Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Storytelling jokapäiväiseen elämään

Kirjoitettu 16.04.20
Esseen kirjoittaja: Johanna Torkkel
Kirjapisteet: 3
Kirja: Storytelling työkaluna: Vaikuta tarinoilla bisneksessä
Kirjan kirjoittaja: Mervi Rauhala ja Tarja Vikström
Kategoriat: 7.3. Innovatiivisen yrityksen kehittäminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mervi Rauhalan ja Tarja Vikströmin kirja Storytelling työkaluna: Vaikuta tarinoilla bisneksessä (2014) esittelee, miten storytellingiä voi käyttää osana bisnestä. Storytelling tarkoittaa tarinankerrontaa. Se on tehokkain viestinnän muoto, sillä tarinat jäävät helpommin mieleen kuin monimutkaiset tilastot tai toimintasuunnitelmat. Storytellingiä voi käyttää missä vain aina palavereista brändinrakentamiseen. Hyvä tarina kertoo: mitä tapahtui, milloin, kenelle ja miksi sekä antaa merkityksiä asioille ja selittää todellisuutta. Hyvä tarina linkittyy pinnalla oleviin asioihin ja tarjoaa niihin uusia näkökulmia sekä synnyttää oivalluksia. Hyvä tarina myös myy, koskettaa ja inspiroi kuulijaa sekä saa kuulijoita toimimaan jollakin tavalla.

Miksi storytellingiä kannattaisi käyttää? Kun ihmiset pitää saada innostumaan jostakin aiheesta, tarinallistaminen usein auttaa. Ihmiset eivät jaksa keskittyä pelkkiin luentoihin, vaan tarina usein vie kuulijan mukanaan. Myös kiireelliset ihmiset saattaa saada uppoutumaan tarinaan, jolloin heihin on helpompi vaikuttaa. Kun kuuntelijan osallistaa storytellingiin, saattaa tarinoiden avulla saada helpommin käsiinsä myös hiljaista tietoa. Hiljainen tieto on tietoa, jota on vaikea kertoa toiselle. Joko se voi olla monimutkainen asia tai haastateltavalle itsestäänselvyys, jota ei osaa sanoa ääneen.

Storytellingin käyttäminen

Alla on esimerkkejä, miten storytellingiä voi hyödyntää ja missä tilanteissa.

Jos on vaikeaa kuvailla tulevia tilanteita ymmärrettävästi, esimerkiksi kouluttaessa uusia henkilöitä tai perehdyttää uusi työntekijä työhönsä, on storytellingistä apua. Tällaisissa tilanteissa voi esimerkiksi kuvailla pienen tarinan muodossa mahdollista tulevaa tilannetta uudelle henkilölle ja pyytää häntä sen jälkeen kertomaan, mitä hän tekisi kyseisessä tilanteessa. Silloin uusi henkilö saattaa eläytyä mahdollisesti tulevaan rooliinsa täysillä, jolloin haastattelija saa paremman kuvan henkilön osaamisesta.

Kokouksissa ei kannata keskittyä vain lukujen näyttämiseen, vaan ihmisten aktivoimiseen. Jos kokouksessa tulee vain lukuja toistensa perään, ne unohtuvat tai sekoittuvat helposti. Kun kertoo yrityksen tilanteesta kertomuksen kautta, pysyy kuulijat valppaampina ja kiinnostuneempina aiheesta. Silloin kokouskaan ei ole kenellekään ajanhukkaa.

Kun tuodaan ensimmäisiä kertoja uusia innovaatioita jollekin väkijoukolle esille, saattaa innovaatio kuulostaa kuulijasta absurdilta tai hyödyttömältä. Jos kertoo tarinan muodossa tulevaisuuden näkymistä innovaation ollessa käytössä, saattavat kuulijat ymmärtää innovaation hyödyt helpommin. Storytelling usein auttaakin ihmisiä ymmärtämään paremmin, miten mullistava keksintö onkaan.

Jos halutaan tietää, mitä uutta kannattaisi kehitellä, jotta ihmiset pystyisivät olemaan onnellisempia tai tehokkaampia, ei kannata kysyä, mitä he haluavat. Kuluttajat osaavat harvoin ideoida uusia keksintöjä, joten he menevät sen mukaan, mitä tällä hetkellä on olemassa. Esimerkiksi jos 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ihmisiltä olisi kysytty, miten he pääsisivät nopeammin paikasta toiseen, heiltä vastaukseksi olisi luultavasti tullut, että nopeammilla hevosilla. Henry Ford ei kuminkaan kysynyt tällaista, vaan keksi, että koneet pystyvät säilyttämään saman nopeuden koko ajan. Näin syntyi Ford Motor Company, eikä Henry Fordista tullut hevosten jalostajaa. Joskus siis kannattaa olla kysymättä potentiaalisilta asiakkailta heidän toiveitaan, vaan suoraan esitellä uusi innovaatio kansalle. Ja totta kai asia kannattaa tuoda esille edellisen esimerkin tavoin.

