Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

seikkailijan self-help

Kirjoitettu 22.05.16
Esseen kirjoittaja: Essi Kinnunen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Madsuccess - seikkailijan self-help
Kirjan kirjoittaja: Riku Rantala ja Tuomas Milonoff
Kategoriat: 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mad succes on ainoa elämäntaito-opas, jota koskaan tarvitset – ja muistutus siitä, että unelmien toteuttaminen on mahdollista.

Henkisen kasvun kirja numero kaksi, mitähän oppeja tästä saisi. Verrattuna muihin henkisen kasvun kirjoihin, tätä on kyllä oikeasti mukava ja helppo lukea. Väliin työnnetyt kuvat ja tarinat jaksavat pitää mielenkiinnon yllä. Madventures kirja ovat kyllä aina hyviä.

Jos haluamme menestyä, meidän tulee peitota perusheikkoutemme, eli kuolemansynnit. On olemassa seitsemän kuolemansyntiä: Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, kohtuuttomuus ja himo. ihmisen kaikkien ongelmien syyt voidaan lopulta kiteyttää seitsemään perusheikkouteen. Kuolemansynnit ovat siis ytimenä kaikkiin meidän ongelmiin ja on opittava muuttamaan nämä negatiiviset ajatukset positiivisiksi. Tämä on kyllä lopulta helpommin sanottu, kuin tehty. Miten lähdetään muuttamaan perusheikkouksia.

Miksi nämä synnit sitten edes ovat pahasta? Jos esim. himoitsee ruokaa aina, niin tietysti jos himolle antaa vallan niin huonosti käy. Jos vihalle antaa vallan, niin ei tiedä mitä pahuuksia saattaa tapahtua. Mutta on olemassa sellaisia hetkiä, jolloin on vain pakko mennä se negatiivinen puoli edellä. Aina kaikki asiat eivät ole hyvin, tai esimerkiksi välillä pieni kateus on vain hyvänä puhdin antajana risteyskohdissa. Joskus saa suuttua: maailmassa on paljon korjattavaa. Heikkoudet selättävä löytää menestyksen avaimet mistä vaan, eli ehkäpä täydellisen tasapainon löytäminen on se asian ydin. Ei liian syntistä, vaan juuri sopivasti.

Tavoitteiden asettaminen elämässä on tärkeää, ja liian harvoin tulee mietittyä omia tavoitteita. Tai ehkä mielessä kiiluu jokin päämäärä jonne haluaa päästä, mutta sinne pääsy on vielä hämärän peitossa.  Itselle arvokkaiden tavoitteiden eteen pitää tehdä töitä. Tällä tarkoitan enemmänkin sitä, että esimerkiksi jos tietää minne haluaa päätyä töihin, on asetettava tavoitteita ja selkeytettävä sinne menevää polkua itselle, jotta tietää miten niihin itselleen asettamiinsa tavoitteisiin on mahdollista päästä. Jos onnellisuus on jonkun tavoitteen päässä, emme koskaan tavoita pysyvää onnea. Onnellisuus ei voi olla tavoite, koska se ei synny tavoittelemalla vaan pysähtymällä ja tutkimalla omaa tilannettaan. Sitä paitsi tilanteet muuttuvat niin paljon ja aina kuitenkin asetetaan uudet tavoitteet, joten ikinä ei olla tyytyväisiä siihen mitä ollaan saavutettu. Näin ollen kovasti tavoiteltu onnellisuuskin pian unohtuisi ja taas sitä joutuisi etsimään. Pysyvämpi onnellisuus syntyy siitä, että pystyy avaamaan silmänsä tälle hetkelle. Täytyy oppia arvostamaan niitä asioita, jotka meillä ovat hyvin kuten terveys ja ihmissuhteet, koska ne ovat niitä asioita, joista onnellisuus lopulta koostuu. Ei kunnia ja mammona. Menestystä ei kannata mitata rahassa – menestys on itselle arvokkaiden tavoitteiden onnistunutta saavuttamista. Raha julkisuus ja tavarat eivät ole pysyviä, joten menestyminen niissä ei tuo onnea.

