Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Stiimiytys ja sen läpivienti

Kirjoitettu 18.05.16
Esseen kirjoittaja: Samuli Lehto
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiytys ja sen läpivienti
Kirjan kirjoittaja: Antti Skyttä
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Sovittiin tiimin kanssa jo syksyllä, että kirjoitetaan jokainen oma reflektioessee meidän tiimin kehityksestä. Hieman ollaan aikataulusta myöhässä, mutta tässäpä se nyt tulee.  Antti Skytän  Tiimiytys ja sen läpivienti –kirjasta sain tähän reflektioon myös paljon hyviä juttuja ja lisää näkökulmia.

 

Ensinnäkin tämä kirja on julkaistu vuonna 2002, eli 14 vuotta sitten. Jo silloin on tiimit alkaneet yleistymään useimmissa organisaatioissa, ja nykypäivänä se ei liene enää lainkaan uusi juttu. Heti alkuun kirjassa kuvattiin organisaatioiden kehittymistä kohti matalampaa organisaatioita, eli tiimiä, pyramidimallin avulla. Vanhanaikainen organisaatiorakenne on ylöspäin osoittava teräväkärkinen kolmio, joka kuvastaa sitä, että johto on ylhäällä ja työntekijät asemasta riippuen aina hiukan alempana. Jo kuva pelkästä kolmiosta kertoo ainakin itselleni sen, että organisaatiossa tiedonkulku on hidasta, eikä siellä pysty jokainen jäsen kommunikoimaan välttämättä haluamalleen ihmiselle. Tilanteisiin ja muutoksiin ei pystytä reagoimaan nopeasti.

 

Tiimiorganisaatio puolestaan on aika pitkälti vastakohta tälle ”vanhanaikaiselle” organisaatiolle. Varmasti jokainen tiimiakatemialainen pystyy listaamaan jo pitkän listan tiimin eduista ja hyödyistä, mutta nostan niitä tässä myös vielä esille. On kuitenkin täysin eri asia tiedostaa tiimiorganisaation edut kuin osata niitä oikeasti hyödyntää. Tiimin etuja on esimerkiksi se, että reagointi on helppoa ja nopeaa tarvittaessa. Tiimissä on monipuolista osaamista ja jokaiselle annetaan mahdollisuus toteuttaa itseään. Tiimissä ilmapiiri on avoin, eikä muodostu sellaista johtamishierarkiaa, etteikö uskaltaisi jutella kenelle tahansa. Kaikki ovat tasavertaisia. Tiimiä on helppo johtaa, koska se on motivoitunut tekemään yhdessä. Tiimi kantaa vastuunsa yhdessä, eikä asiat ole kenenkään yksilön harteilla.

 

Siinäpä muutamia tärkeitä tiimin ominaisuuksia. Näitä etuja ja hyötyjä voi listata jokainen jossain tiimissä toimiva jäsen, mutta niiden hyödyntäminen käytännössä on kuitenkin oma taiteenlajinsa. Tällä hetkellä ja oikeastaan koko vuonna näitä etuja ei meidän tiimissä ole osattu oikealla tavalla mielestäni hyödyntää. Ajattelin kirjoittaa Stiimissä tapahtuneesta kehityksestä ja kehittymisestä tiimiksi kasvamisen prosessin avulla, joka sisältää viisi porrasta.

 

Ensimmäinen porras: joukko ihmisiä. Syksyllä 2014 tavattiin ensimmäisen kerran silloisissa Tiimiakatemian tiloissa Savelan Onkapannussa. Joukko ihmisiä, ihmetteleviä mutta innokkaita katseita, eikä kukaan tiennyt kenestäkään mitään. Tässä vaiheessa oikeastaan kaikki olivat vielä melko varautuneita ja sulkeutuneita, eikä vuorovaikutussuhteita kovin pian muodostunut. Pikkuhiljaa rohkeimmat uskalsi avata suunsa ja alkaa pälättämään niitä näitä, mikä rohkaisi myös hiljaisempia osallistumaan keskusteluun ja toimintaan. Tiedettiin, että jonkinlaista liiketoimintaa pitäisi alkaa kehittää, mutta siihenkään uskallusta ei hirveästi ollut. Monissa asioissa meneteltiin niin, että rohkein teki aloitteen ja muut seurasi perässä – jos uskalsi. Tiedonpuute oli ihan alussa varmaan suurin pelon aiheuttaja, kunnes joku älysi, että tietoa löytyy kun lähtee tekemään ja kyselemään. Meidän ensimmäisen portaan ehkä isoin yhdistävä tekijä oli koko tiimin voimin toteutettu Joulu PopUp projekti, jossa jokainen pääsi hommiin ja sen myötä tietynlainen luottamus tiimin sisällä oli saavutettu. Jo tässä vaiheessa tiimistä putosikin kaksi jäsentä, mikä myös toi jäljelle jäänyttä porukkaa enemmän yhteen, ja oikeastaan siitä lähti Stiimin taival kunnolla käyntiin.

