Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Suuri Seikkailu

Kirjoitettu 31.08.18
Esseen kirjoittaja: Juuso Nieminen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Suuri Seikkailu - vastahakoisen liikemiehen tunnustukset
Kirjan kirjoittaja: Yvon Chouinard
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ai että, mikä kirja! Tästä muodostui minulle heti ihan ikioma Raamattu, jonka voin vaihtaa sen vanhemman pölyttyneen opuksen tilalle. Tässä Patagonian perustajan, Yvon Chouinardin kirjassa Suuri Seikkailu – vastahakoisen liikemiehen tunnustukset on nimittäin muuten sanomaa. Tätä kirjaa sietäisi lähteä jakamaan maailmalle, kuin kiihkouskovainen konsanaan ja huutamaan hallelujaa. Kyllä siinä olisi yrityspamput ihmeissään, kun meikäläinen pölähtäisi ovista sisään ja julistaisi maailman pelastumista, sekä kiroaisi heidän sen hetkisen toimintansa ikuiseen helvettiin. Ja sama täytyisi tehdä eduskunnassa kesken täysistunnon ja haukkua kaikki pösilöiksi, kun samaan hengenvetoon hoilaisin puhemiehen mikrofoniin säkeitä jostain poliittisesti epäkorrektista sävelmästä. No joo, leikki sikseen, seuraavaksi vähän jotain konkreettisempaa analyysiä kirjasta ja yritysmaailmasta.

Miksi jokin yritys on olemassa?

Tätä kysymystä olen miettinyt ja pohtinut siitä lähtien kun Tiimiakatemialle tulin. Täytyyhän siinä joku pointti olla, jokin muukin kuin se, jonka laki käsittämättömästi määrää, eli voiton tuottaminen omistajille. Kaikki bisneshän täytyisi perustavanlaatuisesti olla ihmisten hyvinvointia edistävää bisnestä. Sillä jos asiaa yhtään miettii, niin jotain hyväähän sitä on tarkoitus ihmisille tarjota, jotta he ostaisivat. Mutta silti me emme näe asioita yhtään omaa lyhyttä nenän vartta kauemmas ja markkinoimme jotain käsittämättömiä paskatuotteita ihmisille, että ”ostakaa ostakaa, nyt saa halvalla” ja samalla tuhoamme kaiken elämän ympäriltämme. Ihmiskunnan suurin murheenkryyni on se, että emme ole ensinnäkään tietoisia itsestämme, emmekä myöskään maailmasta ja tämän vuoksi emme tajua, että olemme kaikki yhtä.

Joten miksi jokin yritys on olemassa? Senkö takia, että se voi tuottaa hullun hauskoja tuotteita, jotta ihmiset voivat rillutella yhden illan niiden kanssa ja sitten dumpata koko tuotteen kaatopaikalle. Sillä sinnehän on hyvä raijata omia tavaroita, roskakoriin nimittäin, koska eihän sitä näe mihin ne lopulta päätyvät ja mitä niille tapahtuu. Poissa silmistä, poissa mielestä. Herätkää! Ajatelkaa! Kaikki paska mitä me tuotamme päätyy omaan elämäämme takaisin tavalla tai toisella. Kaikki se paska ja jäte, jota esimerkiksi lahdataan meriin päätyy lopulta meidän kehoomme, kun syömme niitä muoviin tukehtuneita kaloja ja muita mereneläviä. Niin, entä jos et syö kalaa? Kunnon pihvi tai makkarahan on esimerkiksi se suomalaisten miesten juttu. Sitä on mielenkiintoista seurata kuinka geenimuunnellulla rehulla ja antibiooteilla kyllästetty liha kulutetaan oman vatsalaukun pohjalle täysin hyvillä mielin. Ai että, kun lääkeaineet maistuvat hyvälle! Siihen kun lisää vähän suolaa ja pippuria, taikka sinappia päälle niin on muuten viimeisen päälle hyvää. Ja sitten vegaanit vielä yhtyvät tähän kuoroon, auvoiset maailman pelastajat. Mutta hei, nämä ihmiset kuitenkin ajattelevat! He miettivät jo mitä syövät. Tai joku muutama prosentti, loputhan seuraavat perässä, kun se on niin trendikästä ja jokainen saa sosiaalista hyväksyntää sitä kautta, kun voi illanistujaisissa sanoa olevansa niin päälleliimattua dieettiä noudattava vegaani kuin olla ja voi. Ja sitten syödään niitä kemikaaleilla kiillotettuja tai logistiikka ketjujen pilaamia homeisia vihanneksia. Tai ryhdytään lappamaan keho täyteen sokeria ja vegaanisia herkkuja, kun se on esimerkiksi jonkun manipuloivan viherpiiperrys dokumentin (Kip Andersen on hieno mies) mukaan ”ihan parasta just sun keholle”. Ja kolesterolihan on hirveä ravintoaine! Hyi helkkari jos pitäisi jotain rasvoja syödä. Osta Beceliä, osta osta, se on oikein hyvää ja terveellistä rasvaa. Onhan se pelkkää kasvirasvaa täynnä. Herätkää! Ajatelkaa! Ryhtykää käyttämään omia aivojanne ja pohtimaan kuka on oikeasti ihmisten hyvinvointi bisneksessä mukana ja kuka yrittää vain tahkoa rahaa (jos ei muuten aivan auennut, niin Becel on sen verran prosessoitu, itsessään hyvät rasvat tuhoava tuote, että sitä voi käyttää korkeintaan kenkälankkina).

