Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas + helvetti

Kirjoitettu 09.04.19
Esseen kirjoittaja: Annika Palmari
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas + Helvetti
Kirjan kirjoittaja: Terho Puustinen, Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tästä kirjasta olen kuullut todella paljon heti tiimiakatemian alusta asti, ja hyvin usein olen kuullut lainauksia treeneissämme kirjan henkilöistä ja esimerkeistä, joista voisimme ottaa mallia. Oli siksi jo aikakin, että luin tämän kirjan ja ymmärrän viimein, mistä kaikki puhuvat.

 

Kirjassa viehätti sen rehellinen ja avoin kuvaus yrittäjyydestä. Jokainen yrittäjä kertoi sekä iloistaan että suruistaan, haasteistaan ja onnistumisistaan sekä unelmista ja peloista niin avoimesti, että välillä jopa hämmästelin heidän suoruuttaan. Oli kuitenkin mahtavaa huomata tapa, jolla nämä ihmiset kertoivat tarinaansa. Nämä ihmiset todella olivat kokeneet matkansa varrella taivaan ja helvetin, mutta silti he puhuivat kokemuksistaan hyvin rennolla otteella. Vaikka joillakin yrittäjillä oli valtavia epäonnistumisia ja hirvittävät määrät velkoja takanaan, kokivat he kaiken tämän lähinnä pienenä hidasteena tai takapakkina. Heidän unelmansa eivät murskautuneet epäonnistumisiin, he vain siirsivät niitä hieman myöhemmälle tulevaisuuteen. Myöskään menestystarinat eivät näyttäneet nousevan yrittäjillä hattuun. Vaikka kaikki aiemmat tavoitteet ja villeimmät tavoitteet olisi jo saavutettu, ei heidän työnsä loppunut siihen. Sehän tarkoittaa vain sitä, että täytyy luoda uusia tavoitteita. Mahtava esimerkki siitä, kuinka koskaan ei tulisi tyytyä omaan osaansa, vaan aina tulisi pyrkiä parantamaan entisestään.

 

Kirjalla oli positiivinen vaikutus omaan uskallukseeni yrittäjänä. Tarinoita lukiessa tietynlainen pelko epäonnistumisesta hävisi. Vaikka näillä yrittäjillä meni vaiheittain erittäin huonosti ja kaikki meni heidän kohdallaan pieleen, ei se ollut mikään maailmanloppu. Ongelmien jälkeen asiat hoidettiin takaisin järjestykseen ja jatkettiin jälleen matkaa. Miksi minäkään pelkäisin epäonnistumisia ja virheitä, jos nämäkin ihmiset selvisivät niistä? Osa heistä menetti miljoonia euroja rahaa sekä terveytensä ja läheisensä. Omalla kohdallani suurinkin haaste näyttää pieneltä näihin verrattuna, joten minunkin tulisi pystyä selviämään niistä helposti. Jos kerran epäonnistumiset ovat pikkuasioita unelmien edessä, on aivan turha jäädä pelkäämään niitä.

 

Kun riskit eivät tunnu enää niin pelottavilta, on helpompaa heittäytyä isompiinkin projekteihin tiimissä. Taustalla on kuitenkin koko tiimin sekä Tiimiakatemian tuki, joten epäonnistumisia on aivan turha pelätä: aina on joku, joka auttaa eteenpäin. Siksi yritän vastaisuudessa kääntää ajattelua siihen suuntaan, että epäonnistumiset ja virheet olisivat sallittuja ja jopa toivottuja. Niidenhän kautta oppii parhaiten, miten parantaa omaa toimintaansa. Tiimiakatemian tarjoamaa turvaverkkoa tulisi käyttää hyödyksi niin kauan kuin sen läheisyydessä on, sillä harvoin pääsee vastaavanlaiseen tilanteeseen, jossa tekeminen on tärkeämpää kuin tulokset. Tärkeintä projekteissa on kokemus ja sen kautta saavutetut taidot ja tiedot.

 

Aluksi oli isojen projektien toteuttaminen oli pelottavaa sillä ajattelin, että niiden olisi pakko onnistua ja olla täydellisiä, ja kaikki vähempi on valtava menetys. Nyt olen kuitenkin huomannut, kuinka vähän loppujen lopuksi projektien epäonnistuminen vaikuttaa kokonaiskuvaan. Parhaimmat opit olen saanut juuri niistä projekteista, joissa kaikki on mennyt pieleen. Lisäksi koskaan ei voi tietää, onnistuuko jokin projekti vai ei, joten miksi lykätä jonkin unelman toteuttamista käytännössä vain sen takia, että pelkää sen epäonnistuvan. Kirjassakin toiset ihmisistä epäonnistuivat tavoitellessaan unelmiaan, toiset eivät: ei voi tietää miten käy, joten miksi pelätä vain pahinta. Ainoastaan kokeilemalla ja konkreettisilla teoilla voi saada asioita eteenpäin ja nähdä, miten käy. Eikä onnistuminen todellakaan tapahdu ensimmäisellä kokeilukerralla vaan paljon myöhemmin. Siksi epäonnistumisen ei tulisi olla lopettamisen merkki vaan sen, että jotakin täytyy parantaa.

 

Kirja on houkutteleva ja helposti lähestyttävä. Mukana on yrittäjiä ympäri Suomen, nuorin ei vielä kahtakymmentä, vanhimmat eläkkeellä. Vaikka monipuolisuutta on haettu, otos painottuu selkeästi silti Etelä-Suomeen ja varsin nykyaikaisiin ja trendikkäisiin aloihin, kuten pelimaailmaan, muotiin, nettisovelluksiin, konsultointiin ja geeniteknologiaan. Onneksi mukana on myös muun muassa Aulis Kärkkäinen, joka entisenä Lunawood Oy:n omistajana edustaa vanhempaa yrittäjäpolvea ja tuo näkemystä myös ”susirajan” takaa, muualta kuin ruuhka-Suomesta.

Taivas+helvetti on helppolukuinen ja kaunis kirja. Jussi Ratilaisen ottamat muotokuvat haastatelluista yrittäjistä ovat upeita ja persoonallisia, niitä katselisi jo sellaisenaan aivan ilokseen. Haastattelut on toteutettu ja kirjoitettu kiinnostavasti ja monipuolisesti, yrittäjät pääsevät ääneen ja saavat sanoa sen, minkä haluavat. Persoonat paistavat läpi, osa vahvempina kuin toiset, osa kaiken antaen, osa hieman väistellen.

Kirja oli helppolukuinen ja erittäin vangitsevasti kirjoitettu. Haastattelut olivat ilmeikkäitä ja niistä selvästi paistoi eri henkilöiden persoonat ja intohimot ja unelmat. Haastateltavat myöntävät virheensä, kertovat suunnanmuutoksistaan, tuovat esiin täydelliset epäonnistumiset – mutta myös kehuvat ja innostuvat, kun siihen on syytä. Kirja innosti ja rohkaisi yrittäjyyteen ja antoi hyviä ideoita ihmisiltä, joilla on kokemusta uskalluksesta ja unelmien tavoittelusta. Kirjan jälkeen jäi fiilis, että toivoa on aina.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!