Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Syty ja sytytä

Kirjoitettu 17.02.13
Esseen kirjoittaja: Tomi Tajakka
Kirjapisteet: 2
Kirja: Syty ja sytytä - valmentavan johtamisen filosofia
Kirjan kirjoittaja: Tapio Aaltonen, Heikki Pajunen, Kallu Tuominen,
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 5. Valmentaminen, 5.1. Valmentaminen

Syty ja sytytä, 2.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 2.0/5 (1 vote cast)

 

Motivaatio, intohimo, liekki, palo – sanoja, joita on helppo lausua ja toistella. Mutta mistä niiden sisällön löytää omaan ja tiimin tekemiseen? Valitsin Aalosen, Pajusen ja Tuomisen kirjan luettavaksi siksi, että tässä vaiheessa taivalta tiimijohtajana, koen suureksi haasteeksi, sekä itseni, että tiimin osalta juuri nuo alussa luetellut sanat. Tiimillä riittää hommia ja niitä tehdäänkin, vaihtelevasti, mutta tehdään. Kuitenkin tuntuu siltä, että meillä olisi paljon enemmän annettavaa, työlle ja toisillemme. Tuntuu kuin potentiaalia olisi jossain piilossa, mutta emme löydä sinne kätkön luo. Ja jos se kätkö löytyy, miten sen saa sieltä mukaan päivittäiseen toimintaan. Joku voi ajatella nyt, ettei joka päivä voi olla motivoitunut tekemisessään. Ehkäpä ei voikaan olla, mutta jos löytää tekemiseen ja elämään oikeanlaisen liekin ja palon, ymmärtää syyt myös niille hetkille, kun itse tekeminen ei juuri sillä hetkellä ole kaikkein inspiroivinta.

 

Pitäisikö minun tehdä jotain muuta?

Menestyksen tavoittelu on hyvin yleistä ja koetaan hyväksi ominaisuudeksi nykymaailmassa. Sitä se varmaan monesti onkin. Ihmisellä tai yhteisöllä on tavoite, visio, jota kohti suunnataan. Ja kun se saavutetaan, koetaan menestyneemme jossakin. Millä menestystä mitataan? Rahallinen mittari lienee se helpoin, mutta mittaako se oikeasti menestystä elämässä? Menestymisen pakkomielle ja taloudellinen kilpajuoksu, vievät helposti ajatukset kauemmas siitä, miten menestystä saavutetaan ja minkä kustannuksella. Koetaan menestyvämme niin kauan, kun numerot niin näyttävät, tosin illalla ajatellaan, että huominen on jo liian lähellä ja taas on mentävä.

 

Liikepakko – pakkoliike – pakoliike

Näin sitä usein sanotaan, että on oltava tavoitteet ja visio, jotta voidaan saavuttaa. Ja osittain se onkin varmasti totta. Mutta mitä täytyy olla ennen tavoitteita? Täytyy olla jotain mistä ne ammennetaan. Kuten kirjassa mainitaan, pakonomaisesti tehdyt tavoitteet ja asiat vahvistavat monesti vain sitä, ettei aitoa menestystä synny. On hirveä halu ja pakko menestyä, mutta unohdetaan tärkein asia. Kuka sen menestyksen mahdollistaa? Etenkin nykymaailmassa, jossa liikutaan yhä enemmän kohti palveluyhteiskuntaa, tärkein voimavara ja tekijä ovat ihmiset. Silloinhan tavoitteet täytyy muodostaa sen tärkeimmän kautta ja avulla. Jotta voidaan motivoitua tavoitteista, on niiden takana pystyttävä seisomaan ja niistä on inspiroiduttava. Kun ne ovat aitoja, silloin ne myös motivoivat. Työyhteisössä ihmisten on tunnettava toisensa ja erityisesti itsensä. Mitä minä haluan tehdä? Haluanko olla täällä? Pitäisikö minun tehdä jotain muuta?

 

Menestys ei saa olla mörkö, eikä se saa olla myöskään pakkoliikettä. Tärkeää olisi löytää sille ja sen tavoittelulle luonnollinen paikka elämästä. Ja sen ympärille ilo, realismi ja kohtuus. Miten asioita tehdään? Miksi niitä tehdään? Kuinka paljon on tarpeeksi ja kuinka paljon minä tarvitsen tai oikeasti haluan?

 

MotivatioJos haluamme saada itsemme ja muut liikkeeseen ja tekemään tekoja, on siihen löydettävä syy. Miksi jotain asiaa lähdetään viemään eteenpäin? Ja millä tavalla tai mihin suuntaan? Motivaatio saa ihmiset liikkumaan. Se ohjaa toimintaa ja virittää ihmiset löytämään itsestään vahvuudet sekä aidon tekemisen ilon.

 

Mistä motivaatio sitten syntyy? Kuten todettua, päälleliimattu keksitty motivaatio, tavoite tai visio, ei aidosti kehitä ja vie kohti parempaa. Ihmisen tulisi tutustua itseensä rehellisesti. Herätä huomioimaan todellisuutta itsessään ja ympäristössään. Tämä vaatii varmasti paljon sekä johtotehtävissä olevilta, että koko tiimiltä tai yhteisöltä. Helposti voisin kuvitella, että tällainen koetaan liian aikaavieväksi tai kalliiksi toiminnaksi. Mutta aina voi pysähtyä kysymään, onko meillä aikaa tai rahaa mennä pitkälle metsään ja eksyä. Vai otammeko ennen lähtöä pienen tauon ja keskitymme löytämään oikean suunnan. Tärkeintä taitaa sittenkin olla suunta, ei liike. Tosin ilman liikettä ei mitään myöskään tapahdu.

 

Tarpeet

Mikä sitten saa aikaan liikettä? Toki motivaatio ja tavoitteet, mutta ehkä ne kuitenkin ohjaavat enemmän liikkeen suuntaa. Mutta kuten sanottua, on tapahduttava liikettä, sen jälkeen kun suunta ja kohde ovat tiedossa. Tarpeet saavat aikaan liikettä, ne motivoivat liikkumaan kohti tavoitteita. On siis löydettävä sisäinen palo ja intohimo, jonka pohjalta muodostetaan tavoitteet ja visio. Ne yhdistettynä omiin tarpeisiin, savat aikaan tavoitteellista, motivoitunutta ja aidosti tärkeää liikettä.

 

Palkkiot

Toimintaa ohjaavat intohimot, sisäinen palo, tavoitteet, visio ja omat vahvuudet. Kuitenkin on tärkeää, että toiminta pysyy jatkuvasti tuoreena ja käynnissä. Hyvin tehdystä toiminnasta on muistettava myös palkita. Palkita itsensä, mutta myös muut. Kirjassa jaotellaan palkitseminen sisäisiin ja ulkoisiin palkkioihin. Sisäiset ovat ”motivaation kingi”, ne vahvistavat motivaatioita ja hemmottelevat arvomaailmaa ja sisäistä hyvää oloa. Ulkoiset palkkiot ovat myös tärkeitä, useimmiten on mukavaa, että työstään saa myös jotain maallista palkkioksi. Kuitenkin sisäiset palkkiot luovat perustan omaehtoiselle osallistumiselle ja kehitykselle. Kirjassa todetaan, että sisäisten ja ulkoisten palkkioiden välille on löydettävä oikea suhde.

 

Tässä kohtaa lukessani tajusin, että olemme oman tiimimme kanssa keskittyneet liikaa pakonomaisesti luomaan tavoitteita ja visioita, vaikka emme siihen välttämättä ole vielä valmiita. Emme kenties tunne toisiamme niin hyvin, että löytäisimme asiat, jotka todella motivoivat meitä. Ja mitä sitoutumisen haasteisiin tulee, olemme keskittyneet lähes pelkästään ulkoiseen palkitsemiseet. Matka Espanjaan tai mökkibileet, ovat hyviä porkkanoita, mutta meiltä on vielä puuttuunut taito löytää toiminnallemme sisäisiä tavoitteita ja palkkioita. Siinä meillä on tärkeä tavoite lähitulevaisuuteen.

 

Vahvuus

Yksi iso haaste, johon uskoisin monen johtajan tai johtoryhmän käyttävän paljon aikaa, on vahvuuksien löytäminen ja esilletuonti. Niin omassa toiminnassa, kuin tiimissäkin. Kirjassa esitetään osuva kysymys: ”Vahvistatko heikkouksia vai vahvuuksia?” Kulttuurissamme vallistee edelleen tietylainen ”kell’ onni on, se onnen kätkeköön” mentaaliteetti. Sama pätee vahvuuksiin. Älä ole paras tai huonoin, älä jumalan tähden erotu. Tai jos joku erottuu niin jarruttakaa nyt sen menoa, että muut pysyvät mukana! Onko se tosiaan näin? Vahvasti siltä tuntuu. Vammaisuudesta yritetään tehdä koulussa tavallista, Kaikkien täytyy pelata saman verran ja maaleja ei lasketa. Miksi ei olla vain rohkeasti kaikki erilaisia, koska niin se kuitenkin on. Minä en varmasti tule ikinä olemaan niin hyvä kaikessa kuin kaikki muut. Ja miksi pitäisikään olla? Tärkeää olisi tukea niitä, joilla on kiinniotettavaa ja kannustaa niitä, jotka ovat jo etumatkalla. Meitä kaikkia tarvitaan täällä kuitenkin. Tunnustamalla erilaisuutemme, teemme siitä voimavaran. Löytämällä yksilöllisyyden hienouden, vahvistamme yhtenäisyyttämme ja yhteisöllisyyttä. Meidän on aidosti hyväksyttävä itsemme ja toisemme, jotta voimme muodostaa yhteisön.

 

Top 3 ideat

 

  • Todellinen motivaatio löytyy vain tutustumalla itseen ja muihin tiimiläisiin
  • Kysy itseltäsi rohkeasti mitä haluat ja kannusta muitakin kysymään
  • Vahvista vahvuuksia

 

 

Tomi Tajakka

osuuskunta Idealeka

tomi.tajakka@idealeka.fi

 

Tagit: , , , , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!