Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Suomen pahimmat bisnesmokat

Kirjoitettu 09.04.18
Esseen kirjoittaja: Lotta Paakkinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Suomen pahimmat bisnesmokat
Kirjan kirjoittaja: Markku Kuisma, Pekka Seppänen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Markku Kuisman ja Pekka Seppäsen kirjoittama Suomen pahimmat bisnesmokat -kirja, on kirjoitettu jotta ihmiset oppisivat muiden virheistä. Tiimiakatemiallakin puhutaan aina virheiden kautta oppimisesta, ja tämä kirja edustaa juurikin tätä kategoriaa suomalaisten yritysten näkökulmasta.

 

Tartuin tähän kirjaan sivistääkseni itseäni. Jo kirjan takakannessa mainitaan Talvivaara, Outokumpu, Fortumin optiot ym otsikoista tuttuja yrityksiä. Nämä yritykset ovat pyörineet uutisissa ja tiedän heidän tarinastaan jo jotain. Mutta en tarpeeksi saadakseni selkeää kokonaiskuvaa. Opiskelen kuitenkin liiketaloutta, ja näiden yritysten tapahtumat ovat olleet iso juttu, joten hävettää, kun en pysty liittymään mukaan keskusteluun. En perehdy tässä esseessä kuitenkaan näihin tarinoihin, vaan niistä seuraaviin oppeihin.

 

Kun yrityksellä menee lujaa ja liikevaihto sekä -voitto ovat korkealla, on helppo sortua virheisiin. Sonera on hyvä esimerkki vauhtisokeudesta. Sonera osti 4,3 miljardilla umts-toimilupia, jotka loppujen lopuksi osoittautuivat arvottomiksi. 4,3 miljardia täysin hukkaan heitettyä rahaa. Miksi näin kävi? Asiasta varoitettiin lehdissä jo etukäteen, mutta siitä huolimatta kauppa tehtiin. Jos Sonera olisi ollut ainut, joka näitä toimilupia havittelee, vahinkoa olisi tuskin sattunut. Mutta toimilupien perässä oli myös muita maita, ja tästä alkoi kilpajuoksu, jonka Sonera valitettavasti voitti. Mitä enemmän kilpakosijoita, sitä tavoittelemisen arvoisemmaksi lupa tuli, kunnes oltiin siinä pisteessä, että utms-lupa oli saatava, uhrauksia säästämättä.

 

Stora Enso teki myös kriittisen virheen. 2000-luvulla paine kasvamiseen oli kova, yhtiöt fuusioituivat ja yrityksille kerrottiin, että se on välttämätöntä kasvun takia. Mutta laajentaminen vain laajentamisen paineen takia ei ole hyvä idea. Stora Ensolla oli ostohousut jalassa ja hyvä ajatus lyödä läpi Yhdysvaltojen markkinoille. Kun Stora Enso jäi nuolemaan näppejään ensimmäisessä tarjouskilpailussa (Donohue), nälkä yritysostoon kasvoi. Seuraavalla kerralla, kun tilaisuus päästä Amerikan markkinoille saapui, teki Stora Enso niin suuren tarjouksen, ettei siitä voinut kieltäytyä. Tässä ostonälässä unohdettiin ottaa selvää ostettavan yrityksen tiedoista ja myöskin pohdinta siitä, miksi yritys oli ylipäänsä myynnissä, jäi vähemmälle. Consolidated Papersin suurin omistaja George W. Meade sanoi, että jos heillä olisi ollut myönteinen kuva markkinoiden tulevaisuudesta, he eivät olisi myyneet. Muutaman vuoden kuluttua paperin hinta romahti. Teknologian kehitys oli ensimmäistä kertaa ikinä saanut paperin arvon laskemaan.

 

Muistan nähneeni uutisissa paljon asiaa Fortumista ja se on aina ollut negatiivissävytteistä. Fortum, joka on valtionyhtiö, vietiin läpi Suomen kaikkien aikojen avokätisin palkitsemisohjelma. Fortumin 350 johtajaa saivat yhteensä n. 400 miljoonaa euroa optiotuloja. Miten valtionyhtiö voi tuottaa noin suurta voittoa, niin pienelle määrälle ihmisiä. Ei ole mikään yllätys, että Fortum herättää pahaa verta ihmisissä. Ja oliko näillä optiotuloilla oikeasti merkitystä johtajille. Siis työnsä hoitamisen kannalta. Olisivatko johtajat tehneet työnsä huonommin? Tuskinpa. Palkitsemisjärjestelmä on ajatuksena hyvä, mutta jos se ei ole tasavertainen, aiheuttaa se yrityksen sisällä enemmänkin ristiriitoja. Suurten rahasummien saaminen, herättää kateutta niissä, jotka eivät päässeet osingoille.

 

Kun homma menee metsään, etsitään syyllistä. Pinnalla velloo halu rangaista ja purkaa katkeruutta. Tämä johtaa helposti siihen, että viestinviejät ammutaan alas samoin kuin joukko muita syyttömiä, jotka ovat vain sattuneet väärään paikkaan väärään aikaan. Säästöpankin luottamusesimiehet ovat hyvä esimerkki tästä. Heidät pantiin vastuuseen säästöpankkien tappioista, vaikka ihmisten olisi pitänyt pystyä pelkällä järjellä tajuamaan, ettei pankin kaatuminen ole heidän vikansa. Isot johtajat kuitenkin ajattelivat, että kansa kaipaa verta. Näin alkoivat pitkät ja tuhottoman kalliit oikeudenkäyntikulut. Heitä roikutettiin syntipukkeina vuosikaudet. Suomen pankki oli kuitenkin huomattavasti enemmän vastuussa rahamarkkinoiden säätelyssä, kuin mitä yksittäiset johtajat. Ja kun miettii, kuinka paljon nämä ihmiset ovat joutuneet kärsimään tästä rangaistuksesta…

 

Jotta voi ymmärtää Suomen taloutta ja yrityksiä, pitää myös ymmärtää historia niiden takana. Tämä opettavainen historia ei koostu vain onnistumisista. Epäonnistumiset opettavat huomattavasti enemmän, koska näet ne virheet mitkä on jo tehty. Opi niistä, ja varo toistamasta niitä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!