Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Strateginen ajattelu

Kirjoitettu 05.12.13
Esseen kirjoittaja: Ibrahim Sekersöz
Kirjapisteet: 3
Kirja: Strateginen ajattelu
Kirjan kirjoittaja: Timo Santalainen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.6. Strategiakirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin strateginen ajattelu nimisen kirjan jonka on Timo Santalaisen kirjoittama. Sain kirjasta ainakin erillaisia näkökulmia stategiseen ajattelulle, sekä sai minut epäröimään että ajattelenkohan asioita liian monimutkaisesti. kun parhaat strategiat ovat  nimenomaan juuri ne kaikista yksinkertaisimmat, selkeät ja helposti ymmärrettävät. Avaan esseessäni sitä, kuinka strateginen ajattelu ilmenee tiimiakatemialla ja tiimissäni. yritin pinkkuvuoden syksyllä lukea ensimmäisen kerran tätä kirjaa mutta en silloin vaa jotenkin saanut mitään irti kirjasta mutta nyt jotenkin se veti minua puoleensa.

Kirjan mukaan mikää ei ole vaarallisempi kuin ajatus ja erillaiset strategia mallit eivät toimi ilman että olisi ajatuksia. Olen samaa mieltä, strategisesta näkökulmasta ajatellen kannattaa kuitenkin käsitellä yksi ajatus kerrallaan ja fokusoitua sen ympärille. Ettei käy niin että että hukkuu ajatusten määrään ja omaan epävarmuuteen. Itselläni on semmoinen tapa kun ajatus lähtee juoksemaan niin sitä on vaikea pysäyttää ja en pysty  keskittymään kaikkiin ajatuksiin yhtä aikaa. Olen alkanut järjestämään ajatukseni ja käytännössä tehtävät asiat tärkeys järjestykseen. Joten hoidan yhden asian kerralla ja keskityn vasta sen jälkeen seuraavaan asiaan. Strategisen ajattelun vaikutusvoima syntyy siten, että mennään tavanomaista ajattelua syvemmälle kyseenalaistamalla ilmeiset vaihtoehdot. Mielestäni strateginen ajattelu tarkoittaa sitä että pystyä tarkastelemaan asioita monesta eri näkökulmasta ja valitsee parhaimman vaihtoehdon, mutta pitää mielessä muitakin vaihtoehtoja. Koska jos alkuperäinen suunnitelma muuttuu niin pitää pystyä reagoimaan nopeasti ja paikkaamaan tilanne. Esimerkiksi IOD:ssa jatkoa varten meille on auennut monta eri väylää, mitä kautta lähteä kehittämään toimintaamme. Tällä hetkellä meillä yksi ajatus Proakatemialaisten kanssa, mutta jos se jostain syystä kaatuu niin olemme kyllä miettineet varavaihtoehdon.

Projekteissa on pystyttävä käyttämään erillaisia työkaluja ja teorioita ja malleja. Mutta se on aika yleistä että, kun opettelemme esimerkiksi vaikka uuden projektinhallinnan työkalun käytöä. Siinä vaiheessa kun sen käyttö on arkipäiväistä ja tuttua niin jumitumme siihen ja harvoin alamme kyseenalaistamaan, että onko tämä työkalu esimerkiksi kaikista paras tähän vaihtoehto kyseiseen projektiin. Kaiken näköiset tutut työkalut ja ja teoriat sokaisevat välillä meitä niin ettemme osaa nähdä niiden ulkopuolelle. Välillä huomaan kyllä ajattelevan yksitoikkoisesti, kun pitäisi tarkastella asioita eri näkökulmista. Oma näkökulma ei ole aina välttämättä se paras vaihtoehto. Strategisen ajattelun heikkous on se että välillä se jäykistää ja estää meitä näkemästä asioita muuten kuin oman raamin läpi.

Kirjassa mainittiin että uudistuminen ja sisäinen kasvu tapahtuvat vuorovaikutteisella kehitysprosessien ohjauksella, oppimisen mahdollistamisella ja erillaisten ajattelun viitekehysten auki purkamisella. Rupesin miettimään että meidän toimintamme Tiimiakatemialla on lähes samanlaista kuin tuossa yllä mainutussa lauseessa sanotaan. Päätämme itse mitä taitoja haluamme kehittää ja valitsemme kirjoja luettavaksi sen mukaan. Käymme keskustelua dialogi ringissä, jokainen voi vikuttaa ja kyseenalaistaa tekemiämme valintoja ja päätöksiä, kertomalla mielipiteensä asiaan. Yritän aina pyrkiä projekteissamme tarkastella vaihtoehtoja laatikon ulkopuolelta, koska se on helppo langeta aina siihen samaan ja tuttuun kaavaan johon muutkin. Jokaisen tiimiyrittäjän olisi hyvä käyttää välilä ”out of the box” ajattelutapaa

Kirjailija kertoo että organisaation menestyksen alamäki huomataan viimeistään, silloin kun rahat alkavat loppua. Olemme tiimiyrityksessämme kohdanneet tilanteita jolloin rahat ovat alkaneet loppua, tai ainakin oli kuukausia kuntuloja oli vähempi kuin mitä odotettiin ja menoja enemmän. Mutta olemme joka kerta keksineet keinon vähentää kuluja ja tuottaa lisää tulosta ja onnistuneet kääntämään kelkan ympäri. Viimeisien kuukausien aikana tiimimme me-henki oli jossain vaiheessa tosi alhaalla. Olimme menossa kohti alamäkeä, mutta kävimme reeneissä asian läpi ja mietimme yhdessä että mitä voimme tehä jotta meillä olisi hyvä olla täällä. Tässäkin strategisesti paras vaihtoehto oli yhdessä miettiä asia läpi kuin se että olisimme vähätelleet asiaa ja keskittynyt johonkin muuhun sen hetken ajankohtaiseen aiheeseen. Olen kyllä itse huomannut jo että ilmapiiri on alkanut olemaan paljon positiivisempi ja olemme alkaneet nauttia toistemme seurasta.

Ovatko elämässään menestyneet henkilöt tai onnistuneen projektin projektiryhmäläiset onnekkaita? Vai onko näiden henkilöitten saavutukset pelkkien onnellisten yhteensattumien summa? Kirjan mukaan Onnea tarvitaan ja jälkikäteen voidaan huippusaavutuksia selittää onnellakin. Sen varaan on kuitenkin vaikea rakentaa tulevaisuutta. Näyttää olevan niin, että myönteinen sattuma osuu todennäköisemmin niin kohdalle, jotka altistavat itsensä onnelle. Tämä tarkoittaa sitä että semmoiset henkilöt tai tiimit, jotka kehittävät aktiivisesti itseään. Sekä jotka hakeutuvat semmoisten ihmisten seuraan ketkä vievät heitä eteenpäin päämääräänsä kohti sekä ovat valmiita ottamaan riskejä ja heittäytyvät erillaisiin tilanteisiin positiivisella asenteella, ovat suuremmalla todennäköisyydellä menestyneempiä kuin semmoiset jotka käyttäytyvät päinvastoin. Tulen toimeen omasta mielestäni erillaisten ihmisten kanssa hyvin ja hyvä ihmistuntemus ja erillaisissa verkostoissa liikkuminen on vahvuuteni. Joten minun pitäisi uskaltaa heittäytyä enemmän tilanteisiin ja ehkä projekti kohtaiseti hakeutua välillä semmoisten ihmisten seuraan jotka ovat kulkeneet samaa polkua ja tietävät miten pitäisi edetä jos olisivat minun asemassani.

Kirjassa oli kaava siihen että mitä huippu saavutukset vaativat yleensä.  Se vaatii ensimmäiseksi tahtotilan, eli todella kovan halun menestyä urallasi. Toiseksi se vaatii vision, eli kykyä nähdä yrityksesi tuevaisuudessa haluamassasi asemassa. Pystyt asettamaan tällä tavalla tavoitteita itsellesi joita jotka vie projektisi tai sinut kohti huippu saavutusta. Kalmas asia mitä vaaditaan on toiminta, eli konkreettiset askeleet ja ja ryhmäsi aktiivinen panostus kohti huippusaavutusta. Neljäs ja viimeinan asia mikä vaaditaan on vahva fokus tekemääsi työsi. Käytännössä vaatii sitä että elät ja hengität projektin kautta, olet sitoutunut tekemääsi työhön. Kirjan mukaan kyky reflektoida on tulevaisuudessa johtajien yksi avainosaamisista. Tämähän on on meidän tiimiyrittäjien kannalta hyvä asia jos asian laita on oikeasti niin. Sillä itse koen ainakin että pystyn sisäistämään asioita paljon helpommin reflektoimalla.

Lopuksi haluaisin lisätä, että olen tullut semmoiseen johtopäätökseen, että strateginen ajattelu ei ole mitään rakettitiedettä. Vaan ennemminkin erillaisten vaihtoehtojen vertailua ja niiden tulkitsemista erillaisista näkökulmista, sekä jonkin verran ennakoimista ja parhaan mahdollisen vaihtoehdon vaitsemista. Uskon että täältä akatemialt saa hyvän pohjat strategiselle ajattelulle.

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!