Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas + helvetti

Kirjoitettu 10.01.20
Esseen kirjoittaja: Jouni Kiiskinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas + helvetti
Kirjan kirjoittaja: Terho Puustinen, Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Taivas + helvetti lähti lukuun sen ympärillä leijuneen positiivisen fiiliksen perusteella. Kirjan nimi on aina silloin tällöin vilahdellut jossain kahvipöytäkeskusteluissa, joten ajattelinpa itsekin lukaista sen. Kirja olikin oikein mukaansatempaava ja helppolukuinen. Mikäs sen mukavampaa luettavaa näin ”vielä aloittelevalle” tiimiyrittäjälle, kuin rehelliset, silottelemattomat tarinat enemmän ja myös vähemmän menestyneiden yrittäjien suista.

 

Yrittäjyys on nähdäkseni paljon monisyisempi kokonaisuus, kuin palkkatyössä käyminen. Yrittäjällä on paljon enemmän vapautta, mutta myös vastuita. Yrittäjyys voi tuoda tullessaan todellisen taloudellisen jackpotin, mutta siinä on suuremmat riskit myös epäonnistumiselle ja taloudelliselle kriisille. Juuri tämä tietynlainen paradoksaalisuus yrittäjyydessä on luultavasti antanut myös kirjalle sen osuvan nimen. Yrittäjyys voi olla ”työelämän taivas”, tai se voi olla ”yhtä helvettiä”. Siinä voi olla tiettyjä aspekteja, joita arvostaa ja toisia, joita inhoaa, mutta yksi asia on varma. Yrittäjyys ei tapa tylsyyteen.

 

Kirjan jokainen yritystarina on tietenkin erilainen, joista jokainen on lukemisen arvoinen ehdottomasti. Kuitenkin jos nyt tähän oppeja yritän tiivistää, ovat ne aika tuttua höttöä jo monelle, jopa kliseitä, mutta kuitenkin tärkeitä asioita varmasti jokaiselle aidolle yrittäjälle ja sellaiseksi aikovalle henkilölle.

 

”Asenne ratkaisee” -mentaliteetti kantaa pitkälle. Hyviä uutisia! Asenne ei ole jotain, joka meillä nyt vaan sattuu olemaan tietynlainen. Ei, vaikka elämä olisi riepotellut ja vastoinkäymisiä olisi sinulla ollut enemmän kuin koko muulla suvulla. Olet silti vapaa valitsemaan millä asenteella suhtaudut asioihin. Älä lannistu, jos epäonnistut vaan ota siitä opit talteen, käännä ne voimavaraksi ja yritä uudelleen. Tuskin saisimme lukea menestystarinoita, jos menestyneet yrittäjät olisivat luovuttaneet vastoinkäymisten, tai ”liian suurien” haasteiden kohdalla.

 

Seuraa unelmiasi, tee sitä mistä tykkäät. Kun asennevamma on selätetty, toinen yrittäjäksi aikovalle elintärkeä voimavara on kyky unelmoida ja myös tehdä se työ, mitä unelman toteutuminen vaatii. Itse näen riittävän inspiroivat ja tunteita herättävät unelmat polttoaineena työn teolle sekä välttämättömäksi lähtökohdaksi oman kestävän liiketoiminnan perustamiselle. Ei liene olemassa yrittäjää, joka ei joskus, edes väliaikaisesti olisi puurtanut ylipitkää päivää vaatimattomalla tai olemattomalla palkalla. Miten tällaista voi jaksaa, jollei se ole jonkin suuren unelman edellytys ja/tai intohimo jo sellaisenaan?

 

Hyvä asenne ja unelmien seuraaminen ovat kauaskantoinen yhdistelmä. Mielestäni tarinoiden sisällön kiteyttäminen kuitenkin vaatii vielä enemmän. Yrittäjälle olennainen ominaisuus, josta nyt puhun, lienee parhaiten kiteytetty termiin sisäinen yrittäjyys. Sisäinen yrittäjyys on mielestäni ennen kaikkea aitoutta. Hyvä yrittäjä tarvitsee aitoa kiinnostusta toimintaansa, asiakkaitaan, omaa kehittymistään (jne) kohtaan. Tämä näkyy ulospäin muun muassa päättäväisyytenä, oma-aloitteisuutena, aktiivisuutena, uteliaisuutena, yritteliäisyytenä ja rohkeutena. Se on se viimeinen ”jokin”, joka erottaa hyvin asennoituneet unelmoijat ja niiden toteuttajat toisistaan.

 

Nämä kolme pointtia on enemmän tai vähemmän havaittavissa kirjan kaikissa yrittäjätarinoissa. Unelmien/intohimon merkityksen voin allekirjoittaa omasta kokemuksesta. Liiketoimintaa ei mielestäni kannata aloittaa, jos se ei sytytä. Tai itseasiassa kokeilut ovat hyvä asia, inspiraatio voi löytyä sitä kautta mitä arvaamattomimmista paikoista. Mutta liiketoiminnan on annettava muutakin, kuin vain jotain tekemistä ja toimeentulo, muuten se ei ole kauaskantoista. Eniten parannettavaa omalla kohdallani on edelleen asenteessa. Vaikka inspiroivaa tekemistä löytyy, oma mieli tuppaa tutkaamaan edelleen kaikki mahdolliset epäonnistumisen paikat ja syyt olla yrittämättä. En keksi tähän muuta poppakonstia, kuin sen, että hyväksyn ajatukseni ja taipuvaisuuteni ajatella niin, mutta yritän siitä huolimatta. Johdantokappaleen iskulause ”Kohtalo tottelee usein tekemistä” on seuraava mantra, jota alan hokemaan itselleni. Sisäistä yrittäjyyttä minusta kyllä löytyy, mutta se ilmenee voimakkaimmin ”turvallisessa työpaikassa”, toisen alaisuudessa. Sen valjastaminen myös omaan projektiin kehittyy vain sillä kuuluisalla tekemisellä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!