Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Steve Jobs

Kirjoitettu 16.02.19
Esseen kirjoittaja: Petra Röppänen
Kirjapisteet: 4
Kirja: Steve Jobs
Kirjan kirjoittaja: Walter Isaacson
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tutkiskelen kirjahyllyäni eräänä marraskuisena keskiviikko iltana. Ajattelen, että pimeinä syysiltoina lukeminen viltin alle kääriytyneenä alkaa kuulostaa taas mukavalta vaihtoehdolta. Pyörittelen käsissäni muutamia, vielä lukematta olevia, juuri kirjakaupasta kotiutuneita romaaneja sekä äidin kirjahyllystä omaani kulkeutuneita teoksia. Olisiko kuitenkin järkevämpää lukea jotain muuta kuin kaunokirjallisuutta vain huvin vuoksi? Sitten äkkään yhden pinon alimmaisena olevan tiiliskiven, jota kai myös kirjaksi voinee kutsua. Tämä teos on saanut pitkään pölyttyä hyllyssä, odottaen kärsivällisesti vuoroaan päästä luetuksi. Olen kerran jo aloittanut lukemaan tätä kirjaa, joka kertoo yhdestä aikalailla mielenkiintoisen oloisesta miehestä. Silloin yhteinen matkamme loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, koska paahtavana kesäpäivänä jo pelkän kirjan pitäminen käsissä tuntui ehdottomasti liian raskaalta työltä riippumatossa loikoillessa. Nappaan kuitenkin nyt kirjan muiden alta ja käperryn lepakkotuoliin se sylissäni.

 

No, painavahan tämä edelleen on. Ja tietysti onkin, sivuja teoksesta löytyy se rapiat 600 (jotka ovat vielä kaiken lisäksi täynnä tekstiä). Silmissäni siintävät jo kuitenkin mukavat 4 kirjapistettä, eiköhän niiden toivossa tämä ennen tammikuuta tule luettua!

 

Vaikka ensi ajatukseni kirjasta onkin, että sen lukemiseen menee luultavasti ikuisuus, en kuitenkaan malta odottaa, että saan sen luettua. Päähenkilönä tässä elämäkertakirjassa seikkailee mies, jonka luomia tuotteita olen käyttänyt ja ihastellut pitkään. Hän on paljon puhuttu, vihattu, rakastettu ja kyseenalaistettu henkilö, joka herättää useissa ihmisissä vahvoja mielipiteitä. Olen aina halunnut itsekin muodostaa jonkunlaisen mielipiteen tästä henkilöstä, en vain ole saanut aikaiseksi tutkia häntä sen enempää. Luulen, että seuraavan 600 sivun aikana saan paljon tietoa Applen perustajasta ihmisenä, johtajana ja erittäin vahvan brändin luojana. Eiköhän ala olla jo selvää, mikä kirja on kyseessä. Walter Isaacsonin vuonna 2011 julkaisema elämäkerta henkilöstä nimeltä Steve Jobs.

 

Hän on…

Älykäs. Omalaatuinen. Kärsimätön. Ylimielinen. Nero. Karismaattinen. Manipuloiva. Vaativa. Kapinoiva. Kusipää.

 

Kaikilla näillä adjektiiveilla, ja monilla, monilla muillakin, kuvataan yhtä ja samaa henkilöä. Steve Jobs herättää ihmisissä hyvin erilaisia tuntemuksia. Toiset pitävät häntä edelläkävijänä, nerona, rakastettavana innovaattorina, joka on osannut luoda toinen toistaan upeampia tuotteita ja maailman arvokkaimman brändin. Toiset taas ajattelevat hänen olevan ylimielinen kusipää, joka on vain varastanut ideat muilta ja tienannut niillä itselleen hurjan omaisuuden.

