Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Statuskiireen ja työnarkomanian selättämiseksi

Kirjoitettu 27.11.18
Esseen kirjoittaja: Oona Tynkkynen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Antisäätäjä – fiksun ajankäyttäjän opas
Kirjan kirjoittaja: Anna Perho
Kategoriat: 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Heti näin alkuun täytyy tehdä tunnustus. Lukiessani Anna Perhon Antisäätäjä – fiksun ajankäyttäjän opas -kirjaa tunnistin itseni tyypilliseksi statuskiireiseksi. Tuntuu, että minulla on ollut aina kiire. Kalenteri täytyy ahtaa tukkoon vain sen vuoksi, että voi sanoa, että kalenteri on täysi, ja että ”kiirettä pitää”. Jos kalenteri on väljä, on huono omatunto siitä, että on laiska tai tekee liian vähän.

Kulunut syksy näytti jatkuvat kiireen ja hommien haalimisen karun puolen; oma jaksaminen romahti. Se, jos mikä oli rankka paikka (ainakin tähän asti ikuiselle) perfektionistille ja työnarkomaanille.

Rehellisesti tarkastellen ei kalenterini täyteen tunkeminen ollut aina statuskysymys vaan monesti se liittyi myös tuohon edellä mainittuun työnarkomaniaan. En vain osannut olla ilman täyttä kalenteria. Ihminen osaa kuitenkin olla niin tyhmä, ettei hän näe, mitä on meneillään juuri nyt. Tilanteen järjettömyyteen havahtuu usein vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Anna Perho muistuttaa kirjassaan, että tauko on otettava, eikä odotettava, että tilanne on ihanteellinen. Ihanteellista tilannetta tauolle ei koskaan tule oli kyseessä sitten työpäivän välissä pidettävästä tauosta tai vaikka yrittäjän lomasta. Huomasin tämän omalla kohdallani, kun oli pakko pysähtyä. Tuntui, etten pysty jäämään pois töistä. Koko ajan oli olevinaan jotain menossa. Mutta kun oli pakon edessä jäätävä pois, ei maailma kaatunutkaan. Asiat hoituivat delekoimalla tai odottivat paluutani. Kokemus opetti sen, että taukoja on pidettävä niin pienessä kuin isossakin mittakaavassa. Ne vain täytyy ottaa itselleen eikä odottaa, että ne tulevat itsestään. (Työnarkomaniaan ja loppuunpalamiseen keskityin enemmän aiemmassa esseessäni Identiettikriisi, joten niistä ei sen enempää nyt.)

 

Ongelmista ratkaisuihin

Anna Perho korostaa kirjassaan Antisäätäjä – fiksun ajankäyttäjän opas, että mietimme liikaa ongelmiamme, kun meidän olisi järkevää keskittyä jo nyt toimiviin käytöntöihin sekä ratkaisuihin. Omalla kohdalla myönnän, että keskityn aivan liikaa negatiivisiin asioihin. On paljon helpompi vähätellä ja kritisoida itseään ja toimintaansa, kun kehua ja etisiä positiivisia asioita itsestään ja toiminnastaan. Pystyisin luettelemaan moninkertaisen määrän ongelmia omassa ajankäytössäni verrattuna ajankäytön toimiviin osa-alueisiin. Mutta yritän nyt keskittyä niihin, mitkä toimivat ja etsiä puutteellisiin kohtiin ratkaisuja.

Kalenterin käyttö. Käytän kalenteria menojeni, tapaamisteni ja tapahtumien merkitsemiseen – olen tehnyt niin jo vuosia. Välillä merkitsen myös päivän aikana hoidettavia asioita, kuten soitettavia puheluita. Olen aina tietoinen missä pitää olla ja monelta. Merkittyjen ”tehtävien” välissä olevan ajan käytän roikkuville asioille. Kehitysideana tähän on tapaamisten yms. pakollisten menojen väliin jäävän ajan suunnittelu tehtävien osalta. Esimerkiksi soitan kaksi puhelua paikkoihin x ja y klo 12 ja klo 14 välisten tapaamisten välissä sekä vastaan herra H:n sähköpostiin.

