Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas+helvetti 2

Kirjoitettu 25.05.16
Esseen kirjoittaja: Aleksi Suomala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas+helvetti 2
Kirjan kirjoittaja: Mika Mäkeläinen, Karo Hämäläinen
Kategoriat: 3.5. Yrittämisen klassikot, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Taivas+Helvetti oli todella mukavaa luettavaa. Minulle esimerkin voima on aina ollut kaikkein kovin buusteri omaan tekemiseen.  Elämänkertojen lukeminen onkin aina ollut lähellä sydäntä. Tässä kirjassa pääsee vielä niin moneen tarinaan pintaraapaisulla käsiksi. Muutama tarina sieltä nousikin esiin ja todella laittoi miettimään omaa tarinaa.

 

Miten asioita käsitellään

Pekka Hyysalon tarina jaksaa aina vaan uudestaan ihastuttaa, mies on soturi viimeisen päälle. Kertoo jotain kaverista, kun lupaa julkisesti juosta maratonin vaikka oli vasta oppinut taas kävelemään. Kaikilla on varmasti jotain opittavaa Pekasta, mutta se mikä minut sai ajattelemaan, on se kun Pekka heräsi sairaalasta ja sai tietää olevansa neliraaja halvaantunut. Siitä viikko niin asia oli käsitelty ja hullu reeni päällä jotta hän pääsee takaisin suksille. Voin vain kuvitella mitä paskaa on herätä ja todeta että eipä tässä enää edes osata kävellä. Se miten nopeasti asian pystyy käsittelemään, kertoo jotain ihmisestä. Olen itse pyrkinyt kehittymään asioiden käsittelyssä paljon tiimiakatemian aikana.

Monessa henkisenkasvun kirjassa on painotettu turhan murehtimisen lopettamista. Pekka Hyysalon tapaus on todella radikaali, mutta sitä voi peilata omaan elämään. Jos vaikka yritys menee konkurssiin ja siinä menee omaisuus, mitä sitten. Jäljelle jää todella paljon, se on vain maallista. Suomessa konkurssin tekeminen on tunnetusti sama kuin joutuisi jalkapuuhun kirkon eteen. Ajattelun muuttaminen siihen suuntaan, että asiat ovat asioita, niihin reagoidaan tahi ei. Turha märehtiminen on loputtava. Tiimiakatemia tukee tätä ajattelumallia loistavasti. Aina jos huomaa valittavansa jostain asiasta, tulee nopea kuitti. Joko teet asialle jotain tai olet hiljaa, näin se on mentävä jatkossakin.

 

Päätökset

Sampo Kaulasen eli lapin keskisen tarina taas kertoo enemmän siitä, kun jäädään siihen pahanolontunteeseen vellomaan pitkäksi aikaa. Panokset ovat jo tuolla tasolla sen verran kovat että stressiä varmasti riittää. Alkoholi ja lääkkeet eivät varmastikaan auta asiaa, kun pitäisi olla kaikkein terävimmillään.

Tarinassa on mielestäni hienoa se käänne kohta missä Sampo katsoi yhtenä aamuna peiliin ja totesi että eiköhän tämä riitä. Sitten tuli täyskäännös elämässä, kaikista kerralla eroon ja kauppa haltuun, loppu onkin historiaa. Kirjassa esitetyt tarinat ovat suuria, mutta aina niistä jotain saa omaan elämään mukaan. Sampon tarinasta tuli erityisesti mieleen tämän kevään opintojenkirjaus. En tiedä oliko Sampolla tilanne kuinka halussa loppujen lopuksi, mutta monesti jälkeen päin tuntuu siltä että tilanne oli enempi vähempi hallussa vaikka silloin kun tilanne on päällä ei aina tunnu siltä.  Olen jättänyt kirjojen lukemisen aika viime tippaan ja tehnyt keväällä enemmän tiedon etsintää netin puolella. Nyt olen tehnyt itselleni kiireen tunnun, joten hommat sujuu hyvin ilman sen kummempaa stressin tuntua. Kaikki päätökset tehdään kumminkin elämässä tietoisesti, kaikki eivät vain kestä seurauksia omasta toiminnastaan niin kuin kuuluisi.

 

Ilman toista

Riku Korhosen tarinassa oli loistava opetus, siitä mitä käytännössä tarkoittaa se kuin oma erikoisosaaminen on se millä se raha tehdään. Tähän on hyvä ottaa vähän Robert Kiyosakin ajattelumaailmaa mukaan. Ihmiset jaetaan neljään lokeroon: Palkan saaja, itsensä työllistävä, yrityksen omistaja ja sijoittaja. Nämä neljä jakautuu kahteen osaan, on niitä jotka saavat rahaa vaikka eivät nostaisi persettään koko päivänä sängystä ja on niitä jotka eivät saa penniäkään jos eivät tee töitä hiki hatussa.

Riku Korhosen ongelma on se, että hänellä yrityksen tulos on täysin kiinni hänen työmäärästä. Hän haluaa laajentaa toimintaa, mutta osaaminen on niin erikoista että se ei vain onnistu, pitää itse opettaa joku siinä sivussa. Palkansaajat ja itsensä työllistävät ns toiminimi yrittäjät tarvitsevat aivan eri taitoja kuin omistaja ja sijoittajat. Tämä on hyvä tiedostaa, mitä taitoja minä aion oppia, missä minun tähtäimet ovat. Olen jo tajunnut pidemmän aikaa että minun tulevaisuus on omistaja/sijoittaja puolella. Arjessani on pieniä ristiriitoja tämän suhteen. Osuuskunta Bisneran toiminta on vielä paljon enemmän palkansaaja ja itsensä työllistämis painotteinen. Sen on pakko olla, valitsemamme ala vaatii niin paljon käytännönosaamista, että emme pysty myymään tai toteuttamaan pelkästään organisointia ja ottaa rahaa siitä. Kasvu vaatii nousemista pienin askelin kohti rekrytointeja. Koen silti saamani opit tästäkin prosessista hyödyllisiksi, ja olen tyytyväinen, ainakin niin kauan kun pystyn samalla tekemään sijoitustoimintaa ja muidenkin yritysten pyörittämistä jotka ovat täysin omistaja ja sijoittaja taitojen kehittämistä.

 

Vilpittömyys

Dealdash oli kirjan innostavin tarina. William Wolfram on minua vuoden nuorempi kaveri joka pyörittää 43 miljoonan liikevaihdon yritystä. Hänen kasvutarinansa on hyvin samanlainen kuin muidenkin yrittäjien. Pienestä pitäen paljon erilaisia kokemuksia ja paljon epäonnistumisia, mutta ei luovuttamista, ei koskaan. Tarinasta huokuu vilpittömyys ja innostus. Kaveri on luonut mahtavat verkostot pelkällä uteliasuudella ja vilpittömyydellä, niinhän niitä luodaan käytännössä. Eräs Dealdashin yrityksen käännekohta oli se, kun senttihuutokaupan pahin vihollinen saatiin palkattua omalle puolelle ja tärkeimpien avainhenkilöiden joukkoon. Se miten se hoitui, oli kutsua hänet pitsalle ja jutella rehellisesti asioista. Ilman toista ei ole toisen menestystä.

 

Kun kirjan tarinoita summaa noin yleensä yhteen, kaikista tarinoista paistaa läpi yrittäminen. Yrittäminen ei tarkoita onnistumista, lähes kaikissa tapauksissa se on epäonnistumista, mutta se poissulkee aina luovuttamisen. Pihlajalinna konsernin perustajan Mikko Wirenin sanoin, jos kerran luovuttaa on, toisella kerralla se helpompaa, neljännen kerran jälkeen siitä tulee tapa.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!