Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas + Helvetti

Kirjoitettu 10.12.18
Esseen kirjoittaja: Riku Kylä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas + Helvetti
Kirjan kirjoittaja: Terho Puustinen & Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Viime viikolla järjestettiin Euroopan suurin kasvuyritystapahtuma, Slush, jossa olin itsekin osallisena jo neljättä kertaa. Aina tapahtuman päätyttyä, minulla on tapana lukea aiheeseen liittyviä kirjoituksia samalla, kun lepäilen ja koitan selviytyä viikon rasituksista sekä edellisen yön juhlista. Tällä kertaa mielenkiintoni nappasi Juha-Pekka Raesteen kommentti, jossa hän puhui ilmiöstä, josta suomalaisten on syytä olla ylpeitä.

Toinen kirjallisuuden kukka, jota olen työstänyt on Terho Puustisen ja Mika Mäkeläisen Taivas + Helvetti -kirja, joka kertoo 21 suomalaisen yrittäjän tarinan. Jokaiseen tarinaan mahtuu ylä- ja alamäkiä. On käyty taivaassa ja helvetissä.

”Kun perusasiat ovat kunnossa, kasvua on vaikea estää.”

Näin sanoo Jukka Jokiniemi, Innojokin perustaja. Tämä saa miettimään itseäni. Onko minulla kaikki kunnossa? Hammasta särkee välillä, kotona pitäisi välillä siivota, laskut pitäisi maksaa…listaa voisi jatkaa loputtomiin. Pikkujuttuja, mutta ne haittaavat ajatustyötäni. Nämä pikkujutut kasaantuvat isoksi palloksi takaraivoon ja aiheuttavat liikaa häiritsevää stressiä. Huomaan usein, kuinka paljon helpottuneempi olo on, kun saa näitä pikkujuttuja hoidettua ja ajatus lähtee taas juoksemaan ihan uudella tavalla. Nämä ovat ajatuksia yksilön tasolla. Miten nämä vaikuttaisivat Dynassa? Mitäs jos aina olisi treeneissä 100% osallistuminen, jokaiseen viestiin vastattaisiin heti kun sen lukee, kirjapisteet tehtäisiin ajallaan ja niistä saatu tieto jaettaisiin koko tiimin kesken. Olisi aika huikeaa! Silloin saatettaisiin sanoa jopa että ”Dyna on nousussa!”

Mikä myös kolahti, oli Oha Kukkasniemen puhe itsensä ilmaisusta yrittäjyydessä. Tajusin, että sitähän yrittäjyys varmastikin on myös minulle. En ole valmis asettumaan muiden asettamiin muotteihin ja haluan, että saan muokata työpaikkaani oman näköisekseni ja ehkä välittää sillä jotain viestiä ulospäin. Tätä tukee myös Angry Birdsin perustajan lausahdus, jonka luettuani olin ihan fiiliksissä

”Yrittäjänä toimiminen on varmin keino järjestää asiat niin, että saa tehdä siistejä juttuja.”

 Miksi joku ei haluaisi tehdä siistejä juttuja? Miksi jotkut haluavat olla, sillä perustasolla, jos voivat olla sillä vähän ylemmällä tasolla? Näitä kysymyksiä pyörittelen aika paljon päässäni. Muutama vuosi sitten luin myös tekstinpätkän, jossa kysyttiin miksi jotkut tekevät 5 päivää viikosta töitä, jotta voivat nauttia 2 päivän viikonlopustaan. Aika kreisi ajatus minun mielestäni tuokin. Nämä ajatukset saivat oivan lisän ylempänä mainitusta Nikals Hedin virkkeestä. Näillä ajatuksilla on helppo motivoitua yrittäjyyteen aina uudestaan ja uudestaan.

Mitä tulee aiheeseen taivas ja helvetti. Olen henkilökohtaisesti kokenut senkin. En kovin äärimmäisesti, mutta kuitenkin. Välillä ei ole ollut keikkaa, eikä sen myötä rahaakaan. Näinä aikoina on viivytetty laskujen maksamista ja syöty puuroa sekä makaronia kyllästymiseen saakka. Onneksi omalla kohdalla nämä ajat eivät ole olleet kovin pitkiä, korkeintaan pari – kolme kuukautta. En ole kokenut niitä pitkään aikaan ja kirja sai muistamaan, että niitäkin tulee. Mutta päällimmäiseksi jäi se fiilis, että mikään helvetti ei ole niin syvällä, etteikö siitä porautuisi läpi takaisin taivaaseen tekemään niitä yrittäjäelämän siistejä juttuja. Tästähän kirjassa oli kyse, motivoimisessa yrittäjyyteen. Siinä se onnistui!

Mutta mikä olikaan se juttu, josta Juha-Pekka puhui kommentissaan? Mistä me suomalaiset saamme olla ylpeitä? Ylpeydenaiheemme näyttäytyy monille ylimielisyytenä, haippina, pöhinänä, rohkeutena, oman kuplan sisällä toimimisena sekä myös epäonnistumisina. Se näkyy Slushissa vahvasti ja niin myös meillä Tiimiakatemialla. Se on nimittäin se sumeilematon asenne, jolla unohdetaan epäonnistumisen mahdollisuus ja laitetaan asiat tapahtumaan. Päällimmäisenä esimerkkinä mielessä on, kun Dynan kundit menivät Seppään myymään tuotetta, josta heillä ei ollut mitään muuta käsitystä, kuin yksi Instagramista bongattu video:

-Moro, olis tällanen vehje. Mites olis jos tultas promoo teille VR:ää tän kanssa?

-Joo, paljon maksaa?

-Laitetaa tonni.

-Kaupat!

Tämän jälkeen kundit lähtivät vasta työstämään projektia ja menestyshän siitä tuli. Se mikä näyttäytyy ulospäin ylimielisyytenä, on oikeasti vain tavallista suomalaista meininkiä, kun ei haluta tuoda itseä liikaa esille ja sen päälle läntätään ”mennään ja tehdään” -asenne. Tiimiakatemia mahdollistaa hienoja asioita tuodessaan yhteen näin paljon samanhenkisiä ihmisiä ja sitä varten haluankin käyttää aikani akatemialla tehokkaasti.

Niklas Hedin sanoin,

Nyt vittu juostaan!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!