Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Strategisti – Ole johtaja, jonka yrityksesi tarvitsee

Kirjoitettu 18.05.17
Esseen kirjoittaja: Juuso Nieminen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Strategisti - Ole johtaja, jonka yrityksesi tarvitsee
Kirjan kirjoittaja: Cynthia Montgomery
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 4. Johtaminen, 4.4. Johtamisen haasteet, 4.6. Strategiakirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kaksi kysymystä:

”Jos johtaja ei itsekään ole selvillä strategiasta, kuinka kukaan muukaan voi olla?”

”Onko yritykselläsi merkitystä?”

 

Johtajuus Ideaosuuskunta Wiressä

Olen ollut osuuskuntamme tiimiliiderinä nyt yhden lukuvuoden ajan. Tämä matka on ollut itselle kovin ristiriitainen, antoisa ja uuvuttava. Varsinkin tällä hetkellä tarvitsisin kirjassakin mainittua perspektiiviä ja irtiottoa arjesta, jotta tilanne on mahdollista hahmottaa selkeämmin. Homman nimihän on se, että Ideaosuuskunta Wire on pysähdyksissä ja minä kannan vastuun siitä. Ja ai että, kun se välillä sattuukin sieluun.

Moni asia on mennyt päin mäntyä, mutta myös muutama onnistuminen mahtuu mukaan. Tiedostan varsin selkeästi heikkouteni sekä niiden seuraukset. Havaintoja sekä oppeja olen kerännyt monenlaisia tämän matkan aikana.

 

Minä – Akhilleus

Heikkoudet saattavat kaataa laivan. Laho masto tai hauras köli ovat riskialttiita kohtia, jotka unohtamalla voi saattaa kokonaisen miehistön vaaraan. Akhilleus, tuo kreikkalaisen mytologian kohtalokas sankari matkusti itsekin varmasti joskus kyseisen kaltaisella laivalla. Mutta tämän lisäksi hänellä oli oma heikkoutensa.

Olen miettinyt ja pohtinut viime aikoina, että minullakin on ollut varmasti tämän kaltainen turmioon johtava kipupiste. Se ei ole ollut varmastikaan kovin näkyvä, mutta silti selkeästi aistittavissa. Ja se, miksi tätä omaa Akilleen kantapäätäni voimme nyt yhdessä kutsua on kirja nimeltä Hyvästä Paras.

Jim Collins teki uraauurtavan tutkimuksen yhdessä tiiminsä kanssa selvittäessään niitä seikkoja, jotka vaikuttavat menestyvän, aidosti parhaan yrityksen taustavoimina. Kirja on ollut minulle kuin Raamattu, oma henkilökohtainen evankeliumini, jonka oppeja olen halunnut noudattaa alusta lähtien. Ehkä hieman naiivina ajattelin: ”Vielä tuollaiseksi haluan tiimini kehittyvän”. Kyseinen teos oli ensimmäinen bisneskirja, jonka koskaan luin, ja tämä tapahtui Tiimiakatemiaa edeltävänä kesänä. Sen jälkeen en ole osannut päästää siitä irti tai ottaa etäisyyttä siihen mitä sen sanoma voisi oikeasti käytännössä tarkoittaa.

Mietteissäni olen pohtinut sitä, onko tämä erehtymätön usko johtanut minut lopulta harhaan. Se millaista ilmapiiriä olen halunnut luoda tiimiimme on saanut minut unohtamaan sen mikä on oikeasti mahdollisesti Tiimiakatemian aikana tärkeää. Olin muutenkin lumoutunut siihen uskoon, että tästä tiimistä saadaan tällä teorialla taottua huipputiimi. Se on ollut se mihin olen pyrkinyt ja olenkin halunnut pitää sen vuoksi tiimin yhteneväisenä. Mutta onko tämä sitä mitä Tiimiakatemialla lopulta vaaditaan tai mihin edes henkilökohtainen aikamme riittää? Olenko tavoitellut tätä yhteneväistä tiimiä edes oikein metodein?

Strategia on matka

Onnistunut strategisti määrittelee yhdessä muiden työntekijöiden kanssa yrityksessä sen mitä se tulee tekemään ja mitä ei. Rajanveto näiden asioiden välille on tärkeää, sillä ilman sitä päädytään merkityksettömyyden tielle; niin sanotulle ei kenenkään maalle. Ideaosuuskunta Wire on tehnyt valinnan, mutta puheista päätellen kaikki eivät seiso sen takana. Kaikki eivät toisaalta varmastikaan ole sisäistäneet mitä ylipäätään se pitää sisällään. Tai halunnut aidosti tavoitella sitä. Se, että olemme ajatuksissamme päättäneet ryhtyä sisällöntuottajiksi/markkinoijiksi ei ole kantanut alkutuulahdusta pidemmälle. Olen itse hyvin vakaasti uskonut, että tiimiimme on mahdollista luoda yksi yhteinen tarkoitus, jonka myötä voimme toimia tehokkaasti yhdessä. Uskoni on kuitenkin alkanut jälleen repeillä.

Myös minä olen tehnyt henkilökohtaisen valinnan tiimiliiderinä. Sen merkitys tulee näkymään tiimissämme paremmin varmasti vasta jälkeenpäin, mutta olen joka tapauksessa pohtinut sen seurauksia jo tässä kohtaa. Tämä päätös oli pyrkiä pitämään lähtökohtaisesti heikoimmat tiimin jäsenet mukana toiminnassamme haasteista huolimatta, koska uskoin sen vaikuttavan tiimin ilmapiiriin – ei ainakaan negatiivisella tavalla. Se mitä se minulta vaati oli kuitenkin selvä uhraus. Keskittyminen pitämään nämä yksilöt mukana on pois koko muun lauman toiminnasta. Tämä puolestaan johtaa siihen, että vahvimmat sekä tehokkaimmat yksilöt turhautuvat ja mahdollisesti jopa lähtevät pois tiimistä, kuten meidän tapauksessamme kävi. Selkeä seuraus haasteiden puuttumisesta. Jotenkin en vain lähtökohtaisesti osannut ajatella asiaa niin kuin se tulisi nähdä, eli niin, että tiimiä on hyvä rakentaa huippuyksilöiden kautta. Tiimi on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, ja jos tämä osa tiimistä laahaa vielä metrejä perässä muita ilman selkeitä merkkejä kehittymisestä ulospäin, koko porukan tulokset ovat myös sen mukaisia. Näin jälkeenpäin asiaa miettiessäni tämä kaikki vaikuttaa jotenkin niin selvältä. En vain tajunnut sitä aiemmin. Voi mikä pölvästi olinkaan.

Se mikä on ollut hyvä huomata viime aikoina on ollut, etten ehkä olekaan ihan niin viisas kuin kuvittelen olevani. Toisin sanoen, en oikeasti aina tiedä miten asioiden kuuluisi menevän. Ehkä se on ollut aistittavissa olevaa ylimielisyyttä omassa ajattelussani. Pieni niin sanottu vauhtisokeus, jonka aiheutti oma Akilleen kantapääni.

Menestyvällä yrityksellä on olemassa hyvä tarkoitus, joka tekee sen toimista jaloja sekä kunnioitettavia. Johtaja puolestaan seuraa tästä tarkoituksesta kumpuavan strategian etenemistä. Se onko yrityksellä merkitystä määräytyy sen mukaan mietittäessä mitä vaikutuksia markkinoilla olisi nähtävissä, jos yritys katoaisi yhtäkkiä maailman kartalta. Jäisikö joku kaipaamaan? Syntyisikö markkinoille ammottava aukko, jota ei muut ainakaan heti pystyisi täyttämään?

 

Wiren strategia

Periaatteessa voisi ajatella, että tästä kappaleesta tulee lyhyt, koska eihän meillä mitään strategiaa ole. Tai sitä ei ainakaan käytäntöön ole vielä kovin tehokkaasti viety. Mutta pysähdytään nyt kuitenkin ensiksi tarkastelemaan mistä hyvä strategia määritelmä muodostuu:

  • Keitä me palvelemme?
  • Millaisilla tuotteilla tai palveluilla?
  • Mitä teemme muita paremmin tai eri tavalla?
  • Mikä mahdollistaa sen?

Hyvä strateginen määritelmä sisältää lisäksi nämä ominaisuudet:

  • On melko lyhyt ja kursailematon
  • On erityinen
  • Kertoo mitä yritys tekee ja miksi sillä on merkitystä
  • Ei sisällä jargonia, kuten ”luokkansa paras” tai muita epämääräisiä sanoja
  • Ihmisten on helppo yhdistää se yritykseesi

Tämän kaltaisessa strategiamääritelmässä tulisi jokaisesta sanasta tehdä totta ja merkityksellinen. Yleisesti strategian määrittäminen on ehkä vaikeimpia asioita mitä äkkiseltään voi keksiä. Tai itsestä se on ainakin siltä tuntunut. Suunnan määrittäminen, tarkoituksen luominen ja yhteisen tahtotilan löytäminen ovat johtajuuden suuria haasteita. Nämä ovat myös seikkoja, joista johtajalle maksetaan. Jonkun on aina mentävä ensin ja näytettävä tie. Ilman sitä pyörisimme ympyrää.

Se, että strategia ei näy kovin vahvasti tiimimme toiminnassa on mielestäni jotenkin luonnollista vielä tässä kohtaa. Emmehän ole vielä onnistuneet selvittämään itsellemme mitä Tiimiakatemialta haluamme. Mikään mahdottomuus ei mielestäni ole se, että tiimillämme olisi useampi strategia, jotka tukisivat yksilöiden urahaaveita näin jatkoa ajatellen. Itsehän olen kuitenkin alusta lähtien tukeutunut yhden ainoan tarkoituksen luomiseen, mutta alan jälleen epäillä, että se ajattelu on tuhoon tuomittua. Vaikka välillä tuntuukin, että tiimin jäsenet haluavat sitoutua siihen, niin toisaalta vaikuttaa siltä ettei meistä kukaan välttämättä ymmärrä sen merkitystä tai mahdollisuuksia. Tai haluaako edes ymmärtää, sitä en tiedä. Iso ongelmahan tässä on se, että minä itse en ole a) pystynyt viestimään sitä merkitystä tarpeeksi selkeästi b) en ole onnistunut selkiyttämään tiimimme tarkoitusta yhdessä muiden kanssa. Välillähän sitä tuntuu, että olisi hyvä lopettaa pyristely tämän oman henkilökohtaisen Akilleen kantapääni suuntaan ja antaa vain mennä, eli päästää tiimi valloilleen. Tehdä ryhmästämme ja ajattelutavastamme enemmän Wediamaisempaa eli ”tiimi on pelkästään yksilöitä varten”. Toisaalta taas välillä tuntuu, että tämä juttu toimii ja meidän pitäisi jatkaa yhteisen suunnan löytämistä. Se mitä tämän kaltainen muutosjohtaminen vaatii on juuri näiden aiemmin mainittujen huippuyksilöiden valjastamista tarkoituksen taakse, ja saada sen kautta kaikki muut mukaan. Siinä olen kuitenkin epäonnistunut.

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!