Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sepustus henkilökohtaisen talouden hallinnasta

Kirjoitettu 15.04.14
Esseen kirjoittaja: John Blåfield
Kirjapisteet: 2
Kirja: Rikas Isä Köyhä Isä
Kirjan kirjoittaja: Kiyosaki Robert
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kouluissa opetetaan kuinka pärjätä työelämässä. Kouluissa voi myös erikoistua johonkin tehtävään ja näin tienata tulevassa työssään erittäin hyvää palkkaa. On kuitenkin asioita joita ei koulussa opi ja valitettavasti kaikkia niitä eivät edes vanhemmat opeta. Kirja Rikas Isä Köyhä Isä käsittelee ytä tällaista aihetta, joka on talous ja rahan käsite.

Miten talous oikein toimii. Kovin teoreettista vastausta kirjasta ei saa. Sen sijaan kirja herättää käyttämään omia aivojaan.  Pienille pojille kerrottuina esimerkkeinä herätetään yrittäjä asennetta mielessä. Oletetun kyseenalaistamista, järjestelmän soveltamista, ilmeisesti tällaista ajattelutapaa tarvitaan jos halutaan rikastua. Eräänlainen porsaanreikien löytäminen tuntuu olevan ominaista monille rikkaille ihmisille. Thim Ferris kertoo kirjassaan 4 tunnin työviikko, kuinka hän voitti jonkun thainyrkkeilymestaruuden pääosin sen ansiosta että oli lukenut säännöt todella tarkkaan ja poiminut kaikki porsaanreijät ja venyttänyt niitä äärimmilleen. Itse ihannoin tällaista elämän suhtautumistapaa, koska se vaatii aivojen käyttämistä ja luovuutta, luoden uutta ja mielenkiintoista.

Jostain pulpahti mieleeni vanha kuvakirja jota minulle luettiin pienenä. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä mikä kirjan nimi on tai kuka päähenkilö on, mutta muistan kirjasta erään kohtauksen. Nokkela poika oli joutunut rangaistuksena maalaamaan jotain aitaa. Hän oli lopen kyllästynyt maalaamiseen. Kyseinen poika oli tunnettu kaikenlaisesta ihmeellisestä hässäköistä, joten hänen toimintansa herätti heti mielenkiintoa muissa kylän lapsissa. Eräs lapsista uskaltautui kysymään että mitä poika mahtoi puuhata. Nokella poika osaksi vitsillen kertoi maalavan seinää huvin vuoksi. Hän selitti utelijalle että tämä on todella hauskaa. Utelias kylän lapsi halusi ehdottomasti kokeilla, mutta nokkela poika kieltäytyi. Ympärille oli muodostunut lauma tilanteen seuraajia, joiden jo valmiiksi herännyt kiinnostus senkun yltyi. Tästä ovela poika saikin idean. Hän hankki muutaman pensselin lisää ja alkoi vuokrata niitä muille lapsille, jotta he pääsisivät maalaamaan. Kaikki olivat tyytyväisiä. Aidan omistaja sai jopa 2 ylimääräistä kerrosta maalia aitaansa.  Nokkelan pojan ei tarvinnut maalata aitaa ja hän sai vielä muistaaksen muutaman pennin ja kolme marmorikuulaa, sekä yden rikkinäisen leian, siitä että muut tekivät työn hänen puolestaan.

Jatkuva aivojen käyttäminen ja asioiden pohtiminen on todella hyvästä. Ongelma vaan on se että raha on jonkinlainen tabu. Esimerkiksi Inton treeneissä viime syksynä ja vielä tänäkin keväänä, aina kun ruvettiin puhumaan rahasta, tunnelma jäätyi. Tämä saattaa johtua siitä että meitä ei ole opetettu rahan konseptia tarpeeksi. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ettei rahasta kauheasti puhuta muille,  ei edes omille lapsilleen. Koulussakaan rahan käsitettä ei oteta tarpeeksi lähelle arkea, että siitä oikeaksti oppisi jotain hyödyllistä. Tähän puhumattomuuteen liittyy varmasti asioita kuten häpeä ja pelko että muut olisivat kateellisia. Uskon että tämä on iso osaa syytä, miksi treeneissä on niin vaikea puhua rahasta. On hyvin vaikea pyörittää liiketoimintaa, jos rahasta ei voida puhua avoimesti. Moni oivellinen mahdollisuus oppia jotain mahdollisuuksista, saattaa mennä ohi suun, koska aihe on tabu. Olisi hyvä jos pystyttäisiin avaurumaan ja käyttämään yhdessä ajattelun taitoa. Jokainen on varmasti oppinut jotain rahasta elämänsä aikana. Hyvällä tuurilla todella erilaisia asioita. Mitä jos nämä asiat tuotaisiin yhteen, voitaisiin oppia jotain todella hyödyllistä, siitä miten varojaan voi kerryttää.

Vaurastumisen salaisuus on kijran mukaan siinä että tuloja tulee yksinkertaisesti enemmän, kuin menoja. Tähän vielä ynnätään se että vaurastumisen edellytys on se että sijoittaa johonkin mikä tuottaa tuloja. Sijoittaminen kevyellä mittakaavalla on minulle jo tuttua. Vanhempani ovat karuttaneet minulle säästöjä sioitusalkkuihin. Osa lahjarahoista, mitä olen elämäni aikana saanut, on sioitettu rahastosalkkuihin. Saamieni lahjojen arvo on yli tuplasti alkuperäisen verran. Minulla ei nytten ole mitään muuta kovin hyvää liikeideaa mikä lähtisi tuottamaan rahaa, jos siihen sijoittaisi, joten ajattelin soveltaa sioitusalkkuihin sijoittamista. Mietin että pistän osan töistä tienaamistani rahoista kasvamaan korkoa. Mutta sain vielä loistavemman ajatuksen erään keskustelun jälkeen, jota kävimme Henyn kanssa lounastauolla.

Keskustelimme opintolainasta. Heny kertoi minulle että opintolaina on oikeasti melko kannattava. Yli 3000€ ylittävästä osuudesta saa 30% verohelpotuksen opintojen loputtua, mikäli valmistuu ajallaan. Tunnetumpi fakta opintolainasta on että se on edullinen. Aivoissani alkoi tapahtumaan, solut poukkoilivat ja törmäsivät toisiinsa, sain idean. Miksen sijoittaisi opintolainojani, johonkin melko turvalliseen sioitusalkkuun. kasvava korko on näissä salkuissa yleensä melkolailla isompi kuin lainan korko, ja jos tähän vielä yhdistää noin 2000€ verohelpotuksen niin kyllä kannattaa. Pidän kuitenkin mielessäni että sijoittamisessa on aina riskinsä.

Mitä jos häviän rahani? Ensinnäkin kyseiseesä suunnitelmassa ei ole kovin suurta riskiä, mutta odotettavat tuototkaan eivät ole mitään päätä huimaavia. Kyse on kuitenkin kokeilemisesta. Mikäli saan jonkun paremman idean mihin sijoittamalla voisin tienata enemmän rahaa, ovat varani melko helposti lunastettavissa. Toiseksi, jos häviän olen ainakin oppinut jotain rahan arvoista. Rahe ai ole ainoa pääoma mitä voi omata.  Rahaakin tärkeämpää on se mitä on elämänsä aikana oppinut ja minkälaisia verkostoja ympärillään on. Näiden kahden asian lisäksi yritteliäs asenne kyllä turvaa sen että pohjamudista noustaan jos tarve vaatii.

Perimmäinen sanoma kirjassa oli hyvin Tiimiakatemiamainen. Pitää ryhtyä tuumasta toimeen. Potenttiaali ja älykkyys menee aivan hukkaan, jos ei ole rohkeutta hyökätä tilaisuuden tullessa. Vaikka romahtaisi ei romahdus ole niin paha kuin oletetaan, kyllä siitä selviää hengissä.  Ilman rahaakin pystyy elämään. Ei ehkä samalla tavalla, kuin 1000€ kuukausittaisilla osaketuotoilla 3600€ palkan päälle. Eläämään kumminkin pystyy ja paskasta noustaan aina. Putoamisen pelossa ei kannata jättää hyppäämättä. Toiminta kehittää taloudellista älykkyyttä tehokkaimmin.

 

John Blåfield
Pääomasijoittaja
Ideaosuuskunta Into
john(a)ideainto.fi

Tagit: , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!