Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Slow -elä hitaammin!

Kirjoitettu 20.05.17
Esseen kirjoittaja: Iiris Nokka
Kirjapisteet: 2
Kirja: Slow -elä hitaammin!
Kirjan kirjoittaja: Carl Honore
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Kun ei ehtisi tätäkään esseetä lukea loppuun asti. Hyödynkö siitä, että luen tämän? Eikö joku olisi jo voinut arvostella tämän, niin en ainakaan hukkaa aikaani.

Missä kaikessa säästät aikaasi? Itse olen niin tehokas multitaskaaja, että unohdan välillä puolet siitä mitä olinkaan tekemässä. Helposti sujuu samaan aikaan youtube -videoiden katsominen, meikkaaminen, syöminen ja somen selailu. Välillä tekisi mieli lähteä ennen pelin loppua korispelistä, ettei joudu vaan jonottamaan. Onko se kuitenkaan tarpeellista?

Oletko sinäkin multitaskaaja- (5)

Nykyään on muotia, että on kiire. Kalenteri on täynnä, ja jos se ei ole, niin se yritetään saada täyteen. Mua on ainakin hämmentänyt suuresti se, jos mun kalenteri on näyttänyt joku viikko tai päivä vähän tyhjältä. Ei kello 8-16 menoa koko ajan? Herranjestas, sehän pitää täyttää: onko jotain tapahtumia, tarviiko johonkin vapaaehtosia, oisko jotain mitä vois tehdä?

Ehkä huolestuttavin piirre omassa ajan säästämisessäni löytyy MARUlta, asiakaspalvelusta. En sentään ihan ääripäästä, mutta silti säästän aikaa asiakaspalvelusta: teen mieluummin uutiskirjettä, kuvaan vaatteita, teen instagram -postausta tai lajittelen Yo Zenin koruja. Miksi ihmeessä? Jollain tasolla olen aika ujo asiakaspalvelija, välillä asiakkaiden lähestyminen on kaikkea muuta kuin luontevaa. Sen lisäksi tuntuu, että työajan ulkopuolella tehdyt asiat vievät jotenkin ”ekstra-aikaa”, niitä kun ei ole merkitty kalenteriin samalla tavalla kuin työvuoroja. Onneksi tajusin tän jutun, sillä aion tietoisesti parantaa tätä mielen pinttymää nyt kesällä. Enkä ehkä ole tässä asiassa ainoa?

Kelloja on joka paikassa. Ne määräävät meidän elämää -tai ainakin jos siihen antaa mahdollisuuden. Tuli mieleen muutama juttu, jossa kello on sekoittanut ja sekoittaa varmaan vieläkin pään ihan kunnolla.

Olen havainnut, että voisin päästä töistä tai jostain tapahtumasta etuaikaan. Alan selailemaan aikaisempia busseja tai suunnittelemaan jotain minne kerkeäisin tämän pienen, irtoavan ajan puitteissa. On se vaan kumma, kun kalenteri ja oma päivä pitää vain suunnitella täyteen. No, jos olen suunnitellut ehtiväni aikaisempaan bussiin ja myöhästyn siitä, koen epäonnistuvani jotenkin? En toisaalta ymmärrä aivojani, koska ehdinhän silti hyvin ainakin seuraavaan, joka alkuperäisen suunnitelman mukaisesti toimii oikein hyvin.

Oletko sinäkin multitaskaaja- (1)

Aikaan ja kiireeseen tottuu. Se on vähän kuin ajaisi autoa: ensin ajetaan 50 km/h jossain sivuteillä, ja se vauhti tuntuu silloin ihan sopivalta. Kun siirrytään moottoritielle, 120 km/h tuntuu alussa tosi kovalta vauhdilta. Vähän sama, kun loman jälkeen siirrytään takaisin töihin. Kuitenkin 10 min ajon jälkeen 120 km/h vauhti tuntuu ihan sopivalta taas, työn määrään on totuttu. Ehkä siitäkin voisi vielä vähän nostaa työpanosta?

Varsinkin kun jotain tykkää tehdä tosi paljon, ajantaju tuntuu häviävän. ”Oma työ ei tunnu työltä”, ”Teen sitä mitä rakastan” ja sun muut sanonnat tuntuvat olevan yleisiä ainakin joidenkin yrittäjien keskuudessa. Voiko sellaista tilannetta ihan oikeesti olla, että työ ei tunnu työltä? Olenko vaan kateellinen ja kyyninen, vai miten en ihan ymmärrä? Kuulun Facebookin Naisyrittäjät, jossa usein monet hehkuttavat tekevänsä ”Unelmatyötä, jossa työ ei tunnu työltä”. Sitä työtä tehdään sitten ihan hirveesti, niin kuin yrittäjän kuuluu. Yrittäjä on kiireinen, se ei saa kunnollista palkkaa, tekee unelmistaan totta ja antaa aina kaikkensa, laittaa ittensä likoon. Onko edes muunlaisia yrittäjiä?

