Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Syty ja sytytä

Kirjoitettu 07.12.15
Esseen kirjoittaja: Camilla Heikkilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Syty ja Sytytä
Kirjan kirjoittaja: Tapio Aaltonen, Heikki Pajunen ja Kallu Tuominen
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 5. Valmentaminen, 5.1. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tänä syksynä on tullut vedettyä JTC-koulutusohjelmaa sekä oltua VTL-roolissa. Molemmat hyvin valmennuspainotteista hommaa, ja molempiin liittyy johtamista, innostamista, sytyttämistä joten sen takia päätinkin nyt vihdoin ottaa lukuun Aaltosen, Pajusen ja Tuomisen Syty ja Sytytä sekä hiukan katsoa sen pohjalta omaa syksyäni.

 

Keskustelimme viime JTC-kerralla motivaatiosta. Mitä on motivaatio?

Motivaatio tulee latinan sanasta movere, joka tarkoittaa liikuttamista/liikkeelle panemista. Eli mikä saa minut liikkeelle? Mikä saa minut liikahtamaan? Kuinka saan muihin liikettä? Aaltonen, Pajunen ja Tuominen määrittelevät motivaatiota myös seuraavilla tavoilla;
-Antaa energiaa ja suuntaa käyttäytymistä
-On tiettyyn tilanteeseen liittyvä psyykkinen tila, joka määrää henkilön vireyden
-Syiden, vaikuttimien, tarpeiden ja yllykkeiden aikaansaama tila

Motivaatioteorioita ja uskomuksia on useita, että mitkä kaikki seikat vaikuttavat motivaatioon, ja toki kaikilla ne ovat eri. Joillain motivaatiota lisäävät enemmän ulkoiset tekijät, kun taas joillain vaikuttavat enemmän sisäiset.
Itse koen, että minua ehdottomasti motivoivat enemmän sisäiset seikat kuten onnistumiset, uuden oppiminen, töiden mielekkyys jne. Jonkin verran myös ulkoiset – kuten arvostuksen saaminen, omista saavutuksista ja kannustus.

Pohdin omalta kohdaltani myös tätä syksyä, mikä on ollut minun motivaatiotasoni; alkusyksystä ainakin aika nollassa. Minkään asian tekeminen ei oikein innostanut, ja kaikki tuntui ylimääräiseltä taakalta. Mistä sitten sain motivaatiota ja jaksamista tekemiseeni? Pienet onnistumiset VTL-roolissa, kiitos tehdystä työstä, etenemisen huomaaminen, JTC:n vetämisen mielekkyys; kaikki nämä nostivat motivaatiota syksyn kuluessa.

 

Motivaatio voi syntyä nopealla aika välillä pienistä asioista, joskus motivaation syntymisessä taas menee pidemmän aikaa. Koko Syty ja sytytä teos koostuu oikeastaan kokonaan syttymisen kierteen seitsemästä vaiheesta, jotka myös ovat isoja tekijöitä motivaation synnyttämiseen.

 

 

  1. Merkityksen löytäminen

Motivoinnin syvin lähde on, että tuntee tehtävän merkitykselliseksi ja mielekkääksi. Alkusyksystä en kokenut mitään merkitykselliseksi tai mielekkääksi, joten motivaatio oli alhaalla. Kun tuli pieniä onnistumisia, ja alkoi tuntea työnsä merkityksen, motivaatio kasvoi heti. Tähän kulminoituu mielestäni myös meidän 24H. Paljon voivottelimme sitä, kun kaikki eivät osallistu ja kuinka saadaan heidät osallistumaan, mutta alun alkaen olisi ehkä pitänyt lähteä liikkeelle merkityksestä ja sen luomisesta.

”Meissä kaikissa palaa oma sisäinen liekkimme. Se on vain löydettävä.”

 

 

  1. Unelmat kantavat

”Unelmat, tavoitteet, visiot”, kaikista sanoista on itselle tullut melkein pieni mörkö, sillä ne ovat

niin usein kohdistettu tulevaisuuden työhön ja ammatinvalintaan. Itselläni kun ei ole tulevaisuuden työstä vielä mitään käryä, niin jotenkin nuo tietyt sanat saavat minut heti ahdistuneeksi. Ja jotenkin itselle tulee aina heti ensimmäinen reaktio, että ”ei mulla oo unelmia, eikä visioita eikä tavoitteita”, koska liitän ne aina tuohon työympäristöön. Mutta kun miettii muuta elämää ja muita osa-alueita, niin kyllähän minulla on unelmia ja visioita. Tosin en niistäkään välttämättä kovin paljon ääneen puhu. Tiedän, että unelmoimista ja visiointia olisi hyvä tähdätä myös sinne tulevaisuuden urapolulle, mutta jotenkin se vain tuntuu niin väkinäiseltä. Syty ja sytytä kirjassa oli hyviä avaavia ja pohdiskeltavia kysymyksiä unelmista ja tulevaisuudesta, joita aionkin nyt ryhtyä työstämään;
-Kirjoita 1-3 unelmaasi
-Mikä näistä unelmista tuntuu tärkeimmältä?
-Mitä tekisit jos sinulla olisi aikaa?
-Mitä tulevaisuuteen liittyviä ajatuksia mietit, kun olet yksin?
-Minkä taidon haluaisit oppia? Missä haluaisit käydä? Mitä haluaisit olla?
-Kuka on suuri esikuvasi? Miksi?
-Millainen on unelmiesi ammatti/työ/harrastus/ihmissuhde/asunto/matka?
-Laadi itsellesi visio kolmelta elämänalueelta:
-Työ
-Harrastus
-Ihmissuhteet

 

”Tunnista unelmasi, rakenna sitten visiosi ja lopulta konkreettiset tavoitteet ja välitavoitteet.”

Kolmas akatemiavuosi tulee olemaan tulevaisuudenmaalailuvuosi!

 

 

 

  1. Arvot luovuuden lähteenä

Arvot ovat hyvin paljon sidoksissa motivaatioon. Niinpä esimerkiksi jos haluan motivoida muita, minun tulee myös ymmärtää heidän arvojaan.
Muutenkin muiden arvojen tunnistaminen helpottaa huomattavasti työskentelyä toisten kanssa, sekä toisten ymmärtämistä. Koen, että tunnen suht hyvin esimerkiksi tiimiläisteni arvomaailmaa ja arvoja, mutten ole käyttänyt sitä tiimiliideripestissäni kuitenkaan hyväksi. Vaikka no tänä syksynä en ole suoraan sanottuna tehnyt tiimiliiderinä muutenkaan oikeastaan yhtikäs mitään.. Arvojen ymmärrystä olisi kuitenkin voinut hyödyntää enemmän johtamisessa ja motivoinnissa.

 

 

  1. Vahvuuksien tunnistaminen

Tähän olen herännyt itsekin tässä sanotaanko viimeisen vuoden aikana. Toki itseään voi kehittää omia heikkouksia vahvistamalla, mutta parempia tuloksia tuntuu tulevan kun hyödynnetään ja vahvistetaan vahvuuksia. Se vaikuttaa paljon myös motivaatioon, kun tietää olevansa avuksi jossakin, minkä oikeasti osaa. Motivaatio on automaattisesti korkealla, kun tietää osaavansa.

Tähänkin olisin voinut kiinnittää enemmän huomiota omassa johtamisessani, mutta tuntuu että oma tiimiliideri”kausikin” meni ihan älyttömän nopeasti ohi. Välillä sitä jää miettimään, että saiko sitä nyt mitään aikaiseksi.
Omalta kohdaltani olen kyllä kuitenkin päässyt hyödyntämään ja kehittämään vahvuuksiani syksyn aikana. Esimerkiksi VTL-roolissa ja JTC:ssä olen päässyt vahvistamaan omia valmennustaitojani ja 24H.ssa eteenpäin viemistä, organisointia sekä viimeistelyä.

Aaltosen, Pajusen ja Tuomisen mukaan sekin on kuitenkin välillä hankala tunnistaa, että missä sitä sitten oikeasti on vahva? Vuosien saatossa ja muiden mielipiteiden perusteella on saattanut syntyä ehkä ajatuksia ja uskomuksia siitä, mitkä kaikki ovat omia vahvuuksia, mutta uusia vahvuuksia voi löytää jatkuvasti kokeilemalla ja kuuntelemalla palautetta toisilta. Kirjassa oli myös hyviä kysymyksiä omille pohdinnoille;

-Missä tiedät olevasi hyvä? Tee luettelo kaikesta, mikä juolahtaa mieleesi.
-Missä toivot olevasi hyvä? Mitä sellaista sinulla on jo nyt, mitä vahvistamalla voit olla vielä parempi? Mitä apua tarvitset?
-Missä olet yleensä onnistunut?
-Mistä asioista sinua on kiitetty vuosien varrella?
 

 

  1. Toimintasuunnitelmat

”Vasta tekeminen tekee unelmista totta”

Jotta unelmiin ja visioihin päästään, tarvitaan henkilökohtaisia projekteja ja tavoitteita. Henkilökohtaisia projekteja voivat esimerkiksi olla painonpudotus, parisuhteen parantaminen, kunnon kohotus, itsetuntemuksen lisääminen, lapsen hoitaminen jne. Aaltosen, Pajusen ja Tuomisen mukaan jokaisella tulisi olla edes muutama henkilökohtainen projekti. Ja aivan kuten työelämässä, näidenkin projektien onnistumiseen tarvitaan tavoitteet. Tavoitteiden luomiseen yksi hyvä työkalu on esimerkiksi S.M.A.R.T, jonka avulla tavoitteista saa riittävän rajattuja, mitattavia, saavutettavia, merkityksellisiä ja aikaan sidottuja.

Itse määritin omat 4 tärkeintä henkilökohtaista projektia, ja loin niille tavoitteet. Tuntuu, että koska pelkästään tavoite sanana on ollut itselleni niin ärsyttävä, niin tavoitteiden luonti joka osa-alueella on jäänyt aika vähäiseksi. Toisaalta kuitenkin itsestä tuntuu jälkikäteen hyvältä, kun tavoitteita on määritetty, ja on selkeänä mielessä mitä tehdä seuraavaksi. Ehkä jossain vaiheessa saan näitä tavoitteita luotua ja siirrettyä myös työelämän puolelle ja sen tavoittelemiseksi.

 

 

 

  1. Esteiden läpäiseminen

”Vahvuudet eivät häviä mihinkään, eivät myöskään tappion tullessa.”

Akatemian aikana olen selkeästi kehittynyt oppimaan tappioista, virheistä ja epäonnistumisista. Pienen perfektioinismini takia, olen aina ollut huono epäonnistuja ja virheiden tekijä, ja joskus ottanut ne ehkä turhankin raskaasti. Nykyään ne totta kai harmittaa ja kirpaisee, mutta ne eivät tunnu niin kamalilta mitä ehkä aikaisemmin ovat tuntuneet. Niihin on oppinut suhtautumaan paremmalla tavalla.

Koen, että valmentajankin roolissa on tärkeää tunnistaa tiimiläisten suhtautuminen epäonnistumisiin; kuinka huolehtia siitä, että epäonnistuminen ei jarruta tekemistä jatkossa. VTL- roolissakin on muutamaan kertaan miettinyt, että kuinka saada motivaatio uudestaan sytytettyä, jos esimerkiksi ensimmäiset myyntipuhelut ovat menneet mönkään tai ensimmäiset asiakaskäynnit eivät menneetkään niin kuin oli kuvitellut.  Vertaistuki on yllättävän tehokas, mutta myöskin positiiviset kuvat jatkosta ovat tärkeitä luoda. Juurikin painottaa sitä, että yksi epäonnistuminen ei tarkoita sitä, että vahvuudet tai osaaminen on poissa. Syitä voi tutkia, miksi epäonnistuttiin ja sitten yrittää uudelleen paremmalla menestyksellä.

 

 

 

  1. Voittamisen taito ja häviämisen oppi

”Itsensä voittaminen on tärkein voitto”

Siksi jokaisella on hyvä olla tavoitteita – jotta voisi voittaa itsensä. Jotta voi oppia häviämisistä ja nauttia voitoista, jokainen tarvitsee palautetta. Palautetta niin itseltään kuin muiltakin. Oma pohdiskelu siitä, kuinka saavutin voiton, tai miksi hävisin ja muiden palaute kuinka he näkivät asian.

Itselläni tämä syksy on ollut kyllä henkilökohtainen voitto.

 

”Voittaminen on tapa suhtautua tekemiseen. Oikea asenne auttaa suoritustason nostamisessa.”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!