Virhe ei ole merkki epäonnistumisesta, se on merkki siitä, että olet todella luomassa jotain uutta. Uskon, että ylpeys estää minua itseäni uskaltamasta epäonnistua. Jos epäonnistun, alkaa nolottaa ja ei voi olla ylpeä itsestään. Itsetunto on osa ylpeyttä. Terveen ylpeyden puute estää unelmien toteuttamisen. Välillä on ihan keskityttävä siihen, mistä asioista oikeasti on ylpeä. Helposti varmaan kulttuurista johtuen vähätellään omia saavutuksia, koska kyllähän monet ovat saavuttaneet parempaa ja enhän minä edes joutunut taistelemaan asioiden eteen, vaikka totuus olisikin aivan toinen. En myöskään tiedä yhtään mitään niin ärsyttävää, kuin ihmiset, jotka kehuvat koko ajan itseään ja tekosiaan, vaikka kehuille ei oikeastaan olisi tarvetta. Turha oman itsetunnon pönkitys muiden ehdolla on vain suorastaan tyhmää. Ylpeyden ja ylimielisyyden raja on kalteva. Tässäkin siis muistettava kohtuus, ylpeä saa ja pitää olla, mutta tiettyyn rajaan asti. Kaikista vaikeinta on olla ylpeä muiden puolesta. Voin rehellisesti sanoa, että voin olla ylpeä vain aivan lähimmäisteni saavutuksista esim. lähimpien ystävien ja perheen jäsenten, mutta liian usein unohtuu jopa se heille kertoa. Kuitenkin yhtään oman lähipiirin ulkopuolelle menevien ihmisten onnistumiset helposti johtavat kateuteen.

Älä kiinnitä niin paljon huomiota toisiin ihmisiin. Älä ole itsekäs, mutta pyri pois siitä, että koko ajan vertailisit itseäsi muihin. Vertailemalla itseämme muihin opimme tekemään asioita, kun muistaa vielä vertailla itseään aina vähän parempiin pystyy oppimaan joka kerta lisää. Kuitenkin helposti muiden paremmuus johtaa kateuteen. Varsinkin kun kyse on rahasta ja sen tuomista eduista. Liian usein itsekin tulee mietittyä esim. instagramissa kuvia selaillessa, että ”onpas tuollakin taas elämä helppoa kuin rahaa riittää. ”  ”miksi minulla ei ole tuommoisia kenkiä tai laukkua ja tuolla tytöllä on.” Pysähdy ja mieti mikä sinulle on tärkeää? Vaatteet, ulkonäkö, auto, mammona. Esimerkiksi näitä ihmiset kadehtivat tajuamatta, että elämässä on aika fityn paljon tärkeämpiä juttuja.

Raha ei tee onnelliseksi, ja vaikka olisi miten paljon rahaa matkustella mutta jos olet aina yksin, ei se takaa onnea. On myös väärin lähteä miettimään asioita siltä kannalta, että saan tästä rahaa. Mietin enemmänkin, että mitä pystyn tekemään kun olen saanut tästä rahaa ja ajatusmaailma on paljon terveempi ja motivaatio pysyy varmemmin kohdillaan. Pyri tekemään asioita rahan hamuamisen sijaan. Kun perusasiat kotona ovat kunnossa, on onni paljon vakaammalla pohjalla, kuin mitä rahalla pönkitettyinä. Saankin olla kiitollinen siitä, että minulla on oikeasti asiat todella hyvin. Ehkäpä turha raha toisi vain turhia ongelmia tullessaan. Ole tyytyväinen tähän hetkeen, ja arvosta niitä asioita, joita sinulla jo on.

Laiskuus on kuolemansynti, mutta on menty ehkä turhan pitkälle sen poistamisen yrittämisessä. Koko ajan pitäisi olla menossa, tavoitettavissa ja tekemässä asioita, mutta siitä johtuen nykyään ollaan varmasti paljon stressaantuneempia ja ahdistuneempia. Ole läsnä. Kaikki mitä nyt teet, on tekemistä, myös lorviminen. Usein myös niinä hetkinä, kuin ei ole mitään muuta tekemistä, kuin odottelu, stressi työntyy taas esille, vaikka sille ei ole syytä. Hidasta vauhtia. Katsele sivuille ja mietin, miksi puurrat.

Kaikista tärkeintä on muistaa pitää mielessä toiset ihmiset. Vaarallisin askel on se, jolla ihminen kääntyy sisäänpäin ja unohtaa muut ympärillään. Jos ympärillä on ihmisiä joihin voi luottaa, aina löytyy apukeinoja, oli tilanne mikä tahansa. Seitsemän kuolemansyntiä estävät meitä menestymästä ja niitä kaikkia yhdistää se, että unohdetaan omasta elämästä se oikeasti tärkein eli muut ihmiset. Kukaan meistä ei pärjää aina yksin.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!