Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Seminaarin lempi nugetit

Kirjoitettu 09.10.19
Esseen kirjoittaja: Elisa Sihvonen
Kirjapisteet:
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tulevaisuus ja ympäristön tila on ahdistanut meikää siitä asti, kun ala-asteella näytettiin An Inconvenient Truth dokumentti, mutta lkka Halavan seminaari toi minulle toivoa tulevaisuudesta.

 

Kiertotalous kasvaa ja tulee olemaan tulevaisuus. Turhan tavaran valmistaminen käy kalliiksi kaikille ja se aiheuttaa hirveästi hukkaa ja hävikkiä. Tulevaisuudessa ja oikeastaan heti juuri nyt pitäisi tehdä vain sellaisia asioita, joita käytetään ja joilla on arvoa. Mietin, mitä minä voisin tehdä kiertotalouden eteen jo nyt, jotta se olisi isompana täällä jo nyt. En osaa tehdä enkä toteuttaa, eikä päässäni pyöri suurenmoisia innovaatio älynväläyksiä tämän suhteen. Mutta tänään sain ahaa elämyksen, ettei minun tarvitsekaan keksiä tätä kaikkea yksin ja kannettava murheita vain omilla hartioillani. Elämme globaalissa yhteisössä ja meissä on eniten voimaa yhdessä. Pitäisi vain oppi hyödyntämään sitä, jakaa tietoa vapaammin globaalisti. Oman maan taloudellisen edun miettimisen voisi vaihtaa yhteisen globaalin edun miettimiseen. Naivi illuusio kyllä, mutta jotain tähän suuntaa pitäisi mennä, että planeetta voitaisiin pelastaa. Me rakennamme yhdessä sellaisen tulevaisuuden jossa itse haluamme asua.

 

Halava totesi, että kaupungit on suunniteltu autoille eikä ihmisille. Se tuntuu hölmöltä, koska se ei tee kaupungista kovinkaan viihtyisää tai ekologista. Tosin julkisen pitää olla kunnossa, jotta ulkopaikkakuntalaisten on helppo tulla kaupunkiin, ja jotta koko systeemi toimisi. Mutta toivon, että tulevaisuudessa rakentaisimme eläviä yhteisöllisiä kaupunkeja, jotka olisivat vihreitä, sisältäisivät paljon kulttuuria ja taidetta. Enemmän tunnelmaa, vähemmän paskaa.

 

Aivonystyröihin takertui myös Halavan kertoma siitä, että tulevaisuudessa tuotamme itse luultavimmin suurimman osan ruuastamme. Tulee mielikuva, että Tulevaisuus tulee olemaan paljon yhteisöllisempi, menemme takaisin vanhaan. Moderni digivirtuaalimaailma yhdistettynä vanhanaikaiseen kylä meininkiin kuulostaa todella viihtyisältä. Helsingissä moni taloyhtiö on jo todella yhteisöllinen ja niissä kasvatetaan jo nyt paljon omaa satoa luovin keinoin. Jos ihmisiä on ihan saatanasti, ei varmaan ole muuta keinoakaan, kuin alkaa tuottamaan omaa rehua taas.

 

 

Lempi nugetti seminaaristani oli Halavan kysymys: ” Mikä on tämän ajan yleissivistys? Määrittele yleissivistys uudelleen.”.

Koulutusohjelma tulee yleensä väkisinkin hitaasti perässä, koska se on niin iso organisaatio, sen takia Tiimiakatemia pysyy edelleen modernina edelläkävijänä. Mahdollisuus itse valita omat kirjat mahdollistaa myös itselle ”oman” yleissivistyksen valinnan. Itseäni pelottaa, että on kerännyt ”vääränlaista” yleissivistystä ja tulee tippumaan tulevaisuuden kelkasta, koska en osaa koodaa tai ymmärrä tekoälystä mitään. Pitääkö meidän kaikkien olla koodareita tai ihme robottimestareita, että pärjää tulevaisuudessa? Nykyajassa tämä on juuri se ahdistava osuus, että enää kukaan ei tiedä mitä taitoja tullaan tarvitsemaan 10 vuoden päästä? Missä alalla on töitä? Mutta maailma ei koskaan pysähdy, jokin osa liikkuu aina ja pitää elää päivä kerrallaan ja katsoa mihin suuntaan se minua vie. Tästä seminaarista otin itselleni tulevaisuuteen selviytymisoppaana sen, että uskalla muuttua, pysyä aktiivisena, älä romahda jos perinteet romahtaa, jatka ikuista oppimista ja kehitä aina osaamistasi.

 

Minä olen media

Yhteisöt ovat pääomani

Kotini on kauppani

Teen töitä riittävästi hankintoja varten

Priorisoin käytettyä en uutta

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!