Nukkuminen. Rakastan nukkumista.a Vaikka tekisin kuinka tiukalla aikataululla töitäni, niin unistani en tingi. Kahdeksan tuntia on vähimmäisunimäärä, jonka saavutan lähes joka yö ja tästä aion pitää jatkossakin kiinni. Ilman unta olen kärttyisä ja epätehokas. Liian lyhyiden unien jälkeinen päivä valuu turhaan hukkaan väsymyksen takia. Lisäksi unettomuus aiheuttaa hirveitä itsesyytöksiä varsinkin heräämisen hetkellä. Pyrin myös laittamaan puhelimen kiinni klo 21-21:30, jotta se ei pääsisi häiritsemään yöunille valmistautumistani.

 

Sosiaalisen median mahti

Olen myös Anna Perhon kirjan myötä pyrkinyt vähentämään mobiililaitteiden käyttöä myös muutenkin, mikä ei todellakaan ole ollut helppoa. Sorrun vieläkin usein ”päättömään” sosiaalisen median selaamiseen, jonka kuvittelen rentouttavan, vaikka tosiasiassa jatkuva somessa ja mobiililaitteilla roikkuminen väsyttää entistä enemmän. Selailusta on tullut tapa, johon sortuu jatkuvasti uudelleen. Olen kokeillut sometonta elämää muutamaan otteeseen eri variaatioilla.

  • Kokonaan someton viikonloppu. Lopputulos: aikaa jäi hirmu paljon kaikkeen muuhun, eikä maailma kaatunut, vaikka en tykännytkään ystäväni uusimmasta Instagram-kuvasta. Vapauttavaa.
  • Kokonaan ilman puhelinta viikon ajan. Ihan aluksi puhelittomuus tuntui helpottavalta ja sitten alkoi ahdistamaan. Lopulta puhelittomuuteen tottui eikä puhelinta enää kaivannut. Kun puhelin oli taas (ehjänä) takaisin käsissäni, ei sitä jaksanutkaan enää räplätä samaan malliin. Ei huvittanut enää selata satoja uusia kuvia Instagramissa ja se tunne oli aika vapauttava. Toki tästä on nyt jo mennyt aikaa ja olen taas tipahtanut samaan someorjuuden kuoppaan.
  • Facebook vain tietokoneella. Poistin Facebookin puhelimesta kokonaan, sillä tiesin, että saisin silti tehtyä tarvittavat FB-sivustojen päivitykset tietokoneella ja toisaalta en jaksa roikkua Facebookissa tietokoneella. Facebookin selaamisesta puhelimella on tullut vain ärsyttävä ja aikaa vievä tapa. Tämän kokeilun jälkeen sorruin palaamaan takaisin ”Facebook puhelimessa” -aikaan, jonkun työtekosyyn nojalla, mutta nyt Facebook on taas saanut lähteä puhelimestani. I’m free again!

 

Kalenteri kuosiin

Anna Perhon Antisäätäjä tarjosi hirveän määrän oppeja ajankäytön optimointiin. Perhon opeista kalenterin ja ajankäytön suunnitteluun vein käytäntöön muun muassa seuraavia:

  • Suunnittele viikkosi etukäteen. Käytä 30min-2h aikaa kerran viikossa viikkosuunnitelman laatimiseen. Älä aikatauluta minuutilleen, vaan jätä yllättävien ”kriisien” ja to do-listojen purkamiselle ns. tyhjää aikaa. Suunnittelun pyrin tekemään mahdollisimman pitkälle jo perjantaina, jotta viikonloppuna jäisi aikaa työasioiden unohtamiseen. Ennen viikon alkua kuitenkin palaan tulevan viikon ohjelmaan ja valmistaudun siihen.
  • Merkitse kalenteriin missä teet ja milloin teet, jolloin töiden tekeminen sujuu paremmin. Kokeilin tätä roikkumaan jääneiden esseiden kanssa. Päätin mennä aamulla klo 10:30 Teeleidiin koneen ja kirjan kanssa ja missioni oli kirjoittaa essee valmiiksi. Tulos: istuin Teeleidissä kolme tuntia, join pannullisen teetä (ja herkkutelin) ja sain esseen tehdyksi. (En haluaisi myöntää, mutta essee oli roikkunut harteillani melkein kolme kuukautta, joten sen valmiiksi saaminen oli työvoitto…)
  • Tee vähemmän. Opettele löytämään tärkeät asiat turhista. Valitse tärkeät asiat, mihin keskityt ja laita kaikkesi niihin. Valitse ainoastaan 1-3 tärkeää tehtävää päivälle. Tämä on haastavaa, mutta seuraavaksi esittelemäni tekemisen nelikenttä auttaa tehtävien priorisoinnissa
  • Tekemisen nelikenttä. Tämän työkalun käyttö korostuu eniten kalenteriähkyssä. Kun ei tiedä, mitä tekisi ensimmäiseksi ja mistä karsisi. Ideana on jaotella tehtävät tärkeyden mukaan neljään kategoriaan:
    • P1 timantit (erittäin tärkeitä, mutta ei kiireellisiä)
    • P2 tulipalot (mahdollisesti tärkeitä, nopeaa reaktiota vaativat)
    • P3 touhuilu (ei kiireellisiä tai tärkeitä, mutta vaikuttavat sellaisilta)
    • P4 roska (eivät kiireellisiä tai tärkeitä, eivätkä tuo sinulle mitään hyötyä).
  • Opettele käyttämään sähköpostia tehokkaasti. Ihan liian monta tuntia työpäivistäni on mennyt turhaan sähköpostin kyttäämiseen. Sähköpostin tarkistaminen pari kertaa työpäivän aikana riittää vallanmainiosti, koska itsellenihän ei juuri sähköpostia edes tule…
  • Lopeta multitasking. Itselleni ehkä yksi vaikeimmista kehityksen kohteista. Ihminen kuvittelee olevansa sitä tehokkaampi, mitä useampaa asiaa hän tekee yhtä aikaa. Tämä on harhaluulo ja olen itsekin sortunut siihen. Tehokkuus tippuu työtehtävien lisääntyessä. Siksi pyrin keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Jos kirjoitan esseetä, kirjoitan esseetä enkä samalla laita kymmenelle tai edes yhdelle ihmiselle viestiä whatsappissa.

 

Työn ja vapaa-ajan tasapaino

Olen itse tuskaillut paljon työn ja vapaa-ajan tasapainon löytymisen kanssa. Tuntuu, että työskentelinpä missä tahansa, työt seuraavat minua aina kotiin, vaikka pyrkisinkin pitämään työt työpaikalla. Monesti työt täyttävät myös vapaa-aikaani osittain tai kokonaan ja välillä tuntuu, ettei tasapainoa meinaa löytää millään. Kirjassaan Anna Perho nostaa kuitenkin esille ajatuksen siitä, ettei tasapainoa välttämättä tarvitsekaan etsiä ja tavoitella. Tärkeämpää ja viisaampaa on hyvän ja tyydyttävän elämän tavoittelu. Ja tästä olen ainakin jossain määrin samaa mieltä. Ei tietty vapaa-ajan määrä takaa hyvää jaksamista, vaan mielekäs tekeminen. Omalla kohdalla pelkkä tv:n tuijottaminen tai vihanneksena makoilu kotona eivät auta vapaa-ajallani palautumisessa. Sen sijaan kaipaan mielekästä tekemistä palautuakseni. Joskus siis kirjapisteiden lukeminen tai mielekkään esseen kirjoittaminen (usko vain tämäkin on mahdollista) auttavat itseasiassa palautumaan paremmin, kuin pakkomielteinen ”vapaa-ajan vietto”. Jännä juttu, että tämänkin tajuamiseen meni aika pitkä tovi.

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!