Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Storytelling työkaluna

Kirjoitettu 14.05.18
Esseen kirjoittaja: Otso Qvintus
Kirjapisteet: 3
Kirja: Storytelling työkaluna - vaikuta tarinoilla bisneksessä
Kirjan kirjoittaja: Mervi Rauhala, Tarja Vikström
Kategoriat: 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 6.1. Asiakkuuden työkalut, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Kun olin vielä hyvin nuori pikkupoika, kävimme alituiseen kesäisin Puolangalla (silloin vielä ukin ja mummon, nykyisin vanhempien) mökillä. Olen kuullut tarinan, jonka mukaan noin reiluna vuosikkaana olisin nukkunut jopa 16 tuntia putkeen yö/päiväunia. Erikoinen ja yllättävä kertomus, joka kyllä saa aina nauramaan. Mutta käytännöllisempiä tarinoita mökiltä löytyy lukemattomia. Erityisesti mieleeni on jääneet ne kerrat, kun olen ensimmäisiä kertoja nytkytellyt autoa eteenpäin isän kanssa. Ehkä parhaiten mieleeni ovat kuitenkin jääneet ne ajat, jolloin ukki oli vielä parhaissa voimissaan, ja sain perata tonkoja (paikallinen nimitys pienelle purotaimenelle) hänen kanssaan. Osaisin varmaan muutenkin perata nykyään kalan, mutta osaisinko vetää puukkoa itsestä poispäin juuri niin tasaisilla vedoilla, joita ukki opetti? En usko. Ukki kertoikin sittemmin, miten häntä on aikoinaan opetettu perkaamaan kaloja oikein. Vaikka tällaista kutsuttaisiinkin nykyään luultavasti oppimisketjuksi tai -poluksi (mikä ällöttää minua suunnattomasti), niin mielestäni tällaiset tarinat ja perimätiedon siirrot ovat niitä asioita, joiden vuoksi kannatti olla ukitettava sellaiselle, joka on kasvanut Kainuun erämaissa.

Hyvä tarina on kuulijalle sellainen kokemus, että sen muistaa lähes lopun ikäänsä. Tarinaa eteenpäin kerrottaessa ja kertojan vaihtuessa jotkin yksityiskohdat saattavat muuttaa muotoaan, mutta vaikuttavassa ja hyvässä tarinassa sen merkitys ja ydin säilyvät. Tällainen tarina sisältää hyvin usein myös jotain tunteita herättävää informaatiota. Tarinan vaikutus konkretisoituu siinä vaiheessa, kun kuulijat selkeästi vaikuttuvat ja ymmärtävät tarinasta jonkin hyvin tärkeän ydinasian. Yllä olevassa tarinanpätkässäni suuri osa väittäisi ennen viimeistä lausetta tämän ydinasian olevan se, kuinka hienosti tieto on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Todellisuudessa vaikuttava tekijä on kuitenkin viimeisessä lauseessa paljastuva asia, että ukkini onkin kuollut. Kun jakaa jotain kuulijoille jotain sellaista, mihin he pystyvät samaistumaan, vaikuttavuus tarinassa nousee aivan uusiin korkeuksiin.

Maailma on tarinoita täynnä, ja niitä on kerrottu tuhansia vuosia. Bisneksessä tarinankerrontaa ei kuitenkaan ole hyödynnetty paljoakaan, ja kirjan kirjoittajien mukaan tarinat ovat monikäyttöisiä työkaluja työelämässä. Miksi niitä sitten ei hyödynnetä nykyistä enempää? Miksi pitkiä kalvosulkeisia ei voisi korvata tai täydentää hyvien tarinoiden ja esimerkkien kautta?

’’Storytelling eli tarinankerronta on kautta aikojen ollut tehokkain inhimillisen viestinnän muoto, mutta jostain syystä sitä ei oikein ole arvostettu bisnesmaailmassa.’’

On oikeasti aiheellista ja järkevää kysyä, miksi näin on. Onko joku joskus päättänyt, että tarinoita kertomalla ei voi tehdä rahaa? Tuleehan televisiosta ja lehdistä toki silloin tällöin nähtyä mainoksia, jotka kiedotaan tyylikkääseen tarinamuotoon. En kuitenkaan usko itsekään, etteikö tarinoita voisi hyödyntää vielä nykyistä huomattavasti enemmän esimerkiksi markkinoinnissa ja myynnissä. Tajuavatko kaikki yritykset edes, kuinka hyviä tarina-aihioita heillä onkaan käsissään? Brändi, arvot, visiot ja missiot ovat usein ne asiat, jotka ensimmäisenä nousevat esille yrityksen johtoportaassa. Miksi esille nouseva asia ei voisi olla koskettava ja inspiroiva tarina yrityksen alkuvaiheista tai työntekijän etenemismatkasta yrityksen sisällä? Enkä minä tarkoita, että tarinoita pitäisi tunkea joka kolkkaan yrityksen osastoille. Mutta mielestäni varsinkin asiakkaille on hienoa pystyä kertomaan mukaansatempaavia ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka pohjautuvat vahvasti vaikka siihen, miten niin pienestä on pystytty ponnistamaan näinkin korkealle.

Olen ehkä vasta vanhemmalla iällä tajunnut sen, miten paljon olen todellisuudessa perinyt tapoja isältäni. En tiedä johtuuko se siitä, että olen halunnut omaksua häneltä tapoja, koska olen huomannut ne hyödyllisiksi, vai ovatko ne vain siirtyneet geenien mukana. Olen kyllä huomannut, että hänellä on taito puhua ja hän osaa vaikuttaa ihmisiin, jopa itselleen epämukavissa tilanteissa. Joku voisi kutsua supliikkimieheksi. Pidän itseänikin sellaisena ihmisenä, joka tykkää puhua paljon. Hiljaisuus tappaa mielestäni tunteen mistä tahansa. Olen ehkä sellainen ihminen, joka pyrkii valitsemaan oikean paikan jutulleen, vaikken siinä aina onnistukaan. Ajoituksellakin on nimittäin tarinankerronnassa iso merkitys. Ihmiset haluavat kuulla tarinan silloin, kun se linkittyy tyylikkäästi kyseiseen kontekstiin. Silloin tarina saa ihmisissä aikaan eniten tunteita, olivat ne sitten iloa tai surua.

Haluaisin itse pystyä jatkossa hyödyntämään omaa tarinapääomaani vielä nykyistä enemmän ja järkevämmin. Korostan sitä, että osaisin valita aina parhaan mahdollisen tarinan kovalevyltäni jokaiseen tilanteeseen. Tiedostan tosin, että aina tämä ei ole mahdollista, vaikkakin aasinsilta se on huonokin aasinsilta. Mitä tarinan valinta konkreettisesti voisi tarkoittaa? Esimerkkinä, olen kutsunut asiakkaan luokseni saunomaan, jotta saisin lyötyä kaupat lukkoon. Istumme saunan lauteilla ja puhumme myyntiartikkelista eri kanteilta. Voisin kertoa tarinan siitä, miten isäukkoni aikoinaan kertoi, että kun hän oli pieni, hän istui samassa saunassa isänsä kanssa ja hänellä oli myös asiakas mukanaan. Sitten voisin itse kertoa asiakkaalle, että mielestäni oli tärkeää tuoda sinut juuri tähän saunaan, koska näin tätä on tehty jo pitkään ja tämä on minulle ja varmasti monelle suomalaiselle arvokasta aikaa työn ulkopuolella. Suomalaisia yhdistäviä asioita tässä voisivat olla esimerkiksi sauna, viina, kirves, läheinen metsä, järvi saunan vieressä ja oman isän kanssa vietetty aika. Hyvin perinteisiä arvoja, joita useimmat suomalaiset osaavat arvostaa. En usko, että tämän tyyppisen tarinan jälkeen kaupantekomahdollisuuteni ainakaan huonontuisivat. Korostan edelleen, että tällaista tarinaa ei kannata kertoa välttämättä kokouksessa toimistolla. Ihmisen täytyy pystyä tunnistamaan oikeat paikat kertoa oikeat tarinat, ja niiden vaikutus voi olla lähtemätön, puhuttiin sitten yhdelle tai tuhannelle kuulijalle. Kun kertoja osaa vielä eläytyä ja osallistaa kuulijaa, lopputulos on jotain mahtavaa: saadaan siirrettyä koskettavaa tietoa eteenpäin kerrottavaksi. Siitähän tarinankerronnassa on pohjimmiltaan kyse: luodaan tarinasta sellainen, että kuulija haluaa jakaa sen myös omien ystäviensä kanssa.