Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Syty ja sytytä

Kirjoitettu 08.03.16
Esseen kirjoittaja: Anders Bertlin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Syty ja sytytä
Kirjan kirjoittaja: Tapio Aaltonen, Heikki Pajunen, Kallu Tuominen
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 4.5. Projektien johtaminen, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet

Syty ja sytytä, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Syty ja sytytä

Tapio Aaltonen, Heikki Pajunen, Kallu Tuominen

Tiimiakatemian arvot ja menetelmät on mielestäni hyvin tiivistetty tämän kirjan kansien väliin! Sytyin sen verran, että teen pienen koonnin siitä, mitä pitää ottaa huomioon, kun perustaa kivijalkamyymälän ja samalla yritän vähän selkeyttää MP projektia. Tämä ”ohje” perustuu pelkästään omiin kokemuksiini, eikä näin ollen perustu absoluuttiseen faktaan.

Kulurakenne: Jotta yritys pärjää joutuu joko karsimaan kuluja tai lisäämään myyntiä. Oman kokemukseni mukaan vuokra ei saisi ylittää 10% kuukauden kokonaismyynnistä. Joten jos myyt 20 000€ niin vuokra voi olla 2000€.

Sijainti: Mieti todella tarkkaan mihin perustat liikkeen pohtien mistä muut sen alan kaupat löytyvät. Jos huonekalut ostetaan Jyväskylässä Kirristä, mene sinäkin Kirriin.

Tavaran saatavuus: Yhdenkään myymäläneliön ei kannata olla tyhjänä, joten tavaraa pitää saada helposti lisää. Myymälä ei voi elää kädestä suuhun, joten pieni varasto on myös hyvä olla myymälässä. Kun myyt jotain myymälästä, nosta heti myynnin jälkeen uutta myytävää tilalle.

Varasto: Päävaraston sijainti on myös äärimmäisen tärkeää. Miten helposti päävarastolta saa tavaraa? Haetaanko tavara vai tuleeko se jollain kuljetuksella? Miten nopeasti saa tavaraa päävarastolta? Meillä Jyväskylän ja Tampereen ero on suuri siinä mielessä, että me voimme käydä vaikka joka päivä hakemassa jotain varastolta.

Oikeat ihmiset: Myymälän pitäminen on paljon enemmän kuin mitä aukiolot antavat ymmärtää. Illalla todennäköisesti joutuu myös tekemään kotiinkuljetuksia, hakemaan tavaraa, hoitamaan kirjanpitoa jne. Ei riitä, että sinulla on kovasti työtä tekeviä työntekijöitä – heidän pitää myös ymmärtää, mitä heidän työnkuvaansa kuuluu ja mitä siihen ei kuulu. Me olemme menneet pari kertaa vikaan siinä, että olemme palkanneet myyjiä, kun tosiasiassa olisimme tarvinneet sekatyömiestä. MP on paljon muutakin kuin myymälämyyntiä. Sinun pitää myynnin lisäksi myös käydä iltaisin hakemassa varastolta lisää tavaraa sekä viemässä kotiinkuljetuksia. Jos et käy hakemassa tavaraa, myymälässä on tyhjiä neliötä ja valikoima suppea, mikä tekee sen, että myynti on heikkoa.

Markkinointi: Panosta siihen, mistä asiakkaan ostavat sinun myymää tavaraa. Jos Instagram ei lisää myyntiä, unohda se. Huonekaluja ostetaan tori.fi:stä, joten olemme nykyään panostanut pelkästään siihen. Parempi laittaa munat yhteen koriin kuin jakaa munia sinne tänne. Muista: pelkästään se, että avaat kivijalkamyymälän ei takaa yhtään asiakasta.

Siinä muutamia mietintöjä kivijalkamyymälän perustamisesta. Sitten tulevaisuuteen. Heräsin todellisuuteen perjantaina, kun Samulin isä tuli ovesta sisään ja kysyi ”mitä meinaat Anttu tehdä tulevaisuudessa”? Kohta pitäisi päättää, mitä tekee tulevaisuudessa ja monta kysymystä on vielä auki. Niistä varmasti ajankohtaisin on, jatkaako asumista Jyväskylässä vai muuttaako jonnekin? Siihen pitää saada vastaus kevään aikana.

Toinen asia mikä askarruttaa on se, että haluaisin ehkä valmistua jo hyvissä ajoin syksyllä. Kesän aikana meinasin tehdä opinnäytetyön ja sen jälkeen pitäisi kaikkien pakollisten kurssien olla valmiina. Jos valmistun jo vaikka syys- tai lokakuussa, voinko silti lähteä Mymille? Entä voinko käydä kerran viikossa halutessani vielä treeneissä, vaikka olisin jo valmistunut? Entä 24h, voinko olla mukana siinä? Miten käy Tiimiakatemian todistuksen, jos sattuisi valmistumaan jo ennen 31.12.2016? Siinä on muutamia kysymyksiä joita meinasin ottaa esille kehityskeskustelussa, joka on lähiaikoina.

Sitten vähän kirjasta. Kirjan ehdoton kohokohta oli kyllä kertomus elefantista. Pienen elefantinpoikasen jalan ympärille laitetaan ketju, että se ei karkaisi mihinkään. Sitten kun elefantti kasvaa isoksi, se sama ohut ketju pitää sen paikallaan, vaikka se saisi kiskottua itsensä irti ihan milloin vaan. Aivan sama on meillä ihmisilläkin. Nuoresta asti opetetaan, että työ ei voi olla kivaa ja sitä tehdään 8-16. Se, että näin on aina tehty, pitää meitä paikallaan, vaikka voisimme itse kiskoa itsemme irti ihan milloin vaan. Moni ihmettelee, että miten sinulla on varaa opiskella ja tehdä kaikkia kivoja juttuja. Tienaan nykyään melkein yhtä paljon kuin aikoinaan, kun oli ketju jalassa. Elämä on täynnä mahdollisuuksia ja sillä on tapana järjestyä. Ketjusta irtaantuminen on ollut iso ja haastava projekti. Onneksi Tiimiakatemia kestää sen kolme ja puoli vuotta, koska niin kauan siinä kyllä meneekin. On mennyt elämä ja pää aika sekaisin, kun on omat arvot ja toimintatavat laitettu uusiksi. Huomaan edelleen, että välillä tulee sellainen olo, että johtakaa joku minua, ettei minun itse tarvitsisi. Edelleen tähän suuntaan tehdään töitä:

”Ulkoisen käyttäytymisen ja sisäisten tuntemusten pitää olla keskenään johdonmukaisia, jotta yksilö voisi hyvin.”

Monesti minulta kysytään, että mihin sinä tähtäät Anttu? Tähtään siihen, että minulla olisi hyvä olla henkisesti ja fyysisesti. Jotenkin viime aikoina on vasta tullut sellainen olo, että voi edes miettiä toisten valmentamista, kun on omakin valmennus ollut sen verran kesken. Sunnuntaille pitää vielä keksiä jotain tekemistä, koska se on ollut viikon huonoin päivä tähän mennessä. Olisiko sunnuntai varastopäivä vai pitäisikö vaikka ajaa taksia silloin? Sunnuntain lisäksi näissä kolmessa asiassa on vielä työmaata:

”Hyvän itsetunnon omaava, itsenäisiin ratkaisuihin kykenevä henkilö osoittaa hyvää ja realistista itsetuntoa myös siinä, että hän haluaa ottaa vastaan apua.”

”Toisaalta on havaittu, että liian monta henkilökohtaista projektia kerallaan heikentää elämänhallintaa – ihminen ajautuu paniikkialueelle.”

”Muutosvaiheiden tärkeimpiä hyveitä on kaoottisuuden hyväksyminen. Vanhasta ei ole vielä opittu pois. Uutta ei vielä hallita. Ollaan sekavassa tilanteessa, jossa hommat eivät ole hanskassa. Kaaos kuuluu kuvaan.”

Varsinkin tuo viimeinen teksti on kyllä napakymppi. Olen muutosvaiheessa ja tilanne on sekava. Monesti olen miettinyt, että kun saisi aloittaa uudestaan Tiimiakatemian näillä tiedoilla liiketoiminnasta ja itsestäni, aloittaisin heti. Tuntuu jotenkin niin lyhyeltä se aika, mitä on Tiimiakatemialla vielä jäljellä. Pelottaa suoranaisesti, että miten ehdin muutosvaiheesta kolmanteen eli viimeiseen vaiheeseen, valmiiseen. Miten ehdin saada palapelin kasaan?

Syty ja sytytä oli mielenkiintoinen kirja. Vähän vaikeasti luettavaa tekstiä mutta sisältö oli hyvä. Huomaa minkä prosessiin sitä on käynyt läpi Tiimiakatemian aikana. Joskus sitä ei itse näe, mitä on tehnyt, mutta kun sen lukee kirjasta, oivaltaa että olenhan minä mennyt vähän eteenpäin. Nyt on kuitenkin aika laittaa helmikuun opinnot jiiriin! 🙂

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!