 

Toinen porras: klikit ja niiden purkaminen. Minusta tuntuu, että meidän tapauksessa toinen ja kolmas porras on mennyt osittain sekaisin. Ainakin siinä, että tiimiin muodostui ensin myönteinen ja ”yhtä perhettä” –ilmapiiri, ja vasta sen jälkeen tuli klikit. Klikkejä ei päässyt koskaan muodostumaan, koska halusimme aina olla asioista yhtämielisiä, vaikkei sekään välttämättä ollut aina hyvä juttu –ei saatu tarpeeksi näkökulmia asioista, eikä aina uskallettu tuoda omaa mielipidettä esille, jos se poikkesi muista.

Ensimmäisen vuoden puolivälissä, juuri popupin jälkeen tiimihenki oli hyvin yhtenäinen. Oltiin juuri puserrettu kuukauden mittainen projekti yhdessä maaliin, ja jäätiin jopa reilu tonni voitolle! Olimme siitä todellakin tyytyväisiä. Heti perään lyötiin tavoite lähteä vielä samana keväänä Learning Circukselle, johon rahat tienattaisiin koko tiimin voimin. Kaikilla oli motivaatio hyvä, ja rahat todellakin ansaittiin lopulta koko tiimin voimin. Reissua varten oli tehty niin kovasti duunia, että itse reissun aikana ja viimeistään sen jälkeen rupesi kaikilla olemaan takki tyhjä ja eväät syöty. Vuosi oli jo loppusuoralla, ja heti Suomeen paluun jälkeen oikeastaan alkoi jo kesäprojektit pyöriä. Siinä välissä ei juurikaan kerennyt rauhoittua, ja huomaamatta ensimmäinen vuosi olikin jo takana päin. Jälkeenpäin mietittynä ensimmäinen vuosi jäi meiltä tiiminä klousaamatta jotenkin fiksusti, ja jokainen siirtyi kesälaitumille itsekseen, minkä vuoksi seuraava syksy ei varmastikaan ollut helpoin mahdollinen.

 

Kolmas porras: ryhmä muotoutuu. Toinen vuosi alkoi siis siitä tilanteesta, mihin ensimmäinen oli jäänyt. Jokaisella alla työntäyteinen, henkisesti ja fyysisesti raskas kesä, ja varmasti loman tarpeessa itse kukin. Paluu arjesta toisenlaiseen arkeen ei varsinaisesti nostanut motivaatiota kenelläkään. Tässä vaiheessa tiimissä oikeastaan alkoi vasta muodostua selkeitä klikkejä, ja niitä on kohdattu jonkin verran koko toisen vuoden aikana. Ongelmia syntyi erityisesti siitä, että klikkejä ja erimielisyyksiä ei pahemmin oltu aiemmin kohdattu, eikä niitä osattu käsitellä oikein. Tämä on leimannut meidän toista vuotta liian kauan, ja vaikuttanut keskenäiseen työskentelyymme selvästi. Ongelmista ollaan vaiettu ja niiden kohtaamista siirretty aina vain kauemmas, ja se jos mikä vain pahentaa asiaa. Eikä kaikkia ongelmia ole pystytty käsittelemään asioina, vaan välillä tuntuu, että ongelmat ovat henkilökemioista johtuvia.

Yleisesti katsoen jokainen on jossain vaiheessa ainakin unohtanut tiimin merkityksen ja sen voiman minkä siitä voi ammentaa. Tekeminen on ollut enemmän yksinäistä puurtamista. Tiimin merkityksestä ollaan puhuttu, ja siitä, että halutaan taas tehdä projekteja yhdessä ja tukea toinen toisiamme jos motivaatio on hukassa tai ei tiedä mistä aloittaa. Jokainen varmasti tietää ja ymmärtää tiimin potentiaalin ja sen merkityksen, mutta minusta tuntuu välillä, ettei tiimi kuitenkaan osaa tai pysty auttamaan jos jollain ei peli kulje. Ehkä meillä ei ole nostettu tarpeeksi kissaa pöydälle, tai sitten ei osata itse tuoda ongelmia tarpeeksi selvästi esille. Pahimmissa tapauksissa asioita puidaan selän takana, eikä koskaan tuoda esille asianomaisille tai koko tiimille.

