Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas ja Helvetti

Kirjoitettu 06.09.19
Esseen kirjoittaja: Jussi Nieminen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas ja helvetti
Kirjan kirjoittaja: Terho Puustineen ja Mikä Mäkelä
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Taivas ja helvetti – Terho Puustinen ja Mika Mäkelä

Nonii tällä kertaa esseevuorossa on kirja, johon on kasattu rontti parinkymmenen yrittäjän lyhyt kertomus heidän matkastaan yrittäjyyden parissa. Mukaan mahtuu niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin kirjan yleistunnelman pysyen kuitenkin positiivisena. Kirja on mukava lukea ns. kahvipöytäkirjana, sillä muutaman sivun mittaisit tarinat on nopeita lukea läpi.

Kirja oli selvästi kirjoitettu antamaan motivaatiota, sekä kannustamaan lukijoita yrittäjyyteen. Tästä kertoo jo takakanteen präntätty teksti ”Kun ostat yhden suositushintaisen kirjan, me lahjoitamme toisen kirjan opintonsa päättävälle nuorelle. Tavoitteenamme on lahjoittaa yhteensä 60 000 kirjaa!”. Tämä ”en voi elää ilman yrittäjyyttä” -mentaliteetti häiritsi paikkapaikoin. Kyllähän se tietysti vaatii tietynlaisen ihmisen, joka pystyy luottamaan omaan visioonsa ja murtamaan oman yrityksensä kannattaville markkinoille. Ehkä tämä särähtikin ”korvaani” mediassa pyörivien yrittämään kannustavan yltiöpositiivisen markkinoinnin vuoksi. Tästä huolimatta koen kirjan herättäneen paljon ajatuksia juuri yrittämisestä ja siitä olenko ”oikea” henkilö yrittäjäksi. Olenkin kevään ja kesän aikana pohtinut sitä, onko tiimiakatemia oikea paikka maksimoimaan oma oppimiseni. Päätin kuitenkin opiskella ainakin juuri alkaneen syksyn ja antaa tämän näyttää, miten opiskelu tulee jatkumaan tästä.

Mielestäni kirjan parasta antia oli juuri ne epäonnistumiset, joita ei koristeltu kultareunuksin. Näissä kohdissa lukijana pääsi ikäänkuin pintaa syvemmälle yrittäjän kertomuksiin ja tämä antoi realistisemman kuvan yrittäjyydestä. Tuntui myös mukavalta lukea sellaisia kertomuksia joissa yrittäjä ei kasvanut ”from zero to hero” tyyliin vaan yritti ja epäonnistui. Epäonnistuminen ei kuitenkaan lannistanut vaan antoi vain lisää potkua tulevaisuuteen.

Näistä enemmän tai vähemmän menestyneiden yrittäjien tarinoista ei voi roppakaupalla ottaa asioita ylös, joita voisi peilata omaan tiimiakatemia-uraan. Kirjasta kuitenkin sain sellaisen kuvan, että tärkeintä on löytää asia, joka itseä kiinnostaa ja johon on valmis sijoittamaan aikansa. Tämän jälkeen yrittäminen ei ole välttämttä väkinäistä työntekoa vaan asia, josta saa myös nautintoa. Tämän asian löytäminen olisi siis järkevää laittaa omassa opiskelussa myös avain-asemaan. Projekteja ei siis kannattaisi valita osaamisalueiden mukaan vaan kokeilla rohkeasti kaikenlaista, sillä eihän sitä tiedä mikä homma sytyttää. Tässä itsellä on selvästi paikka parantaa, sillä menneen vuoden aikana olen paljon väistellyt vastuuta ja projekteja sillä verukkeella, ettei homma kiinnosta tai ole itselle se ”juttu”. Täksi syksyksi olenkin ottanut tavoitteekseni panostaa projekteihin osallistumiseen. Panostuksen olen polkaissut käyntiin ottamalla päävastuun tiimiakatemialla jo perinteeksi nousseen TA-Kryssning risteilyn järjestämisesta. Hamusin myös itselleni projektin Nordic business forumin livestream lippujen myynnistä.

Kirja antoi motivaatiota, mutta myös osoitti yrittämisen realiteetteja. Yrittäminen ja nimenomaan menestyvä yrittäminen vaatii siis kovan työpanoksen, oikean hetken, idean ja roppakaupalla kärsivällisyyttä. Tämä herätti itseni pohtimaan, että olenko oikea henkilö tai tarkemmin sanottuna omaanko riittävän motivaation ja sisun, joka yrittäjältä vaaditaan. Antaa syksyn tiimiakatemialla näyttää.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!