 

Tässä esseessä en kuitenkaan aio sen enempää miettiä omaa mielipidettäni Jobsiin ihmisenä. Haluan pikemminkin keskittyä hänen taitoihinsa johtajana sekä vaikuttavien tuotteiden ja toimivien tiimien luojana. Miten hän on pystynyt luomaan parikymppisenä autotallibisneksestä yhden maailman tunnetuimmista yrityksistä? Millainen hän on johtajana? Mitä hänen taidoistaan meidän kannattaa havitella, mitä taas karttaa? Miten hän on luonut tiimejä, jotka ovat pystyneet mahtaviin suorituksiin? Miten hän saa ihmisistä irti enemmän kuin he edes itse uskovat olevansa kykeneviä antamaan? Kysymyksiä voisi esittää lähes loputtomiin. Lukemisen edetessä nämä kaikki asiat herättivät minussa ajatuksia ja sainkin vastauksen osaan niistä. Katsotaan kuinka hyvin osaan pukea nämä ajatukset sanoiksi.

 

Kirja antaa kuvan, että Jobsin kanssa työskentely ei todellakaan ole ollut helpoimmasta päästä. Päinvastoin. Hän oli todella ristiriitaisen persoonan omaava, enkä voi Idiootit ympärilläni -kirjaa lukiessani olla miettimättä, mitäköhän kaikkia värejä hänen luonteensa on pitänyt sisällään. Käy kuitenkin ilmi, että moni niistä henkilöistä, jotka hänen kanssaan kykenivät työskentelemään, eivät ikinä jättäisi sitä tekemättä jos voisivat valita uudestaan.

 

Hyvä johtaja vai jotain aivan muuta?

Steve on ollut todella vaativa, huutanut alaisilleen, lytännyt heidän ideoitaan ja erottanut heitä tuntematta pistoakaan rinnassaan. Hän on kuitenkin onnistunut puristamaan työntekijöistään irti niin paljon enemmän, kuin mihin he olisivat pystyneet ilman hänen patistustaan. Hänellä oli lähes jokaiseen asiaan tasan kaksi mielipidettä: joko asia oli mahtava ja mullistava tai täysin paska ja arvoton. Yleensä se oli jälkimmäinen. Usein kuitenkin kerrottuaan masentavan mielipiteensä työntekijöilleen, hän kuitenkin kysyi heiltä mitä he itse olivat siitä mieltä? Pystyikö tuotetta parantamaan? Voiko sitä yksinkertaistaa? Oliko se paras mahdollinen versio? Usein näin ei ollut, joten Jobs vaati siitä tehtävän paremman ja kertoi alaisilleen, että he kyllä pystyivät siihen. Niinpä he sitten raatoivat yötä päivää tehdäkseen tuotteista parempia, kunnes ne olivat kyllin hyviä uuteen esittelyyn. Kun Jobs sitten näki uuden tuotteen, hän (useimmiten) olikin sitä mieltä, että se on mahtava. Hän onnistui saamaan työntekijät todella tekemään parhaansa ja pystyi sitä kautta luomaan edistyksellisiä tuotteita.

 

Tässä on ehkä yksi hänen hienoimmista piirteistään johtajana, josta voisimme ottaa koppia. En ajattele itse, että oikea vaihtoehto on huutaa ja raivota sydämensä kyllyydestä, mutta jotakin kautta pitäisi saada sekä itsensä että muut uskomaan ”minä todellakin pystyn parempaan”. Tulisiko meidän siis kuitenkin useammin kyseenalaistaa tekemistämme?

 

Monesti ihmiset pelkäävät epäonnistumista ja ajattelevat omien taitojensa olevan vähäisempiä kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Sanoin itse Tiimiakatemian pääsykokeissa toivovani saavani täältä rohkeutta, uskallusta heittäytyä epämukavuusalueelle. Silti tällä hetkellä pelkään lähteä tekemään mitään, mistä en omaa aikaisempaa kokemusta. Kirja pisti minut ajattelemaan asiaa todenteolla. En aio enää sanoa uuden haasteen tullessa eteen, että en osaa tai pysty. Lähden rohkeasti kokeilemaan, pyydän apua tarpeen tullen ja haastan muitakin kokeilemaan sitä, mikä ei aina tunnu helpoimmalta vaihtoehdolta. Toivon myös saavani itse osakseni haasteita muiden suunnalta. Koen kuitenkin tärkeäksi, ettei tiimissämme lähdetä lyttäämään ketään. Kyseenalaistaminen oikeissa asioissa voisi kuitenkin silloin tällöin olla ihan paikallaan, sillä se saa ihmiset usein yltämään odottamattomiin korkeuksiin.