Loppuvuosi on kuitenkin antanut jo viitteitä paremmasta. Pahimmat solmukohdat on saatu avattua, ja ongelmia osataan jo jollain tasolla käsitellä ja ratkoa. Vielä tehokkaammaksi klikkien ratkaiseminen saadaan yksinkertaisesti sillä, että puhutaan asioista suoraan. Suoraan, mutta asiallisesti. Siinä on vielä joltain osin parannettavaa, että asioista pystytään keskustelemaan kuin aikuiset, ja että apua tarvitsevaa oikeasti halutaan auttaa. Ongelmista voi aina puhua, mutta se ei aina pelkästään riitä. Toiselle riittää pieni tsemppaus tai haastaminen, mutta joku toinen tarvitsee oikeasti sen kaverin vierelle tekemään ja ratkomaan ongelmaa.

Neljäs porras: tiimi on syntynyt! Tälle portaalle ollaan nyt seuraavaksi kunnolla siirtymässä. Toinen jalka on jo varovasti ottanut tuntumaa tälle portaalle, mutta vielä ei olla perillä. Suurimmat muutokset tulee tapahtua siinä, että alamme keskittää energiamme oikeasti itsestämme poispäin. Selätetään valetiimivaihe lopullisesti, ja keskitymme asiakkaisiimme ja heidän projekteihinsa. Ongelmien ratkaisuun syntyy myös tietynlainen rutiini, ja ne ne ratkotaan välittömästi eikä jätetä taustalle muhimaan. Toivon mukaan myös opimme oikeasti paremmin hyödyntämään tiimin voimaa, ja tekemään taas asioita yhdessä. Jokaisella tietty on omat intressit, ja omia kiinnostuksia vastaavia projekteja on jo lähdetty tekemään. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa, että tekemien jatkuu yksinäisenä puurtamisena, vaan opitaan auttamaan ja sparraamaan toistemme projekteja ja unelmia yhdessä eteenpäin. Täytyy tähän väliin taas ihmetellä miten uskomattoman nopeaa aika on mennyt.. Kun ensi syksy starttaa, niin meillä on akatemiaa puolitoista vuotta enää jäljellä, huhhuh! Se on todella vähän kun miettii, että kaksi vuotta on jo takana. Se tarkoittaa tietysti myös sitä, että se todellinen palkintokin, eli mymmi alkaa oikeasti lähestyä. Yksi motivaattori juuri tässä neljännelle portaalle siirtymisessä voisikin olla mymmi. Heti syksyn alkuun ensimmäiset mymmi treenit, ja samanlainen tekemisen meininki päälle kuin pinkkuvuonna LC sai aikaan!

 

Viides porras: huipputiimi! Tässä vaiheessa en suoraan sanottuna osaa sanoa voiko meistä muodostua vielä puolentoista vuoden aikana huipputiimi. Isoja muutoksia täytyisi tapahtua melko nopeallakin aikataululla, ja en tiedä riittääkö aika muuttaa kaikkia juurtuneita toimintatapoja. Uskon, että meistä kasvaa vielä erittäin sitoutunut ja itseohjautuva tiimi, jossa halutaan oikeasti tehdä paitsi omasta, myös kaverin unelmasta totta. Vaikka kaikkia huipputiimin piirteitä ei kerettäisikään omaksua, niin mielestäni tiimi on vähintäänkin huippu, jos pystymme olemaan tyytyväisiä jälkeemme minkä olemme akatemialle jättäneet.

 

Loppuun vielä yksi tärkeä juttu tiimiytymiseen liittyen. Omasta kokemuksesta, johon varmasti moni tiimiyrittäjäkin voi samaistua, niin paras tiimiytyminen tapahtuu oikeasti toimiston ulkopuolella vapaa-ajalla. Tiimin toimiminen on kuitenkin hyvin pitkälti kiinni henkilökemioista, ja niitä voi kehittää parhaiten käymällä yhdessä vaikka roomescapessa, tai ihan missä vaan missä joutuu vähän tiiminä tekemään ja ratkomaan pulmia. Vietiinhän meidätkin heti toisella viikolla yöksi metsään, jossa jouduttiin selviytymään erilaisista rasteista tiiminä. Siinä myös samalla oppii muidenkin toimintatavoista, ja oppii ymmärtämään paremmin. Varsinkin tiimiytymisprosessin alkuvaiheessa on tärkeää tehdä näitä juttuja, mutta ei niitä passaa unohtaa koskaan. Tiimihenki kuitenkin on se mikä tekee tiimistä hyvän, vaikka tilillä olisi vajetta.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!