Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

SISU

Kirjoitettu 14.12.18
Esseen kirjoittaja: Riku Kylä
Kirjapisteet: 2
Kirja: SISU
Kirjan kirjoittaja: Sonja Strömsholm, Emilia Lahti, Lauri Järvilehto, Meeri Koutaniemi
Kategoriat: 1. Oppiminen

SISU, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Sisu. Se on se sana, jolla suomalaisia kuvataan maailmalla ja mistä meidät tunnetaan. Kirjassa on paljon henkilötarinoita, joista nautin kovasti. Etenkin nautin Miki Kuusen tarinasta, koska se keskittyy paljon Slushiin, jonka kanssa olen ollut itsekin paljon tekemisissä ja siksi se on niin samaistuttava.

Samaistuttavuutta lisää se, että koen olevani Mikin kanssa aika samanhenkinen. Nuori kundi, jolla on paljon innokkuutta menestyä ja palo tehdä isoja asioita. En tiedä miten ne tehdään, mutta kunhan pysyn liikkeessä niin luotan että asiat menevät parhaiten päin. Niin on ainakin mennyt tähän asti. Menen tapahtumaan, josta olen kiinnostunut ja tapahtuman jälkeen kysyn, että miten tähän hommaan pääsee mukaan. Useimmiten jotain hommaa pääsee tekemään. Näin kävi myös Mikille, kun hän meni ensimmäiseni korkeakouluvuotenaan Aaltoes:n tapahtumaan. Hän vain kysyi, että miten pääsee mukaan. Hän pääsi kantamaan tuoleja.

Tuolta ajalta Miki mainitsee yhdeksi tärkeimmäksi hahmoksi Kristo Ovaskan, joka oli tehnyt paljon enemmän asioita kuin Miki ja tuki häntä kaikessa. Minulle tämä hahmo on ollut Joonas Linkola, joka on menestynyt minua paremmin, mutta on aina valmis auttamaan ja ohjeistamaan, kun tarvitsen apua. Kirjassa tästä käytetään paying it forward -termiä. Tällaista toimintamallia pyrin itsekin toteuttamaan, jos vain pystyn. Muiden auttaminen ei ole minulta pois, vaikka se kuluttaa aikaani niin onhan se hyvää PR-toimintaa ja muiden auttaminen antaa hyvän mielen. Ehkä jonain päivänä henkilöt, joita olen auttanut voivat auttaa minua.

Miki puhuu paljon ekosysteemistä, puhuessaan ihmisistä joiden kanssa on toteuttanut projektejaan. Ihmiset muodostavat toisiaan tukevan yhteisön, jossa jokainen täydentää toista. Joku osaa järjestää tapahtuman, joku osaa taltioida sen, jollakin saattaa olla joku tuttu, joka osaa toteuttaa tapahtumaan huikean valoshown. Menestymisessä on kyse oikeiden ihmisten löytämisestä ympärilleen. Harva tässä maailmassa on menestynyt yksin ilman kenenkään muun apua. Miki löysi oikeat ihmiset. Niin olen mielestäni löytänyt minäkin ja ekosysteemini vain laajenee ja laajenee.

Kuitenkin koviten Mikin tarinassa minuun iski kohta, jossa Miki soitti Peter Vesterbackalle kertoakseen, että he eivät aiokkaan toteuttaa Slushia tänä vuonna, koska heillä oli liikaa haasteita. Hän ei ollut pystynyt kertoa sitä Vesterbackalle, koska haasteista kertoessaan Vesterbacka oli vain kuitannut ne ”kyllä kaikki järjestyy” -meiningillä ja laittanut luurin kiinni. Tämän jälkeen Miki oli pyytänyt Ilkka Paanasta puhumaan Slushiin, johon Ilkka vastasi että ”Totta kai. Tarvitsetko sä apua?” Se kysymys oli valtava tekijä, sillä apua Miki tarvitsi. Tässä heräsin itse miettimään, kuinka pienillä sanoilla ja teoilla voi oikeasti pelastaa toisen päivän, viikon, kuukauden tai jopa vuoden. Olisiko itsellänikin peiliin katsomisen paikka? Voisin vaikka haastaa itseni kysymään päivittäin vähintään yhdeltä ihmiseltä, että voinko auttaa jotenkin. En tee tällaista ikinä, paitsi tietenkin Mööpelissä myyjänä ollessani.

Mikin tarinassa näen paljon yhteyksiä myös nykyiseen tiimiyritykseemme Dynaan. Meitä on joukko nälkäisiä nuoria, jotka haluavat puhaltaa yhteen hiileen ja tehdä juttuja. Olemme valmiita panostamaan tekemiseemme ja haluamme saavuttaa elämässä jotain suurta. Meillä on sisua.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!