 

Tiimityöskentelyn voima

Yksi mielenkiintoinen asia joka nousi kirjasta esille oli se, että Steve työskennellessään sekä Applella että Pixarilla halusi luoda työpaikoilleen toimivia tiimejä. Hän myös onnistui siinä usein hyvin. Hänellä oli tietysti niin sanottuja luottohenkilöitä, joita arvosti enemmän kuin muita työntekijöitään ja piti heidät lähempänä itseään, mutta myös monisatapäinen erilaisten tiimien verkosto, jotka työskentelivät kaikki yhteinen tavoite kirkkaasti mielessään.

 

Hän uskoi tiiviiseen yhteistyöhön eri osastojen välillä eikä hän koskaan halunnut nähdä yhtäkään Powerpoint -esitystä kokouksissa. Sen sijaan hän asetti ihmiset pyöreän pöydän äärelle ja halusi kaikkien osallistuvan kokouksessa käytävään keskusteluun. Useasti ringissä saattoi istua eri osastojen jäseniä kertomassa tiiminsä tämänhetkisestä tilanteesta ja antamassa näkökulmia käsiteltävään asiaan omasta perspektiivistään. Pöydässä oli johtajia, teknikkoja, suunnittelijoita ja markkinoijia samaan aikaan. Tämä teki mahdolliseksi sen, että Apple oli varmastikin integroiduin yritys, mitä siihen aikaa oli olemassa.

 

Korkeatasoinen yhteistyö yrityksen eri osastojen välillä tuotti Applelle upeita innovaatioita ja loi huippuluokan tuotteita. Miksi? Uskon tähän löytyvän syyn itsellenikin tutuksi tulleesta tavasta. Kuvailtu tapa, jolla Jobs asetti eri alojen osaajia saman pöydän äärelle kuulostaa Tiimiakatemialaisen korvaan aika tutulta. Tiimiakatemialle tullessa meidät uudet ”opiskelijat” jaetaan tiimeihin Belbinin tiimiroolitestien tuloksella. Ja tarkoituksena ei ole tosiaan saattaa samaistuvien luonteenpiirteiden omaavia ihmisiä samaan tiimiin. Päinvastoin. Meistä luodaan tiimejä, joissa mahdollisimman erilaiset luonteet ovat vahvasti pääosassa. Omaamme kaikki erilaiset taustat, tavoitteet, kokemukset ja tulevaisuudenhaaveet. Sen jälkeen istummekin kahdeksan tuntia viikosta näiden erilaisten persoonien kanssa dialogi ringeissä ja yritämme pystyä luomaan tiimille yhteisiä tavoitteita. Helppoa, eikö totta?

 

Sitä se ei ole ainakaan vielä tähän mennessä ollut, mutta erittäin opettavaista kyllä. Jobs on toiminut Applen suhteen hyvin samalla tavalla. Hän halusi, että kaikki talossa tiesivät toistensa tekemisistä ja näin ollen pystyivät kyseenalaistamaan, muokkaamaan ja yksinkertaistamaan kehitteillä olevia tuotteita. Kun Steve halusi alkuperäiseen Mac-tietokoneeseen juuri tietynlaisen muotoilun, se edellytti teknikoiden ja suunnittelijoiden tiivistä yhteistyötä. Jos koneen sisällä olevat komponentit eivät olleet täsmälleen oikein mitoitettuja ja aseteltuja, ne eivät olisi sopineet haluttuun, yksinkertaiseen ja tyylikkääseen, ulkomuotoon. Tällöin sekä teknikot että suunnittelijat saattoivat vaatia toisiltaan jotakin, joka sillä hetkellä kuulosti silkalta mahdottomuudelta. Yhdessä he kuitenkin pystyivät tekemään kompromisseja ja onnistuivat isoissakin haasteissa.

 

Meidän tiimimme on tällä hetkellä vasta matkansa alkutaipaleella. Opettelemme tuntemaan toisiamme, vahvuuksiamme, heikkouksiamme ja tunnistamaan tarpeitamme. Tämä kaikki on mielettömän tärkeää matkalla kohti toimivaa tiimiä. Treeneissä dialogi ringissä istuminen tuntuu kuitenkin välillä turhauttavalta. Asioissa ei päästä puusta pidemmälle kun 15 ihmistä ovat eri mieltä asioista ja väittelevät näistä keskenään. Juuri se onkin ehkä se hienous tässä tavassa työskennellä. Opimme tulemaan toimeen erilaisten henkilöiden kanssa, tekemään kompromisseja ja saamaan niiden kautta aikaiseksi ratkaisuja.

