Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin kirjan sopeutumattomat, sillä ajattelin sen herättävän ajatuksia omasta tekemisestä ja olemisesta, sillä tuntuu, että en vieläkään tiedä, mikä minusta tulee sitten isona. Kirja on ollut lukulistallani jo tovin ja paristi sen olen myös lainannut, mutta jostain syystä lukeminen on vain jäänyt. Kenties nyt kun poikkeusaika yllätti ja on ajanut oman olon ajoittain hyvinkin epämukavaksi tulevan suhteen, tämä kirja oli hyvä valinta. Akatemiaa on omalta osaltani noin vuosi jäljellä ja suunnitelmat tulevasta ovat melko kaukaisia ja sitä ei oikein halua edes ajatella. En tiedä mitä siellä on, mutta toivottavasti tuleva vuosi antaa mahdollisuuden lähteä sitä rohkeasti etsimään!

Kirjassa puhuttiin paljon intohimoista ja unelmista ja kuinka niistä voi tehdä oman juttunsa työkseen. Tämä laittoi heti ajattelemaan, että helvetti, enhän edes tiedä, mitä unelmani ovat, saatikka että olenko sitten menossa edes niitä kohti. En ole pitkään aikaan miettinyt, mitä unelmani ovat. Olen kyllä huomannut, että asiakaspalvelutyö on kivaa ja nautin siitä, mutta en tiedä, teenkö sitä niin intohimoisesti vai johtuuko se siitä, että en ole päässyt tekemään sitä itseäni ja omaa juttuani varten, kenties..? Viime kesänä huomasin myös sen kun olin käytännössä palkkatöissä, vaikka tiimin kautta toiminkin, että en halua olla toiselle töissä. Haluan tehdä, kokea ja päättää itse mitä tehdään, eikä joutua aina kysymään joltain muulta. Haluan olla itseni pomo tai tehdä työtä omassa jutussa yhdessä hyvä porukan kanssa. Vielä en osaa sanoa, mikä se omajuttu on, mutta oma sen on oltava.

Tästä hyvä esimerkki on tulevan kesän projekti matkailukohde Luhankaan. Hyppäsin mukaan projektiryhmään, sillä matkailu ja ravitsemusala on aina kiinnostanut itseäni ja tämän projektin myötä pääsen sitä myös toteuttamaan. Hommassa saamme myös suunnitella melkein täysin vapaasti projektiryhmän kanssa, mitä siellä tulee tapahtumaan ja miltä se tulee näyttämään. Projekti on myös niin laaja, että sitä pääsee tekemään jo heti vuoden vaihteen jälkeen ja siinä pääseekin soveltamaan kaikkea osaamaansa tietopääomaa ja paljon tulee vielä selvitettävää asiaa. Haaste tuntuu jopa niin isolta, että sitä ei osaa vielä edes jännittää, mutta ehkä kun pääsee työntouhuun, niin tekemisen palo syntyy sitä kautta! Projekti on siinä mielessä myös innostava, että se kestää parhaillaan useamman vuoden, eli pääsee itse kehittämään niin paikkaa kuin myös itseään ja projektitiimiä.

Tällaiset matkailuprojektit ei ole kenties niitä akatemian yleisimpiä juttuja, eikä näin pitkiäkään projekteja ole kovin montaa menossa. Se, että muutenki nolen kiinnostunut tästä alasta niin paljon, luo ehkä sitä tunnetta minkä takia on vaikea löytää mieluisaa tekemistä, sillä ei tiedä ihmisiä , keitä muita se kiinnostaa. Lisäksi itse sytyn niistä projekteista, joissa liikevaihdot ovat isoja ja madollinen voittokin voi olla iso sitä myötä. Olen myös sen verta ujo, että en uskalla vain lähteä tämmöisiin mukaan tai saatikka lähteä sellaisia itse kehittämään. Mutta tässä aukeaa nyt mahdollisuus sellaiseen ja niitä oikeita ja samalla tavalla ajattelevia ihmisiäkin on siihen löytynyt!

Kun mietin, mikä muu itseäni on tähän mennessä kiinnostanut, on ollut erilaiset tapahtumat ja sellaiset hommat, jossa saa olla tekemissä ihmisten kanssa. Koen myös tähän mennessä, että olen saanut kulkea erilaisen, minunlaisen, akatemiamatkan. Olen päässyt tutoroimaan ja sitä myötä vuokratiimiliideriksi. Halusin päästä mukaan opiskelijahallitukseen ja pääsin mukaan myös sinne, kahtena vuotena ja saanut verkostoa sitä kautta ja tutustunut uusiin ihmisiin. Olen päässyt mukaan hyviin projekteihin ja suunnittelemaan myös mieluisia juttuja, ja nyt lopulta alkanut myös ehkä hahmottamaan suuntaviivoja tulevaisuuteen. Olen myös  miettinyt monesti, onko akatemia minulle se oikea paikka ja lopulta päädyn aina siihen tulokseen, että tämä on juuri se oikea paikka. Se kasvattaa ja opettaa, joten vaikka olo tuntuu välillä itsestä sopeutumattomalta, niin loppujen lopuksi akatemia on juuri sopiva paikka myös minulle. On hyvä joutua välillä pakosta epämukavuusalueelle, sillä se kasvattaa ja auttaa löytämään niitä hyviä juttuja!

Palautetreeneissä hyvää palautetta myös siitä, että olen kasvanut huimasti syksyn aikana ja kevään/syksyn haasteet on taltutettu. Kirjassa puhuttiin myös siitä, kuinka täytyy mennä epämukavuusalueelle, jotta voi kokea mukavuusalueen. Tähän olen tietoisesti ja tiedostamattakin pyrkinyt, kun olen ottanut itselleni johtajuushaasteen talouspäällikkönä ja samalla nappasin kyseisen pestin Konkurssin puolelta. Taloudesta ei paljoa ole tietoa etukäteen, joten tuleva vuosi tulee olemaan opin vuosi ja varmasti monet kerrat ollaan siellä epämukavuusalueella!

Kirjassa puhuttiin myös negatiivisuudesta ja siitä, kuinka se voi viedä energian tekemisestä. Itse huomasin tämän alkusyksyllä, en niinkään ehkä täysin negatiivisuutena vaan haasteina ja epäilynä itseä kohtaan, joka taas aiheutti itselle negatiivisuutta. Syksy oli haastavaa, kun ei meinannut millään löytää/keksiä sitä omaa juttua tai projektia, mitä lähteä tekemään. Mutta kun tästäkin alkoi puhua ääneen ja siitä, mitä haluaa mahdollisesti tehdä, niin kas kummaa sitä olikin jo parissa projektissa mukana. Negatiivisuus itseä kohtaan ja stressi tekemättömyydestä väheni ja tekeminen ja kalenterin täyttäminen alkoi tuntua taas oikein mukavalta!

Vaikka en tämän lukukokemuksen jälkeen vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona, niin ainakin nyt tiedän, että on ihan täysin ok haluta tehdä eri juttuja kuin suurin osa ja lähteä tekemään nitä sitten rohkeasti ja haastamaan itseään. Tuleva vuosi tulee varmasti olemaan opettavainen, sitä en epäile yhtään, mutta toivon myös, että se tulee olemaan tämän akatemiakokemuksen huippuvuosi, kohti huipputiimiä, täynnä 12 huippupersoonaa! <3

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!