Toisaalta, viitaten edelliseen esimerkkiin, potentiaalisilta asiakkailta saattaa saada myös hyviä uusia ehdotuksia. Asia täytyy vain esittää tarinan kautta, jolloin ihmiset eivät mieti ”järkeviä” vaihtoehtoja, vaan kertovat hulluimmat ideansa. Niistä kun saa parhaimmat innovaatiot usein. Ihmisiltä voi kysyä esimerkiksi, mitä tapahtuisi seuraavaksi jossakin tarinassa tai miten hän parantaisi elämäänsä, jos olisi olemassa taikasauva. Haastateltava ei osaa välttämättä sanoa mitään suoraa ratkaisua ongelmaansa, mutta kysymyksen avulla saadaan tietää henkilön syvimmät ongelmakohdat tai murheet. Niihin haastattelija voi sitten tiiminsä kanssa innovoida uutta mullistavaa ratkaisua.

Omat kokemukseni

Olen aina tykännyt, jos joku on kertonut omia tarinoitaan, eikä vain luennoinut jostakin aiheesta. Joillakin storytelling tuntuu tulevan luonnostaan ja he ovatkin hyviä esimerkkejä tarinankertojista. Esimerkiksi perusopintojani suorittaessani Jamkilla, meillä oli mahtava juridiikan opettaja. Juridiikka ja lait eivät ole olleet mielenkiintoisia aiheita minulle koskaan. Opettajani kumminkin teki tunneista mukavia ja kiinnostavia. Hän ei yleensä paljoakaan kerennyt luennoimaan aihetta, sillä aina hänen opetuksensa lipsui omakohtaisten tarinoiden ja esimerkkien maailmaan. Minulle onkin jäänyt monet tarinat mieleen. Hän käytti myös oikeiden julkisten oikeudenkäyntien tuloksia esimerkkeinä, ja me saimme ryhmissä pohtia ratkaisua tapaukseen. Kun itse sai uppoutua tarinoihin ja miettiä ratkaisuja tapauksiin, oli mukavaa mennä juridiikan tunneille. Se oli jopa niin mukavaa, että innostuin kaikista tehtävistä ja saatoin joskus jopa unohtua lukemaan Finlexistä lakipykäliä. Nykyään osaankin juridiikan asioita aika hyvin ja osaan etsiä lakipykäliä Finlexistä.

Itse olen aina ihannoinut hyviä tarinankertojia, mutta itse en ole osannut hyödyntää storytellingiä bisneksessä. Kirja antoi hyviä esimerkkejä ja vinkkejä storytellingiin, joten yritän jatkossa käyttää sitä asiakaskontakteissa, jos se vain on mahdollista. Minun pitää miettiä valmiiksi jokin lyhyt tarina, jolla esittelen itseni, tiimini ja mitä teemme. Sen näkee sitten, onko siitä hyötyä projektien saamisessa, joka on minulle ollut vaikeaa. Olen lukenut paljon myynnin kirjoja, mutta niissä on usein vain hoettu, että menestyminen myynnissä vaatii harjoitusta. Kumminkin storytelling saattaa ratkaista sen ongelman, että miten saan potentiaaliset asiakkaat kiinnostumaan minusta ja asiastani.

Kun olin lukenut kirjan, minun piti samana päivänä suunnitella seuraavan päivän treenit parin kanssa. Heitinkin heti ilmoille, että voisimme käyttää kirjan oppeja hyväksemme treeneissä. Siinä vaiheessa minulla ei ollut vielä mitään käsitystä, miten käyttäisimme storytellingiä treeneissämme. Hetkenpäästä kumminkin minulle valkeni, että voisimme liittää sen check-iniin. Jokaisella oli ollut hommana kyseessä oleviin treeneihin mennessä ottaa yhteyttä vähintään yhteen potentiaaliseen asiakkaaseen synnytystalkoitamme koskien. Check-inissä jokaisella olikin hommana kertoa pienen tarinan kautta, ketä oli kontaktoinut, miten se oli sujunut ja mihin päätökseen asiakas oli päätynyt. Oli mielenkiintoista poimia tiimiläisten tarinoista pääkohtia ja välillä jännittääkin, miten kontaktointi päättyi. Tarinoiden laatu vaihteli suuresti, uskoakseni siitä, ettei kaikki ollut miettinyt sitä valmiiksi. Kumminkin täysin puskista heitetty tehtävä osoittautui hauskaksi, ja mielenkiinto säilyi loppuun saakka. Helposti, jos käydään pitkä rinki läpi samaa asiaa, mielenkiinto lopahtaa ja eksyy omiin ajatuksiin. Tarinoita kuunnellessa keskittyminen kumminkin pysyy huomattavasti kauemmin ja tylsästä asiasta saa tehtyä mielenkiintoisen.

Lopuksi

Storytellingiä voi käyttää ainakin lähes missä vain tilanteessa. Se jopa joissakin tilanteissa helpottaa asian esittämistä tai kuulijoiden motivointia. Olen törmännyt moniin henkilöihin, jotka ”luennoivat” tarinoilla tai tykkäävät muuten vain kertoa omista kokemuksistaan tarinoilla. Se on paljon mielenkiintoisempaa, kuin teorian esittäminen. Storytelling saattaa tuntua aluksi haastavalta, mutta kun sitä harjoittelee tietoisesti, siitä saattaa tulla puhetapa. Se ei ole mikään huono asia, sillä kenelle vain jutellessa tarinat iskevät usein hyvin. Tietenkin täytyy pitää mielessä, ettei rupea tarinoimaan pitkäveteisesti, vaan pitää tarinan mielenkiintoisena ja ytimekkäänä.

Jos storytelling tuntuu vaikealta, kannattaa seurata muita tarinankertojia ja poimia heidän taktiikoitaan. Myös omista kokemuksista saattaa olla vaikeaa miettiä tarinaa, joten voi rohkeasti ottaa muiden kokemukset käyttöönsä. Kumminkin suoraa plagiointia ei kannata tehdä, jottei joudu vaikeuksiin. Ennen tarinan suunnittelua täytyy miettiä kaksi asiaa: mitä haluaa saada aikaan (esimerkiksi ihmiset aktivoitumaan tai levittää tietoa) ja kuka on yleisö (esimerkiksi vanhukset tai lapset). Silloin ei mene aivan metsään yrittäessään vaikuttaa tarinoillaan muihin ihmisiin. Tarinoiden tulisi herättää:

  • tunteita: yllättyminen, kauhistuminen, hymyily…
  • samaistuttavan henkilön
  • visuaalisia mielikuvia
  • linkin isompaan teemaan (esimerkiksi organisaation arvot)
  • halua kertoa tarinaa eteenpäin
  • tarinan jääminen mieleen
  • kiinnostavia yksityiskohtia

Ylläkuvatut asiat mittaavat, kuinka hyvä tarina on ollut. Jo pelkästään ihmisten reaktioiden seuraaminen tarinaa kertoessa on jo hyvä alku, mutta mitä parempi ja vakuuttavampi tarina on ollut, sitä laajemmalle tarinan vaikutukset kantavat. Niitä saattaa olla kertojan vaikea saada selville, mutta esimerkiksi jossain vaiheessa joku saattaa tulla kertomaan, että kuuli tuttavaltaan tarinasta ja halusi kuulla lisää tarinankertojan tarinoita tai jutella asiasta hänen kanssaan.

Storytelling on kumminkin syytä pitää asiallisena eikä asioita saa liioitella tai vääristellä. Muuten saattaa tulla aiheutettua paniikkia laajassa yleisössä (kuten media on tehnyt esimerkiksi Korona-viruksesta) tai johtaa muuten harhaan. Siksi fiktiivisiä tarinoita saattaa olla huono kertoa, joten helpointa on pysyä vain tosiasioissa. Kumminkin fiktiivisiäkin tarinoita voi kertoa, mutta ne on syytä selventää yleisölle niin, ettei kukaan ota niitä tositarinoina. Epätosi tarina tulee kumminkin jossain vaiheessa muiden tietoon ja saattaa aiheuttaa hankaluuksia tarinankertojalle. Esimerkiksi säälin hakeminen fiktiivisellä tarinalla saattaa suututtaa yleisön, kun he saavat selville, ettei tarina ollutkaan totta.

Kirjassa on paljon hyviä pointteja, joita en rupea tähän esseeseen erikseen kirjoittamaan. Kirjasta voit kumminkin itse lukea esimerkiksi eri tarinatyyleistä sekä yleisesti tarinan rakentamisesta ja rakenteesta. Verkkokirja Janetissa oli mielestäni kauheaa luettavaa, sillä siinä oli oikeastaan vain mustaa valkoisella. Kirjana se olisi varmasti paljon antoisampi ja mielekkäämpi kokemus.

Tagit: , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!