Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas + helvetti, Vol. 2 Ilman toista ei ole toisen menestystä, Karo Hämäläinen & Mika Mäkeläinen

Kirjoitettu 12.08.17
Esseen kirjoittaja: Mari Leskinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas + helvetti, Vol. 2 Ilman toista ei ole toisen menestystä
Kirjan kirjoittaja: Karo Hämäläinen & Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen nyt lukenut kaksi ensimmäistä osaa Taivas + Helvetti kirjasarjasta. Molemmat kirjat ovat nostattaneet minussa innostumista, ilon, malttamattomuuden, hämmennyksen ja pelon sekaisia tunteita. Ihmisten todella erilaiset tarinat ovat olleet kiehtovia! Monenlaisten tunteiden kirjo, kertoo ennen kaikkea kirjasarjan onnistumisesta. Päällimmäiseksi mielikuvaksi yrittäjätarinoista jäi 100 % omalle asialleen omistautuminen ja monessa tapauksessa myös muun elämän kustannuksella, sekä juuri niihin oikeisiin asioihin keskittymisen taito – tahdon voima. Moni kaikki yrittäjät ovat kohdannet matkan varrella pelkoja ja kääntänyt ne tavalla tai toisella itselleen voitoksi.

Kirja herättää minussa kysymyksen siitä, että tarkoittaako korkealle tähtääminen siis putkiaivoisuutta ja tietynlaista itsetuhoisuutta? Se laittaa ainakin minut pohtimaan, sitä mikä on oikeasti tärkeää? Miten itse voisin yrittäjänä saavuttaa mielekkään työn, riittävän elintason, kuitenkin niin että minulla olisi myös muut elämän osa-alueet kunnossa.

Näistä kaikista hyvistä kopeista huolimatta minulle mieleenporautuvin laini kirjasta oli seuraavanlainen:

”Tällä hetkellä tää kansa ja elinkeino eivät kaipaa sitä, että sormella osoitetaan, kuinka huonoja me ollaan. Tää kaipaa sitä, että me analysoidaan globaali työnjako uusiksi. Mietitään, missä lajeissa voidaan olla maailman parhaita. Tehdään uusia tuotteita, nostetaan meidän osaamistasoa – ja painetaan päälle! Kaikki lähtee henkisestä tilasta. Elintaso kun on riittävän korkea, riittävän moni ei ponnistele.” – Mika Anttonen

Itse olen havainnut elettyjen vuosien varrella sen, että oman tilin saldo sanelee hyvin monella tapaa omaa käyttäytymistä. Mikäli tilin saldo on nollan läheisyydessä, niin silloin rahaa ja keinoja sen hankkimiseksi tulee myös aktiivisesti mietittyä. Sitä virittäytyy jollekin alkukantaiselle selviytymistaajuudelle. Saman toimintamallin olen huomannut oman tiimimme toiminnassa. Tilin saldo vaikuttaa aktiivisuuteen ja yritteliäisyyteen. Mikäli tilillä taas on reilusti puskuria, sitä tulee vain tuudittauduttua, mukavuuden hellään huomaan ja muutettua itsensä osaksi pullamössökansalaisuutta ja oikeiden asioiden tekeminen saattaa unohtua. Oma lukunsa on myös ne pitkäjänteisyyttä vaativat ei niin kiireelliset asiat…

Oma tekemiseni pyörii usein viimehetken paniikin ympärillä ja tekemisen määrää kokonaisuudessaan on välillä pakko miettiä. Mitkä ovat minulle oikeasti tärkeitä asioita, jotta voin tavoittaa päämääriäni ja mitkä asiat minua estävät tekemästä niitä? Voisiko itseään huijata tälle selviytymismoodille, muuten kuin shoppailemalla tilin tyhjäksi? Ja ennen kaikkea, miten voisi saada selviytymismoodin kohdistettua vain pitkän tähtäimen suunnitelmiin? Auttaisiko iso laina sitoutumisessa, motivaation ja fokuksen ylläpidossa? Voisiko sillä olla samanlainen voima kuin julkisella lupauksella?

Mikä sitten olisi se mun oma juttu, jossa voisin nostaa Suomen osaamistasoa? Luovan alan jutut on aina olleet sellaisia, mitkä minua kiehtoo, joten ehkä se aarre löytyy sieltä! Miten tehdä luovan alan töistä rahasampo? Tässäpä kysymyksiä kerrakseen.

Tällaiseen kohtaan tartuin kirjassa myös:

”Koulu opettaa välttämään virheitä, vaikka pitäisi opettaa myös ottamaan riskiä. Haluan haastaa ’näin ei voi tehdä’ – ajattelutapaa”, hän julistaa. Suomi olisi paljon jännittävämpi paikka, jos sana ’sääntö’ korvattaisiin ihmisten mielissä sanalla ’ohje’.” – Jasu Koponen

Suomi ja suomalaiset on kyllä ihan vitsi eurooppalaisen mittapuun mukaan. Suomessa kun tehdään eduskunnassa päätöksiä, jotka eivät ole kansalaisten mieleen, niin meidän tapamme suhtautua asiaan on se, että jupisemme asiasta lähipiirillemme. Ranskalaiset ovat siinä vaiheessa jo kaduilla ja kertovat varmasti oman mielipiteensä, niin että useampikin ihminen sen kuulee. Suomalaiset ovat hyviä myötäilyssä, mutta nyt Suomi ei tarvitse myötäilyä vaan kadulle menemistä!

Tiimiakatemia on siitä edistyksellinen ”koulu”, että meillä on jopa oma palkinto kultamunaukselle! Tämä on jonkinasteinen sota suomalaisuutta vastaan. Mitään suurta ja edistyksellistä ei voi löytää, jos ei uskalla yrittää. Itse tarvitsen lisää tällaista ajattelua, sillä olen aina ollut henkeen ja vereen varman päälle pelaaja. Tämä on jotenkin jännä juttu mietittäväksi ylipäätään, sillä olen aina ajatellut, että kukaan ei ole täydellinen mutta haluan aina kuitenkin panostaa 100 % siihen mitä teen. Jos en panosta, tuntuu siltä kuin en olisi kunnolla yrittänytkään ja sellaisilla hetkillä epäonnistuminen tuntuu minusta pahemmalta, kuin silloin kun olen antanut kaikkeni.

Poisopitaan meidän tekemistämme rajoittavista tavoista! UGH

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!