Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas+helvetti

Kirjoitettu 05.10.19
Esseen kirjoittaja: Jyri Ruokonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas + helvetti
Kirjan kirjoittaja: Terho Puustinen & Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 3.4. Uusia tuulia ja haasteita yrittämiseen, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Taivas + helvetti

 

Tartuin innolla kirjaan yrittäjyydestä, joka koostuu siitä kertovista monimuotoisista tarinoista. Kirjaan on valittu 21 erilaista yrittäjää, joilla on kaikilla oma ainutkertainen tarinansa kerrottavanaan. Joukossa on huikeita onnistumisia ja melko tavallisia tapauksia sekä muutamia, joilla ei lopulta ollut juurikaan mahdollisuuksia jäljellä. En lopulta onnistunut samaistumaan supertyyppeihin, mutta pidin heidän tyylistään heittäytyä. Paneudun esimerkinomaisesti muutamaan tarinaan ja pohdiskelen sen jälkeen omia ajatuksiani.

Juhani Lehti (s. 1976) tunsi päätyneensä Nokialla umpikujaan. Hän sanoutui irti 30-vuotiaana ja ryhtyi yrittäjäksi. Hän osti kaksi konepajaa ja ryhtyi niiden toimitusjohtajaksi. Väki ihmetteli, mutta nuori diplomi-insinööri jatkoi puurtamista. Työ tuotti tulosta ja asiakkaita. Lehti osti lisää konepajoja ja yritys kasvoi. Hänellä on kova kilpailuvietti ja armoton paineensietokyky. Hän kulkee monessa asiassa valtavirrasta poikkeavin ideoin ja pidän hänen tyylistään sanoa asiat suoraan.

Juhani Lehti on koonnut muutaman periaatteen.

  1. Ota 110 %:n kuorma, jos saat. Koneiden käyttöaste ratkaisee kannattavuuden.
  2. Yritä valita asiakkaat niin, että niiden syklit tasapainottavat toisiaan.
  3. Älä ryöstä. Hillitse ahneutesi silloinkin, kun asiakas on liemessä.

Lehti maksaa itselleen huonompaa palkkaa, kuin joillekin työntekijöistään. Toisaalta hän voi tuplata hyvinä aikoina tulonsa osingoilla. Perinnöstä puhumisen hän kääntää viisaudeksi: ”Luotan omiin lapsiini ja uskon, että he osaavat syödä muustakin kuin valmiiksi katetusta pöydästä.”

Hän on kuitenkin sitä mieltä, että yrittäjyys ei sovi kaikille. Pitää olla hyvät hermot sekä hyvät unenlahjat. Lehti tarjoaakin työtä niille, jotka eivät ole valinneet yrittäjyyttä riskeineen, vaan tekevät mieluummin työtä palkansaajina. Hän kiteyttää: ”Yrittäjä ei ole mikään pyyteetön hyväntekijä, enkelistä puhumattakaan. Yrittäjä on yrittäjä. Mutta yrittäjä voi menestyä yhdessä työntekijöidensä kanssa, kun hän laittaa omat rahansa peliin ja tekee vilpittömästi parhaansa.”

Timo Merikallio (s. 1969) oli jo pikkupoikana kiinnostunut kaikenlaisista moottoreista ja tie vei lopulta autokorjaamoyrittäjäksi. Merikallion tarina on hyvä kertomus maltillisesta kasvusta, työntekijöistä välittämisestä, yrittäjän päivittäisistä ongelmista, yrityksen etujen asettamisesta omien etujen edelle, vaimosta välittämisestä ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Teemu Nikkanen (s. 1994) sai lähtökohdat yrittämiseen pienestä pitäen ja lähti jo kesken yläasteen mukaan työelämään yrittäjänä. Aivan mahtava kertomus tekijästä, jolle on kelvannut kaikenlainen työ, jota ympäriltä löytyy. Nuori mies, joka ei pysy paikallaan. Vapaa-ajankin hän viilettää mutaisilla reiteillä pitkin metsiä, mutta haaveilee silti joskus viettävänsä viikkoja veneessä merellä. Ehkä sellainen pysähtyminen voisi sopia hänelle, sille veneen liikkuessa saattaa levotonkin sielu osata pysähtyä.

