Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sopeutumattomat

Kirjoitettu 25.03.20
Esseen kirjoittaja: Petra Heikkinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Sopeutumattomat
Kirjan kirjoittaja: Joona Luostarinen ja Timo Hyväri
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 3.4. Uusia tuulia ja haasteita yrittämiseen, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Sopeutumattomat

Sopeutumattomat on toteutunut kahden alumnin toimesta vuonna 2017. Ajatusmaailmasta huomasi, että akatemialaiset usein ajattelevat asioista samansuuntaisesti. En nimittäin tiennyt, että kirja on akatemian alumnien kirjoittama, mutta aloin miettiä sitä mahdollisuutta heti kirjan alussa, ja pian kirjaa lukiessani tajusin, etten ollut ollut aivan hakoteillä.

Mitä oikeasti haluat elämässä? Tämä on kysymys, jota monet eivät itseltään koskaan kysy. Tämä kirja kysyy sinulta sen, ja monet muutkin syvälliset kysymykset, mitä ei tue ajateltua. Mielestäni niitä usein pidetään itsestään selvinä, vaikka ne ovat selviä varsin harvoille. Yhteiskunnalla on kyllä sinulle selkeä suunnitelma, se on eri asia, haluatko sinä sitä. Usein oletetaan, että totta kai. Niinkö? 9-5 siisti sisätyö, pari viikkoa lomaa vuodessa, auto, talo, ja vihdoin eläkkeelle 65-vuotiaana. Aah, silloin saa tehdä mitä haluaa. Siihen on kuitenkin 35 vuotta aikaa, jos olet 30 vuotias. Minun tapauksessani vielä 42 vuotta. Potentiaalisesti puolet elämästäni haluaisin todellakin tehdä jotain mistä nautin.

Tarina rapuämpäristä sai minut pysähtymään. Rapuämpärissä on rapuja. Jos joku rapu yrittää ulos sieltä, muut vetävät sen takaisin. Ämpärissä eletään yhtä todellisuutta. uidaan vaikka paskassa kunhan uidaan siellä yhdessä. Kärsitään mutta ainakin ollaan yhdessä. Jos yksi rapu lähtisi, se tarkoittaisi sitä, että muutkin voisivat sieltä lähteä. Tätä ei hyväksytä, ja ollaan mieluummin samassa ämpärissä, kunhan yhdessä. Onkin mielenkiintoista, miten tästä tarinasta tunnistaa yhteiskunnan ja samankaltaisuuteen pyrkimisen.

Tämän kirjan lukeminen pisti minut ajattelemaan paljon syvällisiä asioita. Huomasin jakavani jo ison osan ajattelumalleista, joka heijastui tekstiin sen kirjoittajilta. Olen sitä mieltä, että on ihmisiä, jotka eivät ole näitä asioita ajatelleet vielä yhtään, ja tämä kirja on heille varmasti vielä herättelevämpi kuin minulle, olen kuitenkin näitä asioita jo miettinyt jonkin verran. Mitä se kuitenkaan haittaa miettiä niitä vielä lisää. Siispä tein tehtävät, joita kirja sisälsikin runsaasti.

Ajattelu on erittäin suuri osa sitä, kuka olet. Ajatus- ja mielenmalleista on kirjoitettu syystäkin paljon. Koen että ajattelumalleja tulisi tiedostaa useammin, koska ajatukset, ja se tapa miten ajattelet asioista ylipäätään ovat suunnannäyttäjäsi. Miten ohjelmoit ajatuksesi, määrittää suuntasi elämässä. Ajatuksiaan kannattaa tietoisesti muokata haluamaansa suuntaan. Lukulistallani onkin kirjoja, kuten mindset, auttamassa minua kohti tätä päämäärää, selvyyttä ajatusten suunnasta.

Pelko on suuri este monilla ihmisillä, jotka haluaisivat tehdä jotain muuta kuin mitä tällä hetkellä tekevät. Joskus pelot ovat rationaalisia, ja joskus eivät. Niitä pitää osata analysoida ja lukea. Yrittäjyyteen ja oman polkunsa kulkemiseen liittyy paljon epävarmuutta ja pelkoa, ihan kaikilla. Epävarmuudensietokyvyn kehittäminen ja pelkojen rationaalinen analysointi ovat sellaisia asioita mihin sain tästä kirjasta oppeja. On monia projekteja, jotka voisivat olla aika suuressa mittakaavassa nyt, jos olisin uskaltanut ottaa ne ensimmäiset stepit asian suhteen. Ennen ensimmäisiä steppejä on hyvä analysoida projektin kannattavuutta, mutta seuraavaksi tarvitaan rohkeutta ottaa se seuraava askel. Jos projekti ei vaadi suunnattoman suuria riskejä, just do it! Kokeile, hommaa voi skaalata isommaksi kokeilun jälkeen, jos se lähtee lentoon. Menestymisen määritelmä ei myöskään ole se, että saat paljon rahaa, vaan se, että olet onnistunut jossain missä halusit onnistua.

Minusta tuntuu, että olen akatemian aikana kehittynyt paljon positiivisessa ajattelussa, ja harjoitan paljon paremmin ns. ’think big’ -ajattelua, mutta silti minusta tuntuu, että olen aivan alussa. Ehkä akatemialla opiskeleminen on saanut minut huomaamaan, miten alussa olenkaan kaiken tämän kanssa. Kun saa tietää jostain asiasta hieman enemmän, huomaa kuinka vähän itseasiassa tietääkään. Mutta tiedostamisesta se kaikki alkaa, joten eteenpäin vain.

On ollut aina unelmani elättää itseni tekemällä jotain mistä nautin. Olla yrittäjä, oma pomonsa, ilman sitä, että pitäisi miettiä elämäänsä ja aikataulujaan, lomiaankin, sen kautta onko se jollekin muulle ok, että menen lomalle. Haluan mieluummin päättää itse. Vaikka yrittäjyys vaatiikin paljon enemmän panostusta kuin joku tavallinen positio jossain toimistossa, akatemialla vietetty puolitoista vuotta on väläyttänyt minulle vähän sitä, miten palkitsevaa se voikaan olla.

Monet ajattelevat, ettei ole mahdollista aloittaa mitään, jos ei siitä jo tiedä huomattavasti. Tämä luulo sivuuttaa täysin kokemuksista ja kokeilemalla oppimisen. Tällehän yhteiskuntakin on rakennettu- sille, että kaikkea mitä tulisi tekemään, tulisi ensin opiskella. Yrittäjyys ei sovi siihen muottiin. Useimmat oletukset, joita yhteiskuntamme on pullollaan, kuten se että yliopistotutkinto haetaan ensin, jonka jälkeen mennään töihin. Siisti toimistohomma on kaikista halutuin työ, 9-5 työaika on normi, ja niin edelleen. Nämä oletukset ovat kaikki ikään kuin laatikossa, ja yrittäjyys laatikon ulkopuolella. Yhteiskunta tuottaa työvoimaa, mutta yrittäjäksi täytyy kasvaa itse.

Joko tavoittelet omia unelmiasi, tai autat jotain muuta tavoittelemaan heidän unelmiaan. Valitse kumpi.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!