”Kuolleella planeetalla ei tehdä bisnestä.”

– David Bromer

Jos jokin yritys on siis olemassa, niin sen tulee olla olemassa osana ihmisten hyvinvointia. Tämä syy voi olla ihan mikä tahansa; halu tarjota oikein valmistettua ruokaa, auttaa yrityksiä kehittymään tarjoamalla näille markkinointipalveluita tai vaikka valmistaa kestäviä huonekaluja. Oleellista on se, että yritys ymmärtää oikeasti vastuunsa ja merkityksensä ympäröivässä maailmassa. Tulee ymmärtää, että se minkä teemme toiselle, teemme myös itselle, koska olemme kaikki yhtä.

Huh, olipas aikamoinen avautuminen. Toivottavasti edes vähän pahoitit mieltäsi, jos olet päätynyt lukemaan tänne asti. Sehän on aivan parasta, kun saa herätettyä ihmisissä tunteita, koska siinä on kanssa yksi asia, jota tämä meidän niin sivistynyt kansakuntamme ei hallitse sitten niin millään. Mutta se on toinen puheenaihe se. Keskitytään seuraavaksi siihen, minkälainen yritys Patagonia on.

Voiko hippi tehdä bisnestä?

Vielä ennen kuin pureudun yritykseen Patagonia, on jotenkin hupaisaa, kuinka sana ”hippi” on muuttunut jotenkin halventavaksi nimitykseksi sellaisille ihmisille, jotka välittävät muista ihmisistä ja asioista ympärillään. Kyllähän toki näitä stereotyyppisiä hippejä löytyy, jotka pukeutuvat värikkäisiin säkkeihin ja laittavat tukkaansa rastat, mutta olen miettinyt eikö voisi olla olemassa sellaista tavallista hippiä? Sellaista joka pukeutuu normaalisti, ei laita tukkaansa rastoja, mutta joka silti välittää maailmasta ympärillään. Sellaista, joka ei ryhdy jonkin kultin jäseneksi, sen vuoksi, että haluaa vain tehdä asioita järkevästi.

Patagonian perustaja Yvon Chouinard on hyvä esimerkki tällaisesta tyypistä. Hän ymmärtää syy-seuraus suhteet omassa bisneksessään. Ja hän haluaa pitää ennen kaikkea hauskaa töissä! Tai ainakin pitää työympäristön sillä tavalla vapaana, että ihmiset voivat lähteä surffaamaan tai vuorikiipeilemään kesken työpäivän jos siltä tuntuu. Koska parhaimmat aallot ja kauneimmat päivät tulevat kyselemättä, eikä mikään työasia maailmassa voi olla tärkeämpää, kuin se, että pääsee nauttimaan kesken päivän siitä, mitä rakastaa. Tärkeintähän on se töiden kannalta, että asiat etenevät, ja sovitut hommat tulevat hoidetuksi, vaikka välillä kävisikin ulkona pyörähtämässä. Mihinpä tässä elämässä olisi oikeasti kiire.

