Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Slashin elämänkerta

Kirjoitettu 14.12.18
Esseen kirjoittaja: Annemari Autio
Kirjapisteet: 1
Kirja: Slash
Kirjan kirjoittaja: Anthony Bozza
Kategoriat: 1. Oppiminen, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tämä kirja valikoitui luettavakseni poikaystäväni kirjahyllystä. Hänen yksi idolinsa on Slash ja halusin ottaa selvää tuon suuren idolin elämästä. Pidän itsekin Guns ’N’ Rosesin musiikista ja elämänkertoja on todella mielenkiintoista lukea. Slash, eli Saul Hudson, on tunnettu Guns ’N’ Rosesin sekä Velvet Revolverin kitaristina. Hän avaa kirjassaan näiden bändien syntytarinoita keskittyen ensimmäiseen ja myös sen hajoamiseen.

Slashilla on aidon rehellinen ote kirjoituksessaan eikä hän häpeile kertoa syvimpiä salaisuuksiaan. Hän aloittaa kertomalla, mistä intohimo soittamiseen syttyi. Hän kuvailee, että saadessaan vanhan mummonsa kitaran käteensä, hän rakastui soittamiseen saman tien ja se tuntui puuttuvalta palalta hänen elämästään. Samaistun tähän, musiikki ja erityisesti laulaminen aiheuttaa itselleni juuri vastaavanlaisen reaktion, ja kerran kun on päässyt sen makuun, ei sitä ilman voi olla. Tulee olo, että on etuoikeutettu, kun on löytänyt itselleen tällaisen asian.

Slashin elämään mahtui paljon kommelluksia, huumeita ja viinaa. Heidän menestyksensä Guns ’n’ roses bändinä oli aivan räjähdysmäistä ja tuon kaiken käsittelemiseen Slash ilmeisesti tarvitsi suuren määrän päihteitä. Hän on onnekas ollessaan vielä hengissä kaiken kokemansa jälkeen ja toteaa sen itsekin. Minulla on itselläni täysin nollatoleranssi huumeita kohtaan enkä arvosta sellaista ollenkaan. Onneksi on muitakin tapoja nousta kuuluisuuteen ja menestyä kuin huumeet.

Oli erittäin mielenkiintoista kuulla maailmankuulun bändin syntytarina. Pienestä hekin ovat lähteneet liikkeelle, joka alkoi kaikkien jäsenten intohimosta musiikkiin. He ovat kasanneet itselleen sopivan tiimin ja lähteneet kovan harjoittelun kautta kohti huippu bändiä ja on mukaan mahtunut hitusen tuuriakin. Heillä oli kuitenkin omat vahvat sisäiset ongelmansa, joista en ollut koskaan kuullut, esimerkiksi heidän laulajansa Axel Rose ei välttämättä ilmestynyt keikkapaikalle ollenkaan tai oli monta tuntia myöhässä. Tällainen käytös on varmasti ollut hermoja raastavaa ja itsellä ainakin leikkaisi käpy saman tien kiinni. Laulajalla ja Slashilla on ollut melkoisesti skismaa ja vihaa heidän välillään, mutta silti Slash ei ala haukkumaan laulajaa kirjassaan, mikä on mielestäni kunnioittavaa. Lopulta kaikki heidän bändinsä sisäiset ongelmansa aiheuttivat heidän eroamisen ja Slash vannoo ja sanoo, etteivät he enää ikinä, korostaen kovasti sanaa ikinä, aio palata yhteen ja soittaa jälleen alkuperäisenä Guns ’N’ Rosesina. Ei koskaan kannata sanoa ikinä, he ovat soittaneet yhdessä viime vuonna ja tehneet useita paluukiertueita. Tästä voi ainakin ottaa oppia, että kaiken voi antaa anteeksi ja jättää vanhat kaunat taakseen ja jatkaa jälleen yhdessä. Vaikka luulisi, ettei niin tule koskaan tapahtumaan.

 

Elämänkertojen lukeminen on omalla laillaan aina mieltä avaava kokemus. Se muistuttaa, että suuret julkkiksetkin ovat ihan tavallisia ihmisiä siinä missä me muutkin ja heilläkin on omat demoninsa, jota vastaan taistella. Siitä herää itselle kunnianhimo, että jos kerran hänkin niin miksen minäkin? Tuskin nyt sentään rock-staraksi, mutta jos nyt suuryrityksen omistajaksi onnistuisi oman tiensä rakentamaan.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!