huumori onkin usein tilanteeseen kohdistuvaa ja toisinaan jopa pistävää. Osaan itse nauraa myös itselleni kohtuullisen hyvin ja arvostan yleensä hyvää letkautusta, vaikka joutuisinkin itse sen johdosta hetkellisesti naurunalaiseksi. Tässä on kuitenkin riskinsä, sillä väärässä tilanteessa ja olotilassa normaalisti hauskaksi koettu vitsi saattaa satuttaa paljonkin. Olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota siihen, että kenen seurassa ja missä tilanteissa näitä vitsejä heitän. Pyrin myös vähemmän heittämään vitsejä liian henkilökohtaisista asioista. Kummassakin sattuu edelleen toisinaan ylilyöntejä, mutta silloin pitää muistaa nöyrtyä ja myöntää oma mokansa. Mielestäni jos käyttää ronskia huumoria, pitää ottaa myös vastuuta sanojensa vaikutuksesta ja kyetä myöntämään menneensä yli jonkun asian kanssa, hankaluutena saattaa tosin olla se, ettei tiedä menneensä yli. Olemme myös tiimin kanssa käsitelleet asiaa jo useampaan otteeseen, sillä yli kymmenen hengen porukassa on haastavaa löytää tasapaino yhteisten pelilinjojen kanssa, jotta tekemisessä säilyisi sopiva pilke silmäkulmassa ja humoristinen meno, eikä ilmapiiri kallistuisi liiaksi kumpaankaan suuntaan: vakavaan puurtamiseen tai perseilyyn.

 

Itsetutkiskelu

Vaalahti esittelee myös kirjassa 10 kysymystä, jotka kannattaa esittää itsellensä:

 

  1. Mikä on kielteisin uskomus itsestäsi?
  2. Kenen sanoista tuo uskomus on syntynyt?
  3. Kenen sanat saavat sinut menettämään malttisi?
  4. Mitkä ovat kolme tärkeintä sanaa, jotka voit tänään lausua?
  5. Mitä ideasi ja osaamisesi merkitsevät toisille?
  6. Mistä sinun ei tarvitse tänään murehtia?
  7. Jos pitäisi valita yksi sana, joka kuvastaisi, mitä kaipaisit elämältäsi enemmän, mikä se olisi?
  8. Miksi suurin heikkoutesi voisi olla suurin vahvuutesi?
  9. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
  10. Kuka tai mikä vahvistaa uskomustasi siihen, että tarinallasi on onnellinen loppu?

 

En rupea tähän nyt avaamaan kaikkea omaa pohdintaani, mutta suosittelen esittämään kysymykset itsellesi ja tosissasi pohtimaan vastauksiasi. Kirjaa vastaukset ylös tai sano ne ääneen, jolloin saat vapauden tunteen tuodessasi ne päivän valoon, jo pelkästään tällä teolla voi olla iso vaikutus itseesi.

 

Lopputulema

Tuntui haastavalta miettiä, että kuinka kirjan sisältöä voisi tuoda enemmän tiimin toimintaan. Koen kuitenkin, että parhaan annin kirjasta saa lukemalla sen ja menemällä itseensä miettiäkseen omia sanojaan ja niiden vaikutuksia. Itselleni ainakin tuli useampia asioita kirjasta esiin, joihin olen jo nyt alkanut kiinnittää enemmän huomiota ja haluan myös jatkossa kiinnittää. Hyvin monet tiimistämme ovat jo lukeneet/kuunnelleet kirjan, joten toivon muutoksen tulevan näkyviin tiimin tasolla sen kautta, että kaikki soveltavat oppimaansa henkilökohtaisesti tekemisessään.

 

Kaiken kaikkeaan kirja oli antoisa ja laittoi omat sanat perspektiiviin. Suosittelisin ehdottomasti kirjaa kaikille, mutta erityisesti niille, jotka kokevat usein sanojensa tulevan väärin ymmärretyiksi, kenties kirjasta löytyy vinkkejä siihen, mistä väärinkäsitykset voivat johtua.

 

Loppusanat

Joku odottaa koko elämänsä kuullakseen hyväksynnän sanat vanhemmiltaan ja kokee riittämättömyyttä näistä sanomattomista sanoista. Joku toinen päättää päivänsä poistaakseen vainoamaan jääneiden sanojen kaiun mielestä. Joku toinen laskee aseen ohimoltaan kuullessaan olevansa rakastettu ja merkityksellinen. Jos sanoilla on näin valtava voima, miksi et käyttäisi niitä luoden hyvyyttä tähän maailmaan?

Tagit: , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!