 

Tällä hetkellä tiimimme kamppailee yhteisten toimintatapojen, sääntöjen ja tavoitteiden asettamisen kanssa. Suurinta närää on ehkä aiheuttanut vähäinen osallistujamäärä treeneissä. Se on herättänyt kysymyksiä motivaation puutteesta ja kiinnostuksesta tiimin yhteiseen tulevaisuuteen. Meidän pitäisi ehdottomasti saada kaikki samalle viivalle siitä, kuinka tärkeänä pidämme paikallaoloa ja osallistumista. Jos emme vietä aikaa toistemme kanssa, emme kehity tiiminä eteenpäin tai saa solmittua yhteisiä tavoitteita. Treeneissä yhdessä viettämämme aika, kuten tiivis yhteistyö Applen eri osastojen välillä, vie koko yritystämme eteenpäin ja antaa meille tilaisuuden kehittää upeita ideoita, palveluita, tuotteita ja kokemuksia seuraavien kolmen vuoden aikana Tiimiakatemialla.

 

Tämän aikaansaamiseksi olisi hyvä kokeilla alkuun ainakin kirjallisten sääntöjen tekoa ja niiden allekirjoittamista. Kun jokainen on allekirjoittanut lupauksen olla paikalla treeneissä, on myös muiden paljon helpompi vaatia heiltä sitä. En usko tiimissämme olevan yhtäkään henkilöä, joka ei haluaisi olla osa sitä. Toisille on vaan helpompaa olla aamuisin kello kahdeksalta paikka ja valmiina keskustelemaan milloin mistäkin asiasta kuin toisille.

 

Aiomme myös jokainen päivittää oman oppimissopimuksemme ja esitellä sen tiimille kevään aikana.

Oppimissopimus on työkalu, joka toimii yksilön oppimisen tukena. Se on ikään kuin yksittäisen tiimiyrittäjän henkilökohtainen opetussuunnitelma, jota yksilö sitoutuu noudattamaan omassa oppimisprosessissaan Tiimiakatemialla.”

Sen avulla on toivottavasti helpompaa ymmärtää mitä haluamme saavuttaa yksilöinä, auttaa ja haastaa sen saralla sekä myös asettaa niitä yhteisiä tavoitteita. Tällä hetkellä tiimillämme on yksi todella mahtava tavoite: päästä toukokuussa Learning Circukselle Romaniaan. Parasta tässä tavoitteessa on se, että se kehittää meitä koko kevään ajan ja matkatessamme viikon ajan Euroopan halki käyttäen ainoastaan maa- ja vesikulkuneuvoja tulemme oppimaan toisistamme vielä todella paljon uutta.

 

Ja lopuksi

Suosittelen lämpimästi lukemaan opuksen, vaikka Jobs ei henkilönä niin suurta innostusta herättäisikään. Se on vastoin monien ennakko-odotuksia kirjoitettu eri ihmisten näkökulmista. Isaacson ei kirjassaan todellakaan ylistä Jobsia ihmisenä tai varmastikaan edes usko kaikkea hänen kertomaansa, mutta jättää mielipiteiden muodostamisen lukijan varaan. Kirjassa pääsevät ääneen Steve Jobs itse, hänen lähipiirinsä, kollegansa, alaisensa, kilpailijansa ja kumppaninsa eri elämänvaiheista. Tämän vuoksi tekstin seasta häntä kuvaavia adjektiiveja löytyykin niin monia, kuten aiemmin kerroin.

 

Kirjan alussa onkin lause, joka kuvaa sitä seuraavalla tavalla: ”Tarina on sarja oppitunteja innovaatioista, luonteesta, johtamisesta ja arvoista.” Kirjoitin sen itselleni ylös kun aloitin lukemaan kirjaa koska halusin jälkeenpäin miettiä, pitääkö tuo kuvaus paikkansa.

 

Kyllä se pitää.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!