Kirja sopii kaikille yrittäjyyttä pohdiskeleville avaamaan näkökulmia. Minkälainen yrittäjyys kenellekin mahtaisi sopia. Yksinyrittäjän vastuu ja vapaus vai suuren yrityksen johtaminen ja itsensä likoon laittaminen. Itse uskon vahvasti, etten ole koskaan pyrkinyt miljoonien liikevaihtoon enkä suuriin liikevoittoihin. Pienimuotoinen, kannattava, mutta melko riskitön liiketoiminta sopii todennäköisesti minulle parhaiten. En usko tuonpuoleiseen, enkä varsinkaan usko, että maallisia voittoja voi ottaa mukaansa. Mikäli pystyn elämään oman elämäni nollatuloksella tai jäämään hieman voiton puolelle, olen mielestäni saavuttanut riittävästi. Perheen asettaminen etusijalle ja nykyisen omaisuuteni hoitaminen valintoja tehdessäni ovat minulle tärkeitä arvoja. Ulkoistan mielelläni luxuselämän muiden elettäväksi ja keskityn siihen, mitä ympärilläni on. Silti en aio lakata haaveilemasta. Jatkan haaveiden listan ylläpitämistä. Tiedän kokemuksesta, että jotkut haaveet saan yliviivata, ennen kuin ne toteutuvat. Juuri sen takia ei kannatakaan olla toteuttamassa kaikkia haaveita välittömästi. Osa haaveista osoittautuu kuitenkin turhaksi huuhaaksi, joita en hetken kuluttua näe lainkaan vaivan arvoisena. Asioiden monipuolinen puntarointi ja niiden pilkkominen antaa monesti selkeämmän näkemyksen niiden todellisesta luonteesta.

Oma esimerkkini. Pohdin huvilan omistamista Ylläksellä hiihtolatujen ja laskettelurinteiden läheisyydessä. Huvilassa on oltava vähintään kolme makuuhuonetta, jotta voin kutsua sinne vieraitani ja jotta lapseni voivat kutsua sinne ystäviään. Tämä johtaa siihen, että huvilassa on oltava kaksi vessaa. Totta kai pitää olla myös nykyaikaiset kodinkoneet ja sisäsauna. Ostan Kittilän lentokentälle käyttööni auton, jota voin seisottaa huvilan pihassa silloin, kun olen pidempään poissa. Talonmieheni joko hakee minut kentältä tai toimittaa autoni lentokentälle.

Varaan yleensä viikon syksyllä ruska-aikaan Lappiin ja toisen maalis-huhtikuun hangille, ehkä jopa kaksi viikkoa. Joulut meillä on tietysti tapana viettää Lapissa, mutta kesällä olemme mieluummin mökillämme Turun saaristossa. Siellä on myös veneemme ja vesiurheiluvälineemme. Syksyllä on myös tapana olla viikko lokakuun alussa viinitilallamme Etelä-Ranskassa ja toinen tammikuussa condollamme Hua Hinissa Thaimaassa. Uusi vuosi on vietetty perinteisesti ystäviemme kanssa Espoossa raketteja ampuen ja tinaa valaen. Tässä vaiheessa kaikki omistaminen ja sosiaalisuus alkaa jo hengästyttää ja haaveiden kumuloituminen tuntuu raskaalta. Mistä kaikki aika edes löytyisi. Alan siis karsimaan ja totean, että nykyisillä kuvioillani olen jo melko valmis. Luovun Lapin kelohuvilasta, saariston mökistäni, viinitilasta ja condosta. Vuokraaminen nousee mieleeni. Kunhan nyt saisi edes kaikki nykyiset projektit kuntoon. Tai vaikka ne tärkeimmät.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!