Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Syksyn jälkeen…

Kirjoitettu 05.09.17
Esseen kirjoittaja: Roosa Pihlajamäki
Kirjapisteet: 3
Kirja: Yrityksen perustajan opas - silta yrittäjyyteen/Yritystoiminnan uudelleenjärjestely
Kirjan kirjoittaja: Harri Huikuri, Tomi Karsio, Turo Koila, Seija Vartiainen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 3.4. Uusia tuulia ja haasteita yrittämiseen, 3.6. Yrittäjyyden käsikirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiakatemian päätyttyä monilla meistä valmistuvista on isoja muutoksia edessä. Itseni kohdalla tämä tarkoittaa uuden yrityksen perustamista OlutSataman toimintaa varten. Tämä aiheuttaa minussa kovin ristiriitaisia tuntemuksia.

Tavallaan olen kovin innoissani, että pääsemme vihdoin ns. ”oikean” yritystoiminnan pariin. Koen, että akatemialla tietämykseni esimerkiksi yrityksen vuosikierrosta kirjanpitoineen, taseineen sun muine kommervenkkeineen ei ole päässyt vielä riittävälle tasolle jotta osaisin viimoisen päälle viisaasti suunnitella liiketoimintaa tulevaa/tulevia vuosia varten. Toisaalta tämän myötä on heti jotain uutta mihin perehtyä akatemian päätyttyä eikä tule vastaan monien valmistuneiden kohtaamaa tyhjiötä.

Tavallaan minua myös ahdistaa, että no nytkö se on sitten alettava vaan paahtamaan duunia. En haluaisi heittää hyvää liiketoimea kankkulan kaivoon, koska se olisi tuhlausta, mutta samaan aikaan olen jo vuosia haaveillut maailmanympärimatkasta 2. asteen koulutuksen jälkeen, johon ei ole asetettu aikarajaa takaisin paluulle ja jonka aikana voin liikkua vapaasti omalla aikataulullani paikasta toiseen. Minulle se on ollut henkireikä ylipäätään painaa hommia ja ja ennenkaikkea tärkeä matka etsimään itseäni ja avartamaan maailmankuvaani. Olen tehnyt paljon isoja valintoja ja uhrauksia päästäkseni tuolle matkalle, ja siksi siitä on tullut vuosi vuodelta tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi. Siksi nyt, kun rahat olisivat kasassa ja valmistuminen käytännössä jo taskussa tuntuu todella hankalalta ajatukselta, että joudun siirtämään tuota unelmieni matkaa – sitä kun on odotettu kuin kuuta nousevaa ja toisekseen: mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampi on lähteä.

Käytännössä olen kuitenkin jo tehnyt päätöksen, että matka siirtyy kunnes uudet yrityskuviot ovat selvillä ja voin sitten hyvillä mielin jättää hommat rullaamaan kun tiedän että ne toimivat. Näillä mennään.

Mitä sitten tulevat kuviot tuovat tullessaan?

Olemme pyöritelleet monenlaisia asioita. Yhtenä suurena teemana on mukana jatkavat projektiryhmäläiset. Osalla on opinnot vielä pahasti kesken, osalla olisi turvallinen, varmatuloinen joskaan ei hyväpalkkainen duuni halutessaan olemassa, osa on juuri saanut uusia työtuulia muualtakin ja osalla pelkästään kuviot todella levällään. Koska projekti vaatii sitoutumista ja meistä kaikista mukanaolleista jo kaikki sen onneksi tietävät täytyykin miettiä, että kuka on halukas sitoutumaan yritykseen? Kuka puolestaan halukas tekemään vain pientä roolia tai jopa jättäytymään projektiryhmästä?

”Mikä saa ihmisen ryhtymään yrittäjäksi ja jättämään mahdollisesti hyvän ja turvallisen työpaikan toisen palveluksessa? Henkilöstä riippuen yrittäjäksi ryhtymisen motiivit saattavat olla hyvinkin erilaisia. Joku haluaa enemmän itsenäisyyttä ja riippumattomuutta, joku toinen taas ei pysty toteuttamaan riittävästi itseään ja omia ideoitaan nykyisessä työpaikassaan. Joku kolmas haluaa ansaita enemmän ja hankkia näin paremman toimeentulon itselleen ja perheelleen. Joillekin on taas tärkeää olla oman itsensä herra, määrätä itse toiminnastaan ja aikatauluistaan. Joku taas on keksinyt hyvän idean ja haluaa hyödyntää sen itse. ”

Näen jo nyt, että tässä jonkin verran asettuu vastakkain omat toiveet, tahtotilat ja realiteetit. Mitä halutaan tehdä, mitä ollaan valmiita tekemään ja miten paljon todellisuudessa pystytään sitoutumaan. Tähän tietoon näyttäisi siltä, että täyspäiväisiksi tekijöiksi ei pystyisi tulemaan kukaan muu kuin minä. Tavallaan tämä on ihan ok, mutta tavallaan kun tarkoitukseni on että joku muu pystyisi esimerkiksi vuonna 2019 toimimaan projektipäällikkönä OlutSatamassa jos itse olen maailmanympärysmatkalla, ei tämäkään ihan toimi.

Toinen pöydällä oleva asia tämän myötä on yhtiömuoto. Vaihtoehtoja on 3:

  1. Olemassa oleva osuuskuntamme (Aito) jatkaa toimintaa ja jäsenistö vaihdetaan henkilöihin X
  2. Perustetaan uusi osuuskunta henkilöiden X kanssa. Säännöt muodostetaan niin, että mahdolliset osingot sun muut saadaan reilusti jaettua tilikauden päätöksessä ja halutessaan kukin voi tehdä myös muita laskutustöitä.
  3. Perustetaan osakeyhtiö

En oikein vieläkään tiedä kuinka tilannetta olisi järkevä lähteä purkamaan, vaikka olenkin ollut tästä tietoinen jo pitkän aikaa. Ainakin nyt on käynyt ilmi, että Aitossa ei ole tällä hetkellä ketään kuka ehdottomasti haluaisi nimenomaan aitolaisena jatkaa. Toisin sanoen valmis osuuskunta olisi halutessamme olemassa.

Joka tapauksessa kun yritysmuoto on päätetty, on perustamistoimien jälkeen tehtävä päätöksiä ja linjauksia ensi vuoden tavotteista, ja siitä lähdetäänkö toimintaa laajentamaan ja minkälaiset resurssit siihen on olemassa + tietenkin mitä se tulisi kustantamaan. Lisäksi on päätettävä investoinneista, eli esim. ostetaanko omia telttoja, vai ehkäpä jonkun kanssa, mikä maksusysteemi (tapahtumavaluutta sähköisenä vai paperisena vai esim. pullonkorkkeina?) otetaan ensi vuodelle ynnä muita ehdottoman ajoissa ennakoitavia asioita. Myös joululippujen myynnin suhteen täytyy tehdä päätöksiä, ja tästäpä syystä marraskuussa tulisi viimeistään olla kuvio selvillä.

Luvassa on mielenkiintoinen vuosi 2018. Vaikka vihaan tätä lausetta, jonka kuulin akatemian alussa pikku pinkeroisena vähän liian monta kertaa niin: Luota prosesssiin.

Tagit: , ,