Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sir Alex ja valmentaminen

Kirjoitettu 30.11.14
Esseen kirjoittaja: Timo Perttunen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Alex Ferguson - Omaelämänkerta
Kirjan kirjoittaja: Ferguson, Alex
Kategoriat: 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet, 5.1. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Alex Ferguson – Omaelämäkerta

 

“Maailmassa ei ole menestyksen salaisuutta, tärkeintä on kova työnteko.

Vaikein tie on ainoa tie” – Sir Alex


Sir Alex Ferguson

 

Kerrottakoon aluksi kuka tämä Alex Ferguson oikeastaan on. Hän on mies, jota pidetään brittijalkapallon kautta aikojen suurimpana managerina. Mies joka on saanut arvonimen Sir, jalkapallosaavutuksistaan. Mies joka on luotsannut joukkueen nimeltä Manchester Unitedin 13 Valioliigan mestaruuteen ja kahteen Mestareiden liigan voittoon. Mies jonka valmentajanura kesti yli 30 vuotta päättyen eläkkeelle jäämiseen vuonna 2013 jolloin hän oli 71-vuotias. Tämä sama mies saapui ensimmäistä kertaa Suomeen lokakuussa 2014 ja piti puheen arvostetussa Nordic Business Forumissa.

 

Ennen upeaa uraa ManU:ssa, Sir Alex toimi valmentajana skotlantilaisen Aberdeenin peräsimessä. Tätä ennen hänellä oli myös ura jalkapalloilijana ja pubin pitäjänä.

 

Jo alkuteksteissä huomaa miten tärkeää Sir Alexille on arvostus ja luottamus. Ei kuitenkaan pelkästään oma arvostus, vaan nimenomaan miten hän arvosti ja luotti muihin ihmisiin. Heti alkutekstissä hän listaa yli 20 nimeä ja kiittää kaikkia siitä että he tekivät hänen uransa mahdolliseksi. Näissä sanoissa paistaa aito rakkaus, arvostus ja luottamus näitä kaikkia ihmisiä kohtaan. Tekstissä mainitaan niin perhe, ystävät, seuranjohto, pelaajat ja muut sivuhenkilöt kuten siivoajat yms.

Sananen itse kirjasta

 

Sananen itse kirjasta. Kirjan nimi on OMAELÄMÄNKERTA, mutta todellisuudessa tässä 401-sivuisessa kirjassa Sir Alex kertoo kaikista muista ihmisistä enemmän kuin omasta itsestään. En tiedä yrittikö hän viestiä tällä jotain sellaista kuten: “Ympärilläsi olevat ihmiset tekevät sinusta sen mikä sinä olet tänä päivänä.” vai oliko hänen mielestään vaan mielenkiintoisempaa kirjoittaa kaikista ihmisistä kenen kanssaan hän oli tekemisissä, mieluummin kuin omasta itsestään. Tämä on vain minun johtopäätös asiasta, kun taas suomentaja Jere Saarainen on sitä mieltä, että Sir Alex puhuu kirjassa psykologiasta ja taktiikoista mielenkiintoisemmin kuin kukaan muu aikaisemmin.

 

Vaikka olen suuri jalkapallonystävä ja kunnioitan syvästi Sir Alex Fergusonia ja hänen uraansa, niin kirja oli minulle pettymys. Kirja sopii mielestäni hyvin valmentajalle tai johtajalle jolla on iso ryhmä johdettavana. Kirja kertoo millaisia vaikeita päätöksiä Sir Alex on uransa aikana joutunut tekemään, mutta se ei juurikaan inspiroi tarttumaan johtamishaasteeseen tai harjoittelemaan 110%:sti. Kirja kertoo siitä että johtajalta vaaditaan auktoriteettia ja jos joku uhkaa tätä auktoriteettia, niin silloin tämä uhkaaja on eliminoitava tavalla tai toisella.

 

“Kun manageri kadottaa auktoriteettinsa, seura lakkaa olemasta. Silloin pelaajat pyörittävät sitä ja siitä ongelmat alkavat”


Tämän lauseen luettuani, minä niin ymmärrän Timo Lehtosen hermostumista eräissä treeneissä jolloin hän kadotti auktoriteettinsa totaalisesti ja treenejä pyöritimmekin me kapinalliset. Nämä treenit olivat lokakuun alussa, jolloin toimimme väärin valmentajaamme kohtaan, mutta onneksi tästäkin väliepisodista selvittiin. Toisin kävi kuitenkin kaikkien tietämän David Beckhamin ja Sir Alexin välillä. Beckhamista tuli Fergusonille ns. uhka, kovan auktoriteettinsa ja kapinallisen luonteensa takia. Tämä on yksi syistä miksi David ei pelannut pidempään ManU:ssa vaan siirtyi Espanjan viheriöille. Vaikkakin Sir Alex tiesi että David oli yksi hänen suurimmista kultakimpaleistaan, sillä olihan hän ManU:n oma kasvatti ja joukkueen kovakuntoisin pelaaja. Joukkueessa kaikki ovat kuitenkin samanarvoisia, ketään ei tule nostaa jalustalle. Jos joku nousee jalustalle niin virtsa virtaa päähän ja tiimipelaaminen romuttuu. Tässä on syyt miksi Fergusonille tuli lopun viimein kiire myydä David ulkomaille.

 

Omista päätöksistä on pidettävä kiinni loppuun asti vaikkakaan ne eivät aina olisi oikeita. Ferguson sanookin kirjassa:

 

“Elämässä täytyy osata pitää puolensa. Ei ole muuta vaihtoehtoa.”


Toki Sir Alex kuunteli myös muita ihmisiä eikä pelkästään päättänyt kaikesta itse, mutta jos hän oli jotain mieltä asiasta, sen saivat kaikki muut myös varmasti kuulla ja hän sai miltei aina tahtonsa läpi, keinolla tai toisella. Ferguson teki myös virheitä, joista hän muutamia myöntääkin kirjassa. Hän ei ole mielellään myönnä mokanneensa, mutta myytyään erään pelaajan (Jaap Stam) hän ruoski itseään huonosta kaupasta monta vuotta kaupan teon jälkeenkin.

 

Pelaajat vertauskuvina

 

Ferguson kertoo kirjassa enemmän omista pelaajistaan ja heidän vaihtuvuudesta kuin omasta itsestään. Tiimiakatemialla tätä samaa asiaa voi peilata siihen kuinka neloset väistyvät ja pinkut tulevat. Vaikka nykyiset neloset ovatkin tiimiakatemian parhaimmistoa monessakin asiassa, niin mielestäni uusissa pinkuissa on sitä jotain (uutta?). Halusin viimevuona kovasti päästä VTL:ksi ja toisinaan olen harmitellutkin sitä etten päässyt niihin hommiin. Uskon kuitenkin että Ulla ja muut valmentajat ovat tehneet siinä fiksun päätöksen, etteivät ottaneet minua siihen hommaan. Toivottavasti nykyiset VTL:t pystyvät opastamaan pinkut ja koko tiimiakatemian uusille urille, kohti kovempia ja isompia juttuja.

 

Yksi kirjan opeista oli se että, on aina hyvä pitää monta rautaa tulessa, jos yksi epäonnistuu niin aina on olemassa suunnitelma B.

Ferguson puhuu tässä tapauksessa pelaajahankinnasta. Jos yhden pelaajan hankkiminen jostain syystä epäonnistuu, niin pitää olla olemassa heti toinen vaihtoehto.

Minun tapauksessa tämä tarkoittaa esimerkiksi 24H asiakkaisiin liittyen. Jos jo sovittu kauppa peruuntuu niin on aina olemassa suunnitelma B. Tätä olenkin noudattanut ja meidän myynti tiimi hommasikin loistavasti jokaista 24H asiakasta kohden yhden ylimääräisen asiakkaan, joka on niin sanottu suunnitelma B.

 

Kirjassa Ferguson omisti kuusi nimikkokappaletta kuudelle omalle pelaajalleen kokonaan. Hän kertoo tarkemmin näissä kappaleissa kunkin pelaajan ominaisuuksista ja loppupeleissä kaikissa kappaleissa hän kertoo minkälaisiin välikohtauksiin hän on kyseisen kappaleen pelaajan kanssa joutunut. Uran aikana Ferguson on ollut riidoissa tavalla tai toisella miltei jokaisen ManU:a edustaneen pelaajan kanssa ja joidenkin kanssa hän on riidoissa vieläkin. On uskomatonta miten paljon valmentaja tietää pelaajistaan ja miten tarkkaan hän seuraa tämän otteita. Ferguson nimittäin osaa kertoa omien pelaajien heikkoudet ja vahvuudet uskomattoman pikkutarkasti ja lisäksi hän osaa arvostaa jokaisessa pelaajassa jotain tiettyä ominaisuutta mitä muista pelaajista ei löydy.

 

Yksi hänen kantavista voimista ManU:ssa oli aikanaan Roy Keane. Roy oli erittäin temperamenttinen ja suorasanainen henkilö. Jos harjoituksissa tai pelissä joku ei antanut kaikkeaan, Roy oli heti tämän niskassa. Ferguson arvosti Keanea sen takia että juurikin sellaisia persoonia ManU tarvitsi, vahvoja persoonia jotka ovat auttaneet joukkuetta löytämänään oikean suunnan. Toisin sanoen esimerkiksi kun tiimiyrityksessä jäädään vellomaan paikoillemme ja kukaan ei ota johtajuutta, silloin tarvitsemme Roy Keanen tapaisia persoonia. Henkilöitä joilla on vahva auktoriteetti ja jotka pystyvät sanomaan suorasanaisesti mitä mieltä ovat asiasta ja mitä meidän kaikkien tulisi nyt tehdä. Henkilön joka ohjaa meidät pois kaivosta vaikkakaan ei suoraan ylöspäin, mutta ainakin johonkin suuntaan.

 

“En aina pidä siitä, mitä minulle kerrotaan, mutta suorapuheisuus on ainut oikea tapa toimia!”

 

On ensisijaisen tärkeää että kerrotaan pelaajille totuus: “Tuo oli täyttä paskaa!”, jonka jälkeen lisäys: “Sinun tasoisellesi pelaajalle.”. Ferguson on ollut aina sitä mieltä että ihmisille pitää antaa kovaa kritiikkiä, jotta se kolahtaa. Kritiikkiä täytyy kuitenkin tasapainottaa rohkaisevilla sanoilla, jotta ihmiset eivät masennu ja mene kuoreensa piiloon, koska sieltä ulos tuleminen on vaikeaa.

 

Managerin auktoriteetti uhataan jatkuvasti ja aina joukossa on joku joka luulee olevansa huoneen fiksuin ihminen. Tämän takia managerin täytyy tuntea faktat jokaisesta asiasta mitä käsitellään erinomaisesti, sillä jos pelaajat eivät enää luota managerin ymmärrykseen he eivät myöskään luota tämän kykyihin vaan pitävät tätä “höperönä”. Tämä tunne on varmasti rakkaalle valmentajallemme tuttu tunne, mutta loppupeleissä nämä kiistat meidän tiimiyrityksessämme ovat todelle pieniä.

Olen kuitenkin huomannut ja olen itsekin ollut syypää siihen että olemme tiimiakatemialla kyseenalaistaneet aika paljon valmentajiemme auktoriteettia. Loputon syyttely tiimiyrittäjät vs. valmentajat ja valmentajat vs. tiimiyrittäjät ei ole kuitenkaan mielestäni tähän päivään mennessä tuottanut mitään onnistumista vaan päinvastoin. Noina hetkinä jolloin olemme eripuolilla, tiimiakatemia junnaa paikoillaan. Molempien osapuolten pitäisi osata tällaisessa tilanteessa olla nöyrä ja tulla puolitiehen vastaan, jolloin me kaikki pääsemme taas eteenpäin! Sillä loppupeleissä jokainen joukkue, jokainen tiimi heijastaa managerinsa tai valmentajansa luonnetta. Olettehan te itsekin nähneet millaisia tiimejä Lehtonen on valmentanut 😉

 

Ps. Jos kävit NBF:ssä ja olit pettynyt Sir Alex Fergusonin esitykseen, niin älä lakaise kuitenkaan tätä kirjaa heti sivuun. Mielestäni Sir Alexin omaelämänkerta kertoo kuitenkin monia hyödyllisiä vinkkejä valmentamiseen, mikäli sinulle moiseen on kiinnostusta!

 

Timo Perttunen

Mittava Innovations

tipi@mittava.fi

 

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!