Oletko sinäkin multitaskaaja- (2)

Mun mielestä tollaista mielikuvaa yrittäjistä viljellään aika paljon. Eikä noista asioista osa ole varmastikaan vaan keksittyä, mutta onko muuta kuin näitä ääripää -yrittäjiä, jotka kituuttelevat minimipalkalla ja tekevät töitä 12 tuntia joka päivä? Kyllä niitä on ainakin yksi. En edes tajunnut, että mun iskähän on vähän toisenlainen yrittäjä. Sillä on aina tietty aika päivässä, jolloin tehdään töitä. Ja kyllä meidät on ihan hyvin saatu lapsetkin elätettyä. Ylitöitä tulee välillä tehtyä ja työasiat pyörivät mielessä joskus, eiköhän näin ole usealla palkallisellakin. Ja joo, yritystä on pyöritetty jo yli 20 vuotta. Jahas, sanoinkohan juuri ääneen sen miksi se työnteko on niin tasaista? Onhan tuota jo keretty aika kauan tekemään, opettelemaan ja oppimaan. Mutta tarviiko yrittäjyyteen ja työntekoon yleensäkin ponnahtaa burn outin kautta? Siinäpä vasta kysymys.

Kirjassa puhuttiin myös opiskelusta ja siitä, miten monilla tuntuu olevan kiire suorittaa tutkintoja ja jatkaa taas elämässä eteenpäin. Harvardin yliopiston dekaani (= Suomessa yliopiston tiedekunnan johtaja) Harry Lewis on kuitenkin sitä mieltä, ettei nopealla tahdilla voi oppia asioita niin nopeasti. Paremmin normaalin ajan opiskeleva opiskelija on tiedot ja taidot oppinut, kuin kahteen vuoteen nipistänyt. Samalla Lewis mainitsi sen, että opiskelija saa varmasti enemmän irti opiskeluajastaan, jos lähtee tekemään jotain opiskeluun liittyvää sen ohessa. Meillä ne voisivat olla esimerkiksi talon sisäiset pestit ja Rajakadun puolella oppilaskunnan edustajisto ja hallitus. Mutta kaikessa ei pidä olla mukana. Enemmän saa irti, jos on vain muutamassa jutussa mukana ihan kybällä.

Oletko sinäkin multitaskaaja- (3)

Niinhän se on, että olisi parempi olla vain muutamassa asiassa mukana täysillä. Mulla fokus taisi kadota aikalailla tuossa ensimmäisen ja toisenkin vuoden aikana. Olin mukana aika monessa, ilman varsinaista syytä. Ehkä se johtui siitä, etten tiennyt oikein mitä haluan tehdä ja ratkaisin sen sillä että tein aika paljon, aikalailla kaikkea. Enkä kyllä tiedä vieläkään mihin haluisin ehdottomasti panostaa ja kuulua, itsensä laatikoimista ja sen tarpeellisuutta pohdin vieläkin. Nyt kuitenkin ”pääsen” eroon muutamista jutuista, jolloin aikaa tulee lisää uusille asioille. Ehkä niistä uusista asioita olisi hyvä löytää joku tietty fokus, mihin pyrkiä. Samalla haluisin kuitenkin mennä fiiliksen mukaan ja luotta siihen, että teen oikeita asioita jos pidän niitä sillä hetkinä kivoina ja oikeina.

Mitä kaikkea voisikaan keksiä tämän iänikuisen kiireen vastapainoksi? Kirjassa tuotiin esille kaksi ihanaa vaihtoehtoa: neulominen ja taide/musiikki. Ne ovat joskus kuuluneet elämääni aika isossakin roolissa. Joskus.

Oletko sinäkin multitaskaaja- (4)

Neulominen jäi pois hiljattain lukiossa. Ensin tein lapasia ja villasukkia joululahjaksi ystävilleni ja perheellenikin. Sitten tein niitä enää perheelleni, sen jälkeen vain muutamalle perheenjäsenelle. Oli vain liian kiire tehdä jotain niinkin hidasta hommaa, joten tyydyin ostamaan jotain muuta tai tekemään jotain mitä saisi nopeammin valmiiksi. Kuten kirjassa kuitenkin sanotaan, neulomisessa tärkeintä ei ole se päämäärä. Sen kuitenkin helposti unohtaa, jos sille ei anna tilaisuutta. Uskallankohan yhä uhmata kiirettä ja nopeutta neulomalla?

Pianon soittoa olen harrastunut eskarista lähtien. Lukion kolmannelle luokalle asti se oli lähes viikottaista, kunnes lopetin musiikkiopistolla. Muutin Jyväskylään, enkä soittanut tai laulanut varmaan vuoteen. Sen jälkeen pikkuhiljaa, vaikka huomasinkinettei sormet olleet enää niin nopeat kuin ennen. Kirjassa pohditaan melko pitkäänkin sitä, miksi nykyään kappaleita soitetaan niin nopealla tempolla. Onko kiire välittynyt musiikkiinkin, vanhoihin teoksiin? Vai onko nopeus musiikissa yleensäkin nyt trendinä? No, ehkä tämä on vain aiheeseen liittyvää spekulointia.

Oletko sinäkin multitaskaaja- (6)

Mutta se on totta, että neulominen ja musiikki ovat takuulla kiireen tappajia. Ne vaativat aikaa ja musiikki ja taide luovuuttakin. Luovuus ei kuki kiireessä.

Iiris Nokka

https://tavotteenamia.wordpress.com/

Tagit: , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!