Patagonia siis tuottaa ja valmistaa ulkoiluun sekä vapaa-aikaan soveltuvia vaatteita, niin naisille kuin miehille. Se mikä itseeni teki vaikutuksen tässä yrityksessä (ja kirjassa) on se, että heidän toimintansa takana on erilaisia filosofioita, eli ajatuksia siitä miten heidän tulee toimia tietyissä asioissa, jotta lopputulos olisi kaikkien (lue: koko maailman) kannalta paras mahdollinen. Ja tämä asia on minusta ennen kaikkea se oleellisin juttu bisneksessä. Nykypäivänä yksikään yritys ei tunnu ajattelevan mitä ja miten sen tulee toimia. Kaikki toiminta keskittyy vain ja ainoastaan siihen, kuinka saadaan nyhdettyä vielä vähän lisää rahaa kuluttajilta omistajille. Patagonian ydinajatus sen toiminnassa on puolestaan se, että tarkoituksena on aina toimia heidän omien filosofioidensa mukaan, vaikka siinä lyhyellä tähtäimellä menettäisikin rahaa. Esimerkiksi valitsemalla vaatteisiin jonkin kalliimman, ympäristöä vähemmän kuormittavan raaka-aineen tuottajan, tai ryhtymällä valmistamaan ensimmäisenä kalliimmasta kierrätyspaperista valmistettuja kuvastoja. Tai kuinka monta yritystä tiedät, joka sanoo avoimesti kuluttajille, että älä osta tätä meidän tuotetta, koska sen valmistaminen saastuttaa luontoa? Aika harvassa tuntuvat olevan. Mutta se, mitä ei usein tunnuta päämäärättömät dollarin kuvat silmissä ymmärrettävän on, että kaikkien kannalta oikein tekeminen maksaa itsensä aina takaisin. Esimerkiksi se, kun Patagoniassa päätettiin luopua styroksi- ja paperimukeista, yritys päätyi lopulta säästämään rahaa verrattuna siihen, että se edellisellä toimintatavalla kuormitti ympäristöä ja käytti samalla rahaa tyhjänpäiväisiin kertakäyttötuotteisiin.

Ja kaikki tämä linkittyy siihen, että hitto vie haluan tehdä samanlaista bisnestä! Koska onhan tämä nykyinen bisnesmaailma aivan tajuttoman mätä, että vähemmästäkin lentää oksennus. Hetken kun vilkaisee LinkedIn feediäkin niin minua alkaa etoa, kun jokainen yrittää kiillottaa omaa imagoaan siellä ja esittää jotain helvetin asiantuntijaa. Lopettakaa se oman perseenreiän nuoleminen ja ryhtykää ihan vain olemaan. Elämä helpottuu kummasti, kun ei yritä olla jotakin. Syvällistä ymmärrystä on se, että millään ei ole mitään väliä ja kenenkään ei tarvitse olla yhtään mitään. Kaikkien tarvitsee vain olla.

”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.”

– Matt. 5:3

Yritysten sekä ihmisten tulee kiinnittää huomiota nyt ja tulevaisuudessa lisää huomiota siihen miten ne ovat osana tätä kaikkea. Jos yritykset myös miettisivät yhtään jonkinlaisia toimintafilosofioita Patagonian tapaan esimerkiksi tuotantoon, johtamiseen, jakeluun, henkilöstöhallintoon ja ympäristöön liittyen, voisi bisnes olla toimintaympäristönä paljon mielekkäämpi. Mutta se on tuo ajattelu niin vaikeaa, kun meidät pursotetaan kaikki saman suuttimen läpi, jota koulujärjestelmäksi kutsutaan. Ja kun tuo koulujärjestelmä pyrkii järjestelmällisesti lopettamaan meidän kykymme ajatella, ja sen sijaan se ohjeistaa seuraamaan päättömästi muita. Niin eihän silloin oikein pystytä ajattelemaan tämmöisiä asioita. Sen sijaan seurataan isoa laumaa, joka huutaa jatkuvan kasvun nimeen ja kaiken pitäisi olla niin tehokasta sekä suurta. Yritysmaailman ja yhteiskunnan suuri hieno yhtälö on tällä hetkellä:

Kamppailu + Stressi + Uhraukset = Menestyminen = Onnellisuus

Joka voidaan lyhentää:

Onneton = Menestyminen = Onnellisuus

Joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan:

Onneton = Onnellinen

(Lähde: The Inside Out Revolution)

Jokainen näkee aika nopeasti, ettei tuossa edellä esitetyssä yhtälössä ole mitään järkeä! Mutta silti me ajamme itseämme ja toisiamme samaan päättömyyteen. Olemme jotenkin onnistuneet uskottelemaan itsellemme ja toisille, että menestyminen on onnellisuutta. Joka on itsessään aivan täyttä paskapuhetta. Asiaa olisi voinut kysyä vaikkapa Robin Williamsilta tai Linkin Park yhtyeen laulajalta Chester Benningtonilta. Että kyllä, tämä meidän koko sivistynyt yhteiskunta on aivan sekaisin oleva hullunmylly. Herätkää! Ajatelkaa! Älkää lähtekö samaan sontaan mukaan, jota kaikkialla tuputetaan.

Tiedä kuka olet

Tämä tuntuu olevan suurimmalle osasta ihmisistä ylivoimaisen vaikea kysymys juuri siitä syystä, että emme ole tietoisia itsestämme. Sivuutamme täysin sen asian tutkiskelun, kun yritämme tavoitella tuota oi niin mahtavaa menestymistä. Patagonia on esimerkki yrityksestä, joka tietää kuka se on. Ja se on yksi syy siihen miksi se menestyy ja tulee menestymään myös tulevina vuosina. Viime vuoden (2017) tulos kyseisellä yrityksellä oli 209,9 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja työntekijöitä sillä oli tuolloin 1000 (Wikipedia, 31.8.2018, klo 14:28). Yritys ei siis ole maailman suurin, mutta on joka tapauksessa erittäin elinvoimainen esimerkki siitä, kuinka tekemällä ja luomalla hyvää ympärilleen voi menestyä.

Parastahan tässä on vielä se, kun yritys valmistaa hyviä ja eettisiä tuotteita, niin niiden arvo vain kasvaa ajansaatossa. Kirjassa on hyvä esimerkki yhdestä vuoden 1980 aikaisessa kuvastossa olleesta nukkatakista, josta maksettiin vuonna 2005 neljätuhatta dollaria Japanin eBayssä. Kun asiat tekee oikein ja hyvin, niin ihmiset kyllä huomaavat sen myös. Asioilla ja yrityksillä tulee olla merkitys! Niiden täytyy olla olemassa jostain syystä ja edustaa jotakin. Ja yrityksen työntekijöiden tulee olla osa tätä maailmaa. Silloin kun on myös itse oma asiakkaansa, tekee työtä sen eteen täydestä sydämestä ja ymmärtää sen mitä tuotteilla on tarkoitus saavuttaa. Patagonialla suurin osa työntekijöistä käyttää itse omia tuotteitaan ja testaa niitä käytännössä vuorikiipeilyn tai esimerkiksi surffauksen parissa. Ja voiko sitä yhtään paremmin saada palautetta siitä toimiiko tuote vai ei? Kun omat tekemisen standardit ovat korkeat, niin tällöin kyllä huomaa jos tuote ei toimi käytännössä tai siinä on jotain mitä tulee parantaa. Yritys on tällöin osa elämäntapaa ja siitä nauttii aivan toisella tavalla, kuin tyhjänpäiväisestä menestyksen tavoittelusta. Ylipäätään nykyään kaikki tahtovat päästä tekemään sponsoroitua työtä, bloggailla tai muuta vastaavaa ja siksi ”antaa jengin surffata” mentaliteetti on mielestäni välttämättömyys. Koska miksi ihmeessä kukaan haluaisi pyörittää yritystä, jossa on ikävää työskennellä? Tätä asiaa en ole koskaan ymmärtänyt.

En kuitenkaan sano, että kenenkään olisi väärin rikastua tai menestyä. Totta kai jokaisella on oikeus kasvaa ja kehittyä sekä luoda lisää hyvää ympärilleen ja parantaa omaa ulkoista elämänlaatua. Yhteiskunnan systeemi on vain aivan kuralla, ja palkitsemme sekä ihannoimme ihmisiä, joilla on eniten rahaa sen sijaan, että arvostaisimme ihmisiä, jotka antavat eniten ympärilleen. Syy bisneksen tekemiseen tulee olla selvä, sen tulee tuottaa juuri tätä hyvää ympärilleen, eikä tuhota jonkun rahan himossa meidän kaikkien olemassaoloa. Vastatakseni viimein edellisen kappaleen otsikon kysymykseen niin kyllä, hippi voi siis tehdä bisnestä. Ja vielä erittäin menestyvääkin sellaista.

”Yksikään eläin ei ole niin tyhmä ja ahne, että tuhoaisi oman pesänsä – paitsi ihminen.”

– Kirjasta Suuri Seikkailu – vastahakoisen liikemiehen tunnustukset

Yrityksen päätökset tulee olla sillä tavalla tehtyjä, kuin se olisi mukana bisneksessä vielä sadan vuoden päästäkin. Sen vuoksi mitään lyhyen aikavälin voittoja ei tule harjoittaa, koska siinä vain kusee omaan nilkkaansa. Elämä on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista, olemme vain yhteiskuntana tehneet siitä niin helvetin vaikeaa. Yvon Chouinardin kirja Patagoniasta yrityksenä on erittäin opettavaista luettavaa ja siinä on erittäin oleellisia opetuksia bisnesmaailmaan vietäväksi. Itse aion ottaa ne kaikki mukaani ja jalostaa niitä vielä eteenpäin.

”Viisaan viisaus on elämäntaitoa, tyhmän tyhmyys on itsensä pettämistä.”

– Sananlaskut 14:8 (Uusi kirkkoraamattu, 1992)

Aamen

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!