Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Suuri seikkailu – Vastahakoisen liikemiehen tunnustukset

Kirjoitettu 23.04.14
Esseen kirjoittaja: Tomi Tajakka
Kirjapisteet: 3
Kirja: Suuri seikkailu - vastahakoisen liikemiehen tunnustukset
Kirjan kirjoittaja: Yvon Chouinard
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Suuri seikkailu, eikös se ole synonyymi elämälle? Päivä päivältä tuntuu yhä vaikeammalta erotella osa-alueita toisistaan, kuin elämä olisi erikseen ja sitten olisi esimerkiksi työ. Siksi minulle on muodostunut yhä tärkeämmäksi tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä, tuovat elämään ja maailmaan hyvää. Olen ollut siinä tilanteessa useammin, että olen elänyt tavallaan kahta todellisuutta, vapautta ja työtä. Se ei tunnu hyvältä, olen tajunnut sen. Haluan kirjoittaa työstä siksi, että nyky-yhteiskunnassa on tiettyjä lainalaisuuksia. On elätettävä itsensä ja pystyttävä vastaamaan tiettyihin vaatimuksiin, vaikka ei haluaisikaan. Vaikka haluaisi elää täysin vapaana, on Suomen kaltaisessa maassa oltava valmis vastaamaan tietynlaisiin vaatimuksiin. Ihmiset pakotetaan siihen. Minun on kai opeteltava vastaamaan niihin niin, että elän jokaisena hetkenä elämääni, en mitään työelämää ja vapaa-aikaa. En varsinaisesti vieroksu työtä, mutta en koe tärkeäksi omistaa elämästäni monta tuntia päivässä työlle vain siksi, että kokisin olevani hyväksyttävä kansalainen tai voidakseni ansaita mahdollisimman paljon maallista omaisuutta. Toki on monia eri asioita, jotka motivoivat ihmisiä työntekoon. Minä haluan omistaa jokaisen tunnin elämälle ja tehdä asioita, joilla on merkitystä. Haluan tehdä asioita, jotka tuovat hyvää tähän maailmaan. Olen päätynyt tilanteeseen, jossa olen punninnut jo varsin kauan omia arvojani. Mitkä ne ovat ja toteutanko niitä toiminnassani?

 

Kirjassa kerrotaan Yvon Chouinardista ja hänen elämänmatkastaan. Nuoresta kiipeilijästä ja surffarista, joka haluaa pitää hauskaa ja tehdä omien arvojensa mukaisia asioita. Lukiessani koin jonkinlaista hengenheimolaisuutta häneen, jotain hänenkin oli tehtävä, jotta pystyi maksamaan vuokran ja tekemään kiipeilymatkoja. Hän ryhtyi valmistamaan parempia kiipeilytarvikkeita. Tästä muodostui vähitellen elämntapa. Hän halusi yhdistää intohimonsa ulkoiluun, arvonsa, laadun ja hyvän tunnelman. Vaikea yhdistelmä, jota varmasti moni maailmassa yrittää saada koottua. Valmentajamme suositteli minulle tätä kirjaa, koska olen kokenut yhä enemmän omien ja Tiimiakatemian arvojen törmäävän. En löydä Tiimiakatemialta monesti niitä asioita, joita haluan elämästäni löytyvän. Tietysti yhteneväisyyksiäkin on, kuten vapaus, kekseliäisyys ja vaikkapa asioiden yhdistely. Mutta tuntuu siltä, että koko ajan vastakkaisia asioita löytyy yhä enemmän. Minulle suositeltiin kirjaa varmaankin siksi, että motivoituisin uudestaan, mutta lopulta kirjan lukeminen ja ajatukset veivät minua myös osittain kauemmaksi opinahjostani. Haluan, että elämässäni on intohimoa. Tuntuu siltä, että intohimo on läsnä silloin, kun saman arvomaailman jakavat ihmiset toimivat yhdessä. Tai ainakin yhdistäviä tekiöitä pitäisi olla enemmän, kuin erottavia.

 

Mielessäni kirjan ydinasiat kietytyivät seuraaviin seikkoihin:

 

  • Tee asioita, jotka ovat sinulle ja myös muille tärkeitä
  • Tee asioita jotka tuovat maailmaan hyvää
  • Mieti tosissaan, mitkä ovat arvosi elämässä
  • Rakasta elämää
  • Nauti elämästä
  • Etsi vaihtoehtoja perinteisille tavoille tehdä asioita

 

Tällä hetkellä kaikki nämä asiat eivät toteudu kohdallani ajatellen olemistani Tiimiakatemialla. Ja haluan mainita tässä vaiheessa sen, että en valita tai aseta itseäni kenenkään yläpuolelle. Kirjoitan siitä, miltä minusta rehellisesti tuntuu. Elämässä on pystyttävä seisomaan oman toiminnan, valintojen ja ratkaisujen takana. Tällöin ihminen on vapaa ja elää täysillä. Täysillä eläminen kuulostaa helposti kliseeltä, mutta onko se sitä? Jos ajatellaan, että elämme tässä maailmassa vain yhden elämän, niin varmasti jokaisen kannattaa miettiä vaikkapa seuraavaa kysymystä. Kuinka haluan elää elämäni? Varmasti jälkeenpäin vääriltä tuntuvilta valinnoilta ei voi välttyä. Mutta jokaisen valinnan aikana pitäisi muistaa pysyä rehellisenä itselle ja muille. Tällöin osa valinnoista onnistuu varmasti erinomaisesti ja vähemmän onnistuneista voi ottaa opiksi.

 

Kirjan mukaan Chouinard kokosi mukaansa ystäviä, samojen lajien harrastajia ja ihmisiä, jotka jakavat samoja arvoja. Lopulta tästä muodostui yritys, joka toimii yhteisten arvojen ja meiningin pohjalta. Se on liima, joka pitää heidät yhdessä. Se on yksi niistä asioista, joka tekee päivistä heille merkityksellisiä. Jos opiskelu- tai työpaikkaan tuleminen tuntuu väärältä, ei se ole kovin hyvä asia. Jos viettää aikaa jossain ja koko ajan haluaisi olla toisaalla. Ehkä oma kohtaloni on olla jatkuvasti liikkeessä. Ei välttämättä fyysisesti, mutta ajatuksen tasolla. Ehkä minä haluan etsiä ja hakea vaikutteita ja jatkaa sitten eteenpäin. Tullessani akatemialle sen erilaisuus vetosi minuun. Tietynlainen hurmoksellisuus valtasi minut ja jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu pelottavalta. Jopa jonkinasteiselta aivopesulta. Nyt kun olen ottanut etäisyyttä asioihin ja kohtaan paikan omana itsenäni, en ole varma, olenko oikeassa paikassa. Mutta on kai luonnollista ja hyväkin kyseenalaistaa omia valintojaan tietyin väliajoin.

 

Kirjassa minuun vetosi myös se, että Patagonia yrityksenä löysi arvoista, jotka monet kokevat vaikeuttajana ja rajoittajana, oman toimintansa ytimen ja kilpailuvaltin. Yritys on jatkuvasti etsinyt uusia tapoja tehdä asioita ekologisemmin, kestävämmin, vähemmän kuluttaen ja kohdellen ihmisiä inhimillisesti, sekä työntekijöitä, että kuluttajia. Tärkeänä huomiona myös se, että yritys kiinnittää erityisesti huomiota alihankkijoidensa eettisyyteen. Vaikuttaisi siltä, että nykyisin lähinnä Aasiassa sijaitsevat alihankkijat, kokoonpanijat ja muut ihmiset koetaan koneen osina. Länsimainen kulutusyhteiskunta on ulkoistanut alimman luokan pois näköpiiristä. Poissa silmistä – poissa mielestä. Ja jotkut vielä väittävät, ettei esimerkiksi Suomessa ole luokkajakoa. Patagonia on järjestelmällisesti valmistanut kestävempiä, laadukkaampia, ekologisempia ja eettisempiä tuotteita. Tästä on muodostunut heille kokonaisuus, jonka asiakaskunta omaksuu erinomaisesti ja heillä onkin hyvin vahva asiakaspohja. Tarkoitus ei ole nykyaikaisesti myydä paskaa halvalla ja paljon, vaan laadukasta vähemmän ja hinnalla, josta kaikille tuotantorakenteessa oleville jää järkevä korvaus. Yhtiö ei tavoittele liiallista ja yleetöntä kasvua, se haluaa taata työntekijöille tulot ja asiakkaille hyvät tuotteet. Patagonia on todistanut, että kyse on kekseliäisyydestä, halusta ja viitseliäisyydestä. Tämä puuttuu liian monelta nyky-yritykseltä. Patagonia on myös hyvä esimerkki yrityksestä, joka osallistuu yhteiskunnalliseen toimintaan ja aktivismiin järkevästi, paneutuen myös tähän osa-alueeseen hyvin järjestelmällisesti. Tuotosta osa jaetaan vuosittain erilaisille ruohonjuuritason hyväntekeväisyys- ja ympäristöorganisaatioille.

 

Kirjasta käy myös hyvin ilmi se, että yritys on tajunnut työntekijöiden ja läheisten sidosryhmien hyvinvoinnin tarkoittavan parempaa työilmapiiriä ja lopputulosta. Tämä on ollut yksi toiminnan ytimistä alusta lähtien. Työnantaja hulehtii työntekijöistää ja ottaa nämä osaksi yritystä. Tällä tavalla ja hyvällä rekrytoinilla he ovat rakentaneet itselleen toimivan työyhteisön, jolla on yhteiset arvot ja halu tehdä maailman parhaita tuotteita.

Lopuksi haluan laittaa linkin biisiin, joka tuli esseetä kirjoittaessa mieleen.

https://www.youtube.com/watch?v=xTbnDHNdR88

 

Tagit: , , , , , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!