Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Kuten kaverini Anthony Mäkelä sanoo: idea ei ole minkään arvoinen ilman prosessia, oikeaa tiimiä ja tekemistä.”

Tästä tulisi aika todella pitkä essee, jos purkisin tähä kaikki ideat mitä olen saanut, joille en ole tehnyt yhtään mitään. Olen monesti saanut itseni kiinni haaveilemasta siitä todellisuudesta, jossa olen toteuttanut ideani, unelmani ja olen menestynyt. Todellisuudessa olen viime vuodet istunut kotona, elänyt kädestä suuhun, tekemättä oikeestaan yhtään mitään näiden unelmieni eteen.

”Elämämme muodostuu erilaisista tehtävistä, jotka pitää suorittaa, jos haluaa päästä eteenpäin.”

Pitkään välttelin näitä tehtäviä. Haaveilin vain kotona, että ”sitten kun”. Ei ole mitään ”sitten kun” jos asioita ei tee. ”Has to be done”. Joillain kestää kauemmin tajuta se, jotkut eivät tajua koskaan. Onneksi näiden jokseenkin sekavien vuosien jälkeen, olen vihdoin pääsemässä siihen ajatukseen taas kiinni.

Tästä juonsi uusi ajatus – miksi olen edes halunnu päästä helpolla?

Faktoissa 7-9 puhuttiin riskien ottamisesta, kärsivällisyydestä ja pakollisten asioiden suorittamisesta. Se sai ajattelemaan tätä asiaa vielä enemmän.
Perusopintojenkin kohdalla olen koko ajan miettinyt, että voi kun nämä tehtävät olisivat helpompia. Tai lyhyempiä. Tai vaikka olisivat itsestään valmiita.

Miksi ihmeessä?

Olen koko Tiimiakatemian alun ajan miettinyt, että saisi olla enemmän teoriatietoa ja opetusta. Nyt kun sitä on perusopintojen muodossa, ”haluaisin päästä helpolla”. Välillä en ymmärrä itseäni ollenkaan. Helpolla pääseminen ei vie ketään eteenpäin elämässä. Tai voi viedä hetkellisesti. Mutta entä sitten, kun ne vaikeudet alkavat? Elämän luonne huomioon ottaen, kaikilla ne alkavat jossain vaiheessa kuitenkin. Tuurilla ja onnekkuudella pärjänneet ihmiset ovat harvoin valmiita siihen.

Olen henkeen ja vereen kilpaurheilija. Olin taekwondon Suomen maajoukkueessa koko teini-ikäni. Kyllä parhaiten ovat jääneet mieleen matsit, joiden jälkeen olen ollut aivan mustelmilla ja loppu. Tiukat, vaikeat ottelut ja yleensä vielä tärkeissä kilpailuissa. Ne missä olen hävinnyt täpärästi tai voittanut täpärästi. Ne ovat tuntuneet parhailta ja pahimmilta. Ja ne ovat antaneet kaikista eniten.

Miksi siis jatkuvasti haluan opinnoissani päästä helpolla?  En tiedä itsekkään, mutta siihen haluan tehdä muutoksen.

 

Soitin eilen isälleni. Ihmettelin, että miten olen ennen tätä karanteenia saanut mitään tehtyä. Juoksin jatkuvasti paikasta toiseen ja ehdin käydä kotona hädin tuskin kääntymässä. Silti kaikki kouluhommat olivat rästissä. En ollut kolmeen kuukauteen kirjoittanut yhtään esseetä. Olin lukenut yhden kirjan. Projektejakaan ei oikeastaan sen kummemmin ollut. Ja silti kalenteri oli koko ajan tukossa ja ikinä en ”kerennyt” tekemään mitään.

Fakta nro 16 – Kyse ei ole ajasta, vaan energiasta.

Itse ainakin sain todeta, että käytän energiani (ja näin ollen aikaani) aivan vääriin asioihin, ja jatkuvasti.

Luin muutama kuukausi sitten kirjan ”Aikaansaamisen taika”. Siinä puhuttiin paljon erilaisista ajanhallinnan keinoista ja kuinka käyttää pieninkin aika hyödyksi. Kirjan jälkeen oloni oli lähinnä kelvoton. Miten en saa mitään tehtyä, vaikka tunnit vaan kuluu ja hyvä jos kerkeän nukkumaan. Mutta kyse ei olekaan ajasta, vaan energiasta.

Tässä karanteenissa ollessani, energian käyttöni on ollut säästöliekillä. Ei tarvitse siirtyä paikasta toiseen tai käydä jatkuvasti kaupoilla. Hommia tehdään kotona, ja meteliä ja muita häiriötekijöitä on paljon vähemmän kuin aikaisemmin. En jää suustani kiinni kenenkään kanssa, enkä lupaudu ylimääräisille kahvitteluhetkille kavereideni kanssa. Ikävöin toki ystäviäni, mutta olen saanut huomata kuinka paljon energiastani meni aikasemmin aivan ”turhaan”. Faktassa nro 14 puhutaan energiasta ja fokuksesta. Kotona karanteenissa ollessani olen pystynyt fokusoimaan energiani paljon paremmin kuin aikaisemmin.

Perusopintojen aikataulun tiukentuessa, minun oli myös pakko oppia, että jokaista asiaa ei tarvitse tehdä täydellisesti. Eikä edes voi. Kenelläkään ei ole siihen aikaa eikä resursseja. Täytyy valita tehtävät, joihin voi paneutua perusteellisemmin. Osa tehtävistä on tehtävä kevyemmällä otteella. Samallalailla välillä voin panostaa aamupalaan täysillä, ja joskus on mentävä eilisen iltapalan jämillä. Jälleen, asioiden fokusointi osoittautui hyvin oleelliseksi. Jos opin tekemään sitä nyt koulutehtävien ja siviilielämän suhteen, opin varmasti siirtämään sen myös työprojekteihin